Eilen metsälenkillä hoksasimme, että yksi metsäpläntti on jo ihan sula. Paikka on hakkuuaukean vieressä, sopivasti aurinkoisessa rinteessä. Ja siitä se ajatus sitten lähti!
Tänään tein itse jäljen metsään, ajattelin että aloitetaan helpolla: 200m, kolme kulmaa, kolme keppiä. Puolisen tuntia painuma-aika. Janalta Neppu nosti ensin takajäljen, meni vähän matkaa ja korjasi. Ja sitten mentiinkin vauhdilla. Tuuli puhalteli sen verran, että eka kulma oikaistiin huolella. Keppi nousi, ja seuraava kulma olikin sitten hankalasti tuulta ajatellen, vähän aikaa pyörittiin kunnes taas mentiin niin, että sain jälkiliinasta kivat rannut käsiini. Toinenkin keppi nousi, ja matka jatkui. Viimeinen keppi jäi nostamatta, mentiin sen verran tuulen painamana jäljen vieressä. Koira kyllä merkkasi hajun, mutta ei sitten malttanutkaan jäädä etsimään keppiä.
Täytynee yrittää malttia saada kehitettyä tuohon hommaan. Neppu ei malta edes palkkaa ottaa nousseesta kepistä, vaan hinku jäljelle on aivan valtava. Harmi, ettei nurmijäljelle ole asiaa vielä pitkään aikaan, sillä kyllähän täälläkin sitä lunta vielä melko paksusti on, tuo sula metsäpläntti vaan on niin suotuisalla paikalla, että sulaa ja kuivuu todella etuajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti