Pikku-Ilona aloitti treenit... ja muuta jorinaa

Tätä tekstiä olen kirjoitellut näköjään jo toista viikkoa, ja valmista ei meinaa syntyä...


12.2. Pentu-pentunen on jo kaksitoistaviikkoinen, eikä sen kanssa olla tehty oikeastaan yhtään mitään "järkevää". Tänään päätin kokeilla, miten hajuerottelu (tunnarin alkeet) alkaisi sujua Ilonan kanssa. Niinpä otin pakasterasiat käyttöön (Täällä aiempi postaus Nepun tunnarin alkeiden ajalta). Aloitettiin kolmella rasialla, joista yhden alle piilottelin makupalaa. Kun Ilona haistelee oikeaa rasiaa, se saa makupalan sen alta (naksutin on alusta asti käytössä, oppii samalla senkin).

Ensimmäinen harjoitus meni kuten voi odottaa, ei se tästä tainnut paljoa vielä hoksata. Kun koko koira on "tabula rasa", niin myös oppimaan oppimisen taitoja täytyy harjoitella.

14.2. Nyt ollaan kolmena päivänä tehty kuppikätköjä ja ainakin se jo tietää, että kupin alta se palkka löytyy. Lisäksi ollaan harjoiteltu kosketusalustaa tarjoamisperiaatteella, sen se oppi kyllä nopeasti (niinkuin kaikki schapet kai, luulisin). Noutokapulaan ollaan myös tutustuttu ja olen naksutellut sille kapulan nostamista. Hirveän ahkera se on tarjoamaan, joten uskon, että moni liike tehdään ainakin alulle tarjoamisen kautta. 

Ilonalla on myös paljon taistelutahtoa, jokaisen (joo niiden kaikkien kolmen

 :-D) treenihetken päätteeksi olen leikittänyt sillä vetoleikkiä.

19.2. Namin etsiminen kupin alta sujuu jo hienosti nenää käyttäen, kuppeja on käytössä viisi. Täytynee jatkaa harjoitusta piakkoin niin, että yhden kupin alle lisätään tunnarikapula ("oma" eli hajustettu). Kosketusalusta on edennyt myös hienosti, tassukosketusta olen yrittänyt vahvistaa naksuttimella. Myös kapulan nosto menee hienosti sen, mitä olen vaatinut tässä vaiheessa, eli pelkkä nosto oikealla otteella (ei laipasta).

Aloitin myös merkinkiertämisen tässä keittiössä ja olenkin ajatellut Ilonan kanssa rakennella ainakin alokasluokan (+jotain avoa) liikkeiden pohjia pitkälle ihan kotona ja siirtää ne sitten halliin (tai ulos), kun kotona sujuu. Hallissa ollaan käyty pennun kanssa tekemässä vauhtiluoksaria ja syömässä makkaraa... Oikeastaan alossa varmaan kaiken muun voi tehdäkin kotona, mutta luoksari ja hyppy täytynee tehdä jossain muualla kuin keittiössä :). Ja suoraan sanottuna tämä on ihan aikataulullinen asia, liian harvoin ehtii treenaamaan muualla kuin kotona.  Ja mun mielestä pentu/nuori koira tarvii niitä treenikertoja alle, yhden treenin kesto puolestaan voi olla vaikka sen 5 minuuttia, mitä ruuanlaiton lomassa ehtii. Aikuisten kanssa sitten taas treenin laatuun pitäisi keskittyä, parempi harvemmin ja ajatuksella kuin usein kiireessä.

Aikuisista puheen ollen...

Inkerin valiovahvistus tuli jo viime viikolla koiranettiin, täytyy taas kehua, miten helppo ja nopeakäyttöinen tuo Omakoira on! Tehtiin suunnitelmaa kesän näyttelyistä, niistä tarkemmin omalla sivullaan. Ja muutokset ovat tietysti enemmän kuin mahdollisia, lasten harrastukset saattavat hyvinkin aiheuttaa päällekkäisyyksiä.

Tokokokeita olen suunnitellut ainakin Nepulle nyt keväälle, täytyy vaan katsoa, miten sen juoksut tulevat pentujen jälkeen. Treeniä pitäisi saada aikaiseksi muuallakin kuin tuolla oman kylän hallissa... Kaikki liikkeet on nyt mallilla "kyllä se kotona osaa". Neppu perikin Inkeriltä kaksi viimeistä tokokurssikertaa, kun Inkerillä alkoi juoksut. Ekalla treenikerralla esimerkiksi kiertonoutohyppyhässäkkä meni ihan pipariksi, kun se ei aluksi ollenkaan hahmottanut sitä kiertokartiota. Syitä voi olla outo halli, erivärinen kartio (oli keltainen, oma on punainen, täytynee hankkia erivärisiä...) ym. Siellä "omassa" hallissa tuon treenaaminen on jopa tylsää, kun siinä ei ole mitään haastetta sille.

Kurssin viimeisellä kerralla tehtiin hauskoja kuuntelutreenejä:

Ekassa koira lähetettiin ruutuun, johon pysäytys, pari kaukokäskyvaihtoa, lähetys oikealle hakemaan kapulaa ja sen jälkeen umpiesteen yli palautus perusasentoon.
Toisessa lähdettiin seuraamisella liikkeelle, siitä pysäytys-peruutus ja eteenpäin. Koiran jättö maahan ja parin askeleen kuluttua kutsu seuraamiseen, seuraavaksi istumaan jättö ja kävelykaaviota siihen asti että ollaan koiran vieressä. Tähän pysähdys ja lähetys merkin kiertoon, pysäytys omavalintaiseen asentoon (minä otin maahan), metallikapulan heitto ja nouto käskystä.

Meni kyllä aika hyvin nuo molemmat, enpä olisi edes uskonut että se on kuulolla noin hienosti. Näitä täytyy (täytyisi! miksi sitä jämähtää niihin kaavoihin aina kun yksinään tuuskaa) jatkaa itsekseen, saa vähän vaihtelua treeniin. Tehtiin myös ohjattua ja luoksarin pysäytyksiä sekä paikkiksen osia. Tarkoituksella jätin paikallaolossa Nepun rivin reunimmaiseksi, koska näkösuojaan mentiin hallin toisessa päässä olevaan huoneeseen (tossa kuvassa takavasemmalla). Näin treenattiin sitä, että ohjaaja poistuu näkösuojaan vinosti koiraan nähden.

Paikkista, vino näkösuoja.
Nepulle ei tuottanut ongelmia.

Inkerin voittajaluokka puolestaan on jollain mallilla... tunnaria korjailtiin kotona ruokakupin avulla, se hössäsi ja vouhotti siinä, eikä malttanut tehdä liikettä loppuun saakka kunnolla. Nuo ruokakuppisulkeiset toimii tän koiran kanssa kyllä erinomaisesti! 

Kaukokäskyt on toinen, mikä on sille myrkkyä, ei millään malta eikä kykene. Jokseenkin tunnistan samansuuntaiset ongelmat, kuin mitä oli Nepun kanssa pari vuotta sitten :). Etupalkalle koomaaminen toimii nyt aika hyvin.

Voiko tässä kohtaa kevättä alkaa jo toivoa, että sula, lumi, sula?! Ois kova tarve päästä ulos treenailemaan...