Moppitukkien mysteerisairaus

Tukka huonosti ja pipi jalassa :(

Miksi tällainen otsikko? Laitan osaselitykseksi suoran lainauksen eräältä rodun harrastajien facebook-sivulta: 

"Alkuvuoden 2018 aikana some-keskustelussa nousi esiin koiria, jotka kärsivät samoista oireista joita ovat laihtuminen, syömättömyys, oksentelu, ripulointi, väsymys, huono rasituksen sietokyky, huono lämmönsietokyky, läähättely, lihaskireydet takaraajoissa, takaraajojen tärinä ja venyttely.

Oireilevilta koirilta on eläinlääkärin tutkimuksissa löytynyt myös kohonneita veriarvoja, mm. kreatiinikinaasi (CK) sekä maksa-arvot (ALAT, ASAT). Oireilevien koirien osalta asian selvittelyä jatketaan ja edistymisestä kerrotaan, kunhan lisätietoja saadaan..."

Muistan itsekin jo vuosien takaa keskusteluja, että noita korkeita maksa-arvoja on esiintynyt schappareilla aika-ajoin myös Suomessa. Ilmeisesti asiaa on tutkittu esimerkiksi rodun kotimaassa Hollannissa, mutta käsittääkseni tutkimustyö ei ole edistynyt, eikä syytä noihin pilviä hipoviin arvoihin ole löytynyt. Osa koirista elää näine korkeine arvoineen ihan normaalia elämää vailla oireita.

Tänä keväänä asia siis nousi jälleen esille ja Suomesta on löytynyt useampi koira, jotka oireilevat alun kuvauksen tavoin. Eläinlääkärit ovat asian kanssa ymmällään, on epäilty esimerkiksi glykogeenin kertymäsairautta (vrt. esim. http://www.kiharakerho.net/jalostus/terveys/gsd-iiia/ ), myopatiaa... Eräs asiaa selvitellyt ell on suositellut, että ainakin jalostukseen käytettäviltä koirilta tutkittaisiin veriarvot, koska tämä "mysteerisairaus" voi oletettavasti olla perinnöllistä. Lisäksi oireilevien koirien verinäytteitä on lähetetty Hannes Lohen tutkimusryhmälle https://www.koirangeenit.fi.

Omat koirani ovat aina olleet todella terveitä kaikin puolin, mutta tämän asian tultua kuvioihin mukaan ryntäsin tietenkin heti tutkimaan koiristani otettuja labratuloksia. 

Kaapon viimeisin tulos oli anestesiapaneeli parin vuoden takaa. Tulosliuska oli nelisivuinen, mutta tässä nuo tämän asian tiimoilta tärkeimmät: 

Kreatiniini 76 umol/l

CK 76 U/l

ALAT 92 U/l

ASAT 57 U/l

Kaapolla ko. arvot ovat olleet ihan somasti viitteissä, löysin vielä toisenkin, vanhemman tulosliuskan. Siinä myös kaikki kunnossa.

Nepun osalta löysin vain yhdet verinäytetulokset toissa kesältä,  kun sitä puri käärme. Näitä kaikkia nyt tapetilla olevia arvoja siinä ei ollut. Koska Neppu kuitenkin sukulinjoiltaan on kovastikin samaa sukua kuin muutamat "mysteerisairaat" koirat ja lisäksi se on näihin meidän kahteen jätemyllyyn (aka Kaapo ja Inkeri) verrattuna erittäin valikoiva ruuan suhteen (mikä nyt sitten voisi olla ainoa "oire" tuolta oirelistalta, toki se on laihakin), niin päätin otattaa siltä nuo verinäytteet samalla, kun käytiin tyttöjen kanssa rokotuksilla.

Tänään sain tulokset sähköpostiini ja tältä ne näyttävät:

Selvennykseksi:
Kreatiniini 83 umol/l
CK 91 U/l
ALAT 77 U/I
ASAT 32 U/l

Viitteissä nätisti nämäkin, joten taas saa huokaista helpotuksesta terveysasioissa! Muutama kymppi oman mielenrauhan eteen on pikkuraha :). Todellakin toivon, että tähän(kin) asiaan kiinnitettäisiin vakavissaan huomio jalostustyössä ja asian suhteen oltaisiin avoimella linjalla; ainakaan rodun etu ei ole se, että terveysasioissa ylipäätään vaietaan tai ne painetaan villaisella, kun "onhan kyseessä terve rotu kaikkinensa!" Mun vaaleanpunaiset prillit tämän asian suhteen ovat kyllä aikoja sitten jo hukkuneet valitettavasti.

