*: Inkeri korkkasi voi-voin 31.8.

Ilmoitin molemmat tytöt ihan mielenkiinnosta Iisalmen tokokokeeseen, jonka tuomaroi Kaarina Pesonen. En ollut hänen kehässään aiemmin koskaan ollut, mutta samoissa kokeissa kisaamassa muutamia kertoja kyllä ollaan oltu.

Neppu aloitti sitten vuorostaan juoksut niin, että sen kohdalla koe täytyi perua, joten pelkästään Inkeri osallistui tällä kertaa.

Iisalmen kenttä oli oikein mukavan oloinen iso sorakenttä, jossa ei ollut puitten varjoja eikä muutakaan ylimääräistä. Vielä enemmän harmitti, että N piti jättää pois.

Tokokenttä... ja kiekonheittokenttä ;)

Liikejärjestys

Voittajassa oli mukana vain kaksi koiraa, Inkeri ja bortsu. Liikkeet alkoivat paikkiksella ja piiloon mentiin suojelupiilona käytettävän teltan taakse.

Siinä piilossa kyykkiessämme katselimme viereiselle nurmialueelle tullutta miestä ja mietittiin, mitä hän oli aikeissa tehdä. Kauhukseni sitten ymmärsin aikeen: hän alkoi heittää kiekkoa! Olin aivan varma, että kohta Inkeri porhaltaa tukka putkella paikkisrivistä kiekon perään... sillähän on kohtalaisen kova saalisvietti sekä harkintakykyä noin 0%, joten yleensä se säntää minkä tahansa lentävän perään ihan suinpäin... Onneksi se kuitenkin pysyi rivissä ja pientä lonkka-asentoa ja lopun perusasennon "muurahaisia takapuolessa -efektiä" lukuun ottamatta paikkis meni hyvin, siitä 8,5.

Yksilöliikkeet alkoivat liikkeestä jäävillä, asennot maahan-seiso. Viereisellä kentällä maahan kopsahteleva kiekko oli kyllä Inkerille vastustamaton häiriö, mutta tässä liikkeessä sen rintamasuunta kääntyi vain vähän, joten saatiin 9.

Ohjattu nouto meni seuraamisen osalta pöpelikköön, se otti käännöksessä tosi paljon väljyyttä. Ja se lopun pa oli taas hukassa, lisäkäsky siihen ja silti jäi vinoon. 6.

Seuraamisessa sitä häiritsi kyllä se kiekko aivan tosi paljon, se pysähtyi monta kertaa katselemaan ja kuuntelemaan, mistä se ääni kuuluu. Jouduin antamaan ylimääräisiä käskyjä, ja pelkäsin että pian se ottaa hatkat kokonaan kehästä... 6,5.

Luoksari tehtiin kohti sitä kiekonheittäjää, eikä Inkerillä kyllä ollut ajatustakaan pysähtyä... en tiedä olisiko pysähtynyt muutenkaan, tästä 0.

Toinen setti alkoi metallinoudolla. Pyysin ison kapulan, ja heti kun liikuri antoi sen käteeni, niin ajattelin, että oli virhe... Kapula oli tosi painava! En ole ennen tuommoista kapulaa edes nähnyt ja arvelin, että kuinkahan käy. Inkeri arpoi jonkun aikaa kapulan suuhun ottamista, otti sen sitten ja toi jopa esteen yli hypäten sen takaisin, mutta perusasento jäi taas uupumaan. Tästä 5.

Tunnari meni ihan harakoille, Inkeri otti vaan ensimmäisen kapulan mikä kohdalle sattui. Oli vielä reunimmainen, joten tiesin heti, että nollille meni.

Ruudussa sitten aluksi Inkerin vasen takajalka oli hieman nauhan ulkopuolella. Jos olisi ollut tässä vaiheessa mahku tulokseen, olisin ehkä riskillä koittanut käskeä suoraan maahan ja toivonut, että siirtää jalkaa sen verran, että on sisällä. Kun kuitenkin tiesin, että tulosta ei olla saamassa, niin ajattelin ottaa treenin kannalta ja yrittää korjata sitä sisälle. Pari lisäkäskyä siihen tarvittiin, ja kun maahanmenoonkin vielä vaati lisäkäskyn, niin nollille tämäkin.

Kauko-ohjauksessa Inkeri teki oikein neppumaisen virheen, eikä ollut kartalla ekassa vaihdossa, johon jouduin antamaan lisäkäskyn. Viimeisessä vaihdossa sei-maa se myös liikkui vähän vasemmalle. Kakeista 6,5. Tähän sain tuomarilta treenivinkiksi käskytellä niitä asentoja jo matkalla kävellessäni sinne käskytyspaikalle, joutuvat olemaan koko ajan kuulolla.

Kokonaisvaikutus oli 7, tuomarikin harmitteli, että varsinkin ekassa setissä Inkeri selvästi otti kovasti häiriötä siitä kiekkomiehestä.

Ihan hyvillä mielin kuitenkin olin tästä kokeesta, vaikka pisteitä saatiin kasaan vaivaiset 136,5. Hyvä maksettu harjoitus, ja huomasin, että ainakin lopun perusasentoja täytyy kovasti vielä hioa. Uutta ilmoa menemään, eiköhän se tästä iloksi muutu tämäkin luokka.

Kokeen jälkeen me jatkettiin vielä lomailua Iisalmessa, käytiin kaupungilla ja Paloisvuorella ulkoilemassa. Yöksi mentiin vielä samaan Lohirannan lomakylään, missä yövyttiin myös pe-la. Siellä olikin rauhallista, oltiin ainoa karavaani koko alueella. Illalla saunottiin ja sunnuntaina vielä nautittiin kesäisestä päivästä ennen kotiinlähtöä.