"Kauneusvirhe" kilpailukirjaan

Kemissä pidettiin eilen tokon voi-evl iltakoe, jota tuomaroi Heli Kelhälä. Sain sinne paikan sekä Nepulle, että Inkerille, mutta tietysti Inkeri aloitti juoksunsa niin, että sen osallistuminen täytyi perua.

Matkaan siis kaksistaan Nepun kanssa. Voi elämä tuota Oulu-Kemi -väliä, se on yhtä tietyötä! Vaikka varasin matkaan reilusti aikaa, niin alkoi kyllä jossain vaiheessa jännittää jonossa madellessa, ehditäänkö edes paikalle ohjeen mukaisesti viimeistään puoli tuntia ennen luokan alkua. No, just ehdittiin, huh. Aikataulu oli sen verran jäljessäkin, että ehdittiin ihan hyvin valmistautua omaan suoritukseen ja sain pulssin tasattua tuon matkan "jännityksen" jälkeen :).

Evl -koiria oli 6kpl, joten paikkikset tehtiin kahdessa ryhmässä. Me oltiin Nepun kanssa ensimmäisenä suoritusvuorossa, joten ekassa ryhmässä mentiin paikkiksiin. Kemissä oli voittajaluokan aikana satanut vettä niin, että nurmikentällä oli tosi märkää ja mahtavia lammikkoita. Ja sääskiä. 

Istumisessa N oli tepastellut etujaloillaan (eihän schape osaa olla ihan aloillaan sitä kahta minuuttia... :-D), muuten ok. Paikkiksen eka osasta 8.

Paikalla makaaminen ja luoksari sitten... Tässä vaiheessa kävi Nepulla ilmeisen pitkäksi aika, ja se alkoi seurata hyttysiä... kerran louskautti niin ylös ja isosti suullaan pyydystäessään, että ihme ettei noussut istumaan samalla. Muutkin koirat rivissä käänsivät päänsä, kun katsoivat että mitäs kivaa tuolla tapahtuu. Luoksariin se tuli aivan järkyttävällä vauhdilla ja teki oikein kunnon loikan perusasentoon. Tämän kaiken jälkeen oli ihme, että tästä tuli jopa 9.

Yksilöliikkeet alkoivat ohjatulla noudolla, arvassa saatiin vasen. Vauhtia oli enemmän kuin omiin tarpeisiin. Saatiin 7, pisteitä lähti siitä, että se haisteli sitä merkkitötsää ja kapulalle rynnisti, muistaakseni perusasennossakin oli jotain sanomista.

Seuraavana ruutu. Jouduin korjaamaan tyhjään lähetyksessä paikkaa, ja ruudussa onnistuin pysäyttämään koiran pahimpaan vellikohtaan, joten siinäkin maahanmenossa lisäkäsky, tästä 6.

Tunnari oli ihan hyvä mun mielestä, 8.

Luoksarissa se tuli taas ihan liian kovaa, ja pysähdykset venyivät. Ärsyttävä koevirhe, treeneissä se ei tuota tee. 6.

Viimeisenä seuraaminen. Kaavio oli aika kiemurainen, tuntui että pää menee sekaisin :). Neppu teki ihan hyvin, ja tuomarikin kehui asennetta, peruutus oli vino (Nepuksi silti hyvä!). En tiedä miksi vain 7,5.

Toisen osion aloitti "merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu noutaminen esteen yli hypäten". Asento oli seiso. Taas se puhalsi liian kovaa kapulalle, joutui pysähtymään että saa sen mukaansa ja tässä vaiheessa annoin hypylle lisäkäskyn (ehkä turhaan). Tuomari sanoi, että merkinkierto oli ok, jotain pysähdyksessä kai oli, 6.

Zetassa asennot olivat seiso-istu-maahan. Tää on yleensä Nepulla varma ja hyvä, nyt se seisoi istumisen!? Schapparimaiset (ne oikeatkaan) asennot eivät tuomariin uponneet tällä kertaa, 6. En tiedä tekikö nurmen märkyys jotain säätöä Nepun asentoihin kun en niitä tietenkään itse nähnyt.

Viimeisenä kaukokäskyt, jo aloituksessa se bongasi pusikosta jonkun hajun ja teki mieli siitä sille ärähtää. Koira jätettiin just sille reunalle kehää perä sinne pusikkoon päin, ja niinhän se tietenkin siellä nokka pystyssä haisteli taaksepäin, kun käännyin. Ekaa vaihtoa yritin viivästyttää, että se palaisi ruotuun sieltä tuoksuistaan, mutta ei, jouduin antamaan lisäkäskyn ennenkuin se tajusi, että liike alkoi jo. Loput meni aika ok, kaksi viimeistä vähän schapparimaisella "levottomat jalat" -meiningillä. 7.

Lopputuloksena saatiin 219,5 pistettä ja kolmostulos. Tää onkin Nepun kilpailukirjassa ihan ensimmäinen muu, kuin 0 tai 1 :). Positiivista se, että ei nollattu mitään, mutta muuten pisteet jäivät kyllä alhaisiksi. Ollaan nyt kisattu kolme kertaa erikoisvoittajassa ja joka kerta pisteet on parantuneet: 163- 191- 219,5 eli noin 28 pisteen parannus joka kerta, eihän tässä tätä vauhtia tarvi kuin muutama koe enää niin saadaan ykkönen :-D.

Nepulla nousee vire heti, kun se huomaa että ollaan koetilanteessa, se vaan tietää sen kun näkee kehän, sihteeripöydän jne. En myönnä eilen edes jännittäneeni koetta, ja silti koira oli jo kehän ulkopuolella kuin ilmapallo taas. Onhan se mukava että on mukavaa, mutta sais kyllä alkaa pysyä lapasessa pikku hiljaa. Tän koiran kanssa kyllä niin usein tulee mieleen Apulannan laulun sanat: "tuntuu, että tekijät unohti otsaan kirjoittaa, ravistettava ennen käyttöä..."