Rokotuksissa ja näytteenotossa kävimme Oulun uudella yksityisellä klinikalla, lääkärinä oli  Anu Tulokas. Todettiin, että Inkeri tykkää edelleen tunkeutua suuhun asti lääkärissäkin ja se olisi halunnut mukaan myös verinäytteen ottoon. Inkun paino oli 16.1kg ja hammaskiveä muodostuu himppasen yläkulmureihin. Vinkkejä otetaan vastaan taistelussa hammaskiveä vastaan :)! Puruluita syö ihan kohtalaisen paljon, samoin Dentastixejä ja samaa ruokaa kuin muutkin meillä. Pois lähtiessä varasin Inkerille vielä ajan ensikänneille läpivalaisuun. Samaan konkurssiin peilataan silmätkin. Tämä kaikki hauskuus tulee tapahtumaan ensi kuussa.

Neppu painoi 15.3kg ja sen suu on erittäin siisti, ei hammaskiveä. Se olis mielellään luovuttanut Inkerille verinäyteneulatyynyn paikan, mutta saatiin kuin saatiinkin pari putkea verta otettua ilman, että koira tippui kertaakaan pöydältä :). Toinen putki otettiin siltä varalta, että jos tuloksissa olisi jotain merkittävää, se lähetettäisiin Hannes Lohen tutkimusryhmälle. Nyt sitä ei ilmeisesti sinne sitten kuitenkaan kaivata, kai?

Tässäpä oikeastaan tärkeimmät tältä erää, harrastusten osalta vähän tuossa Virkkua katselin ja muutamia kisatavoitteita asettelin kaikille kolmelle koiralle (eri asia on, mahdutaanko mukaan kokeisiin). Näyttelykalenteri tämän vuoden osalta sen sijaan on ihan korkkaamatta, täytyisi kai suunnitella jotain sillekin saralle. Mennään kuitenkin nämä muut harrastukset edellä, ja jos johonkin kohtaan kalenterissa sattuu sopiva rako niin sitten meidät saattaa jostain näytelmäkehästäkin tavata. 

Inkerin ekat epikset

Just kun viime kirjoituksessa kerroin, että nosetus on ollut talven ajan luovalla tauolla, niin enköhän mene ja ilmoita pikku-Inkerin hajutestiepiksiin. Hankitaan koiralle elämyksiä ja sitä rataa... :)

Nokkaeläin Inkeri

Epikset pidettiin viime sunnuntaina Kempeleessä Koirakoulu Kisman hallilla. Niissä oli kaksi hajutestirataa. Toisella radalla laatikot olivat kahdessa rivissä olevia kiinni teipattuja pakkauslaatikoita ja toinen rata koostui pitsalaatikoista, jotka olivat yhdessä rivissä. 

Pitsalaatikkorata

Pakkauslaatikkorata

Saimme itse päättää, teemmekö molemmat radat "putkeen" vai yhden kerrallaan. Itse meinasin aluksi, että teen yhden kerrallaan, jolloin valmistautumisia suoritukseen olisi tullut kaksi kappaletta. Tämähän se tuossa lajissa aloittelevan koiran kanssa usein se ongelma on, ne eivät heti hoksaa alkaa töihin, vaan aikaa ja energiaa kuluu muuhun. Suoritusvuoroarvonnassa sain kuitekin numeron kaksi, jolloin päätinkin tehdä molemmat radat putkeen, jonka jälkeen voisin vielä seurata loppujen koirien suoritukset.

Ensimmäisenä otettiin pakkauslaatikot. Inkeri on käynyt tuolla hallilla aiemmin vaan tokoilemassa, joten olihan se vauhdissa, hyppi ja loikki, tuuppi laatikoita ja hössötti. Jouduin muutamaan otteeseen rauhoittelemaan sitä ja lopulta se alkoikin töihin ja merkkasi kuin merkkasikin oikean laatikon! Aikaa kului 1.52, joten melko kauan tosiaan pyörittiin siinä laatikoilla, mulla vähän jossain vaiheessa jo jännitti ajan loppuminen (aikaa löytää oikea laatikko hajutestissä on 3 minuuttia).

Pitsalaatikoilla se sitten ihan odotetusti oli heti hommassa kiinni ja merkkasikin oikean laatikon 13 sekunnissa. Tämä oli lopulta jopa päivän nopein suoritus :). 

Pätevä pikkukoira, mulla ei ollut mitään odotuksia noiden episten suhteen, kun tosiaan nosetustreenit on "vähän" jääneet. Lopulta vain kaksi koiraa löysi kummaltakin radalta oikean laatikon, joten ei se niin helppoa ole, kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella!

Nyt Inkerin kanssa odotellaan, että jossain lähellä järkättäisiin ihan virallinen hajutesti ja ehkä olisi syytä aktivoitua muutenkin tässä lajissa taas treenaamaankin.

Mitä sitä sitten pitäisi treenata...?

Nyt, kun tavoitteet tälle vuodelle on tulleet julistettua, niin eipä kai haittaisi yhtään, jos itsellekin näin kirjoittelun muodossa selventäisin mitä sitä pitäisi niitten eteen sitten tehdä.

Lähdetään liikkeelle Inkeristä

Inkerin tavoitteet olivat toko ALO1, AVO koekuntoon, Noseworkin 1-luokan hajutesti ja näyttelyistä toinen serti.

Alokasluokan kirjaan liike kerrallaan, missä nyt mennään ja mitä pitää tehdä:

1. Paikalla makaaminen ryhmässä 1min. Periaatteessa osaa, tätä täytyy vaan vahvistella, erityisesti käskytyksiä ja lopun pa:ta. Se ei myöskään vielä kestä hirveästi häiriötä, vaan unohtaa helposti, mitä oli tekemässä. Joskus haistelee lattiaa, ei kuitenkaan läheskään aina. Etupalkkaa voisi taas kokeilla, aiemmin ei toiminut.

2. Seuraaminen. Ilman niitä pomppuloikkia tää on aika hyvä. Perusasento valahtaa joskus vähän taakse, joten sitä pitää vahvistaa. Takaosan käyttö on kehittynyt paljon, vasuritkin on alkaneet sujua jo sen mitä tokossa tarvii eli 90 asteen verran kääntyy jo aika kivasti. Perusseuruu on helposti semmoista PK-tyyppistä, tiivistä, hieman edistävää, mutta siihen olen oikeastaan vaan tyytyväinen.

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Lopun perusasento puuttuu, nyt ollaan treenattu enemmän erikseen nopeita maahanmenoja takapalkalla (vinkuleluhiiri rulez) ja toisinaan sitten koiran kiertämistä (etupalkalla), joka tulee vastaan AVOssa.

4. Luoksetulo. No se lopun perusasento täytyy tähänkin tehdä vielä...

5. Noutoesineen pitäminen. Tää on vähän vaiheessa, tarvii paljon treeniä. Välillä pudottaa, hyppii kohti kapulaa jne. Täytyy vielä miettiä, olenko koiran vieressä vai edessä tässä liikkeessä. Periaatteessa sillä on ihan hyvä ote kapulasta, mutta hössää usein.

6. Kauko-ohjaus. Tämä vaatii myös vielä töitä, vahvistellaan erityisesti ekaa istumaan nousemista. Välillä menee maahan ärsyttävästi lonkka-asentoon, ei enää niin usein kun aiemmin. Jos ei korjaannu itsekseen treenin myötä niin tarttee tehdä jotain...

7. Estehyppy. Tää on oikeastaan valmis. Tosin en oo hypyttänyt kovin korkeita vielä monestikkaan,  mutta ei ole ongelma. Lopussa tietysti tekee schapetörmäyksen ohjaajaan, mikä taitaa näillä tän merkkisillä tässä iässä olla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Siinäpä ne ALOn liikkeet olivat, siinä on enää noiden lisäksi kokonaisvaikutus.

Jos taas avointa miettii, niin seuraamisen pakin osaa yllättävän hyvin, vaikka sitä ei ole kovin paljoa treenattu. Paikalla istumista en ole juuri vielä tehnyt. Seisