Taipuuko ne? No kyllähän ne taipuu!

Tiedättekö semmoisen tunteen, kun joku keksii jotain uutta ja outoa, ja saa heti monta samanhenkistä kamua mukaan juttuun?! Meillä kävi esimerkiksi tämän paimennustaipparin kanssa vähän sillä tavalla : Puolet P-pennuista osallistui lauantaina 14.9. Vehmersalmen Kuttukuussa paimennustaipumustestiin. Mukana olivat  Armi (S. Petunia), Eppu (S. Presley), Ilona (S. Peggie) ja Jekku (S. Patrick). Tuomarina testissä toimi Maija-Liisa Pasanen.

Meidän paimennusosasto :). Vasemmalta Tuija ja Jekku, minä ja Ilona, Sanna ja Armi sekä Eija ja Eppu.
Ihan vähän kastuttiinkin :-D

Paimennus on minulle aivan täysin vieras laji, joten koko juttu oli vähän semmoinen hyppy tuntemattomaan :). Paikkana Kuttukuu oli varsin mukava "Huvikumpu" kaikkine eläimineen, ja tilan omistaja oli mukana katsomassa osan suorituksia valaisten meille ummikoille mahtavasti paimennuksen saloja. Olipa aivan huippua! Koiratkin suhtautuivat pihalla irti tallusteleviin eläimiin ihmeen lunkisti.

Koiria oli kaikkinensa SSKY:n taipparissa mukana 13, joista mun laskujen mukaan peräti 8 schapea. Porukka jaettiin kahteen kuuden koiran ryhmään ja minä olin Ilonan kanssa "omassa ryhmässä" numerolla 13, sillä kun oli ensimmäisten juoksujen jälkihöyryt vielä päällä, niin välteltiin sekoittamasta urosten ajatuksia pysymällä pois alueelta ennen omaa suoritusta.

Paimennustaipumustesti koostuu kahdesta osiosta, sosiaalisuudesta sekä itse paimennusosuudesta. Sosiaalistumisosuudessa meidän porukan Eppu, Jekku ja Armi olivat kaikki samassa ryhmässä, ja minä käytin Ilonan viimeisenä siinä osuudessa niin, että pelkästään nartut jäivät meille häiriökoiriksi. Siinä siis katsotaan koiran suhtautumista toisiin koiriin, ihmisryhmään ja sitten sitä kuljetellaan erilaisilla alustoilla sekä katsotaan luoksetulo (tai paremminkin, miten se antaa kiinni; mitään tokoluoksaria siellä ei tarvitse esittää). Kaikki koirat läpäisivät tämän osuuden ja pääsivät lampaille pyöröaitaukseen.

Ensimmäisenä meidän jengistä varsinaiseen lammasosuuteen pyöröaitaukseen pääsi pomppukone Eppu. Siinä jätkässä on kyllä niin paljon äitikoiraa, energiaa on kuin pienessä pitäjässä! Eppu oli lampailla aika innoissaan, ja tuomari joutui välillä vähän hillitsemään sen intoa. Hirveän hyvin se totteli kyllä tuomaria ja rauhoittui paimentamaan määrätietoisesti. Eppu läpäisi testin arvosanalla hyvä. Tuomarin kommenteissa Eppu oli "innostunut" ja "miettivä" (mitä ikinä tuo miettiväisyys schapen kohdalla sitten tarkoittaakaan, nämähän ainakin mun kokemuksen mukaan tekevät kaiken sen enempiä asioita pohtimatta :-D).

Scabbers Presley, Eppu. Aikamoisen komeaksi nuoreksi mieheksi on tämäkin varttunut!

Seuraavana vuorossa oli Jekku. Se osoittautui tässä lajissa aivan luonnonlahjakkuudeksi ja teki koko homman tosi nopeasti pois päiväjärjestyksestä, Tuijakin oli ollut ihmeissään, että näinkö äkkiä tämä on ohi, menikö läpi? Tuomari oli sanonut, että mitä kuvittelet, koirassa on lahjoja vaikka kuinka! Jekulle koulari plakkariin erinomaisella arvosanalla.

Ihan vähän märkä pikku-Jekku

Armi oli toinen luonnonlahjakkuus, harmillisesti vaan pyöröaitaus oli sateisen päivän ja useamman koiran jäljiltä jo aivan vellillä ja liukas, joten tuomari ei lampaiden liukastumisvaaran vuoksi voinut ottaa ihan kaikkea potentiaalia Armista irti (jotain vähän vaikeampia juttuja olisi kuulemma voinut kokeilla), mutta taipparin määräämän verran se paimensi kirkkaasti. Armille PAIM-T arvosanalla erinomainen.

Mitähän tässäkin tapahtuu :)

Ilonan vuorolla, päivän viimeisenä, se aitaus oli sitten tietenkin myös tosi kurainen, ja tuomari oli sitä mieltä, että mennään ensin hihnassa. Ilona otti tilanteen hyvin rauhallisesti ja niinpä se päästettiin kuitenkin irti, eikä se ollenkaan ryntäillyt tai ajattanut lampaita, vaan nätisti ravaten teki jotain paimennusta muistuttavaa. Ainakin se osasi paimentaa lauman pois kaikista herkullisimmalta kakkakasalta :). Suorituksesta palkittiin koularilla ja arvosanalla erinomainen.

Päivän saldona oli 4* PAIM T -koulari, ja porukalla siinä mietittiin, että kuka ostais lampaita että päästään jatkamaan harrastusta :). Iloisia oltiin esimerkiksi siitä, että kaikki meidän koirat olivat "lempeitä" lampaille ja aika kuuliaisia tuomarin komennoille.

Pidettiin myös pienet kekkerit edellisviikon huikean erkkarimenestyksen kunniaksi, kun kerran taas koolla oltiin. Kakkua, suolaista ja muuta herkkua oli pöytä notkollaan ja päivän päätteeksi vähän kuohuvaakin! Tästä voisi tulla vaikka tapa ;).

Kippis meidän joukkueelle!

Kiitos kaikille, oli kiva päivä! Paimennuksen salatkin ehkä ainakin pikkuriikkisen avautuivat meille kaikille :). Aivan mahtavaa, kun meidän porukkaa innostuu lähtemään näihin kaikenlaisiin "kinkereihin"; niissä on aina niin kiva nähdä, vaihtaa kuulumisia ja tietysti harrastaa koiria! Ootte huippuja! Suunnitteilla on jo paimennuspäivä jossain kohtaa... terveisin nimimerkki "ei tästä ainakaan meille uutta lajia tule, ei mitenkään ehdi vielä tätäkin treenata"... nyt jo myönnän, että kiinnostus lajiin heräsi :).

Tokokoe Muhos 15.9.

Ja sitten paluu maan pinnalle... sunnuntaina Muhoksella oli aivan kammottavan huonot suoritukset tokokokeessa sekä Inkerillä että Nepulla. Tuomarina kokeessa oli Henna Hautakoski, tykkäsin kovasti hänen tuomaroinnistaan, mutta kyllähän mun molemmat koirat esittivät taas kaikki mahdolliset virhevariaatiot, mitä kuvitella saattaa.

Me ei oltu sinänsä juuri ehditty edes treenaamaan pariin viikkoon, ja edeltävä parin päivän asuntoautoilu saattoi osaltaan olla luomassa niihin lisää pöljäilyenergiaa... tässä lajissa se meidän motto "lahjattomat harjoittelee" on kyllä täysin paikkansapitävä; ei kannattais lahjattomien lähteä sooloilemaan treenaamatta ;).

Inkerin suorituksessa (voittajaluokka) oli tosi paljon hyvää, mutta jotenkin se aina lähti lapasesta jossain kohtaa. Tuomarikin sanoi, että hän näkee, että tässä olisi semmoinen 300 pisteen koira, JOS... Siinä on se iso JOS.. sen sais pysymään lapasessa ja keskittyneenä suorituksiin. Taisin jo joskus aiemminkin mainita sen 0% harkintakyvystä, ja sen kun yhdistää sen pääkopan tuulitunneliin, niin aika  monta asiaa ehtii pienen koiran  mielessä käydä yhdenkin liikesuorituksen aikana. Ja kun jotain tulee mieleen, niin sehän täytyy sitten laittaa tuumasta toimeen ;). Näin ollen liikkeiden loput ovat se iso miinus meillä kehässä. Huoh. Tässä kohtaa huomaan miettiväni, että onko se Inkeri JO 2,5 -vuotias, vai VASTA 2,5 -vuotias... Aikuistuukohan se(kään) koskaan?

Neppu puolestaan  oli jotenkin ihmeellisessä moodissa, se ennakoi tehtäviä, ja jarruja ei taas kerran ollut ollenkaan. Ruudussa esimerkiksi se oli tekemässä ihan kympin liikettä, mutta lähti ennen kutsua seuraamiskaavioon, josta sitten tietysti 0. Tämmöistä virhettä en ole treeneissä saanut koskaan esille.

Olenkin tällä kuluneella viikolla keskittynyt treeneissä (ollaan jopa kahdesti ehditty kentälle asti!) rikkomaan liikkeiden kaavoja ja teettänyt sillä erinäisiä yhdistelmiä eri liikkeenpalasista. Täytyy saada se kuulolle, koska kaikki liikkeet se kyllä osaa, omasta mielestään ilmeisesti jopa niin hyvin taas kerran, että liikkurointi ja mun käskyt on sen mielestä ihan turhia.

Koiraharrastus on kyllä niin tätä, yksi askel eteen ja kaksi taakse. Mutta suomalaisella sisulla jatkan, enkä anna periksi. En ole tainnutkaan täällä muuten vielä mainita, että haettiin ja päästiin Nepun kanssa Pohjois-Suomen tokotiimiin, jota vetävät Mika Jalonen ja Krista Karhu! Tiimin treenit starttaavat ensi vuoden puolella, ja sinne olen innolla menossa ongelminemme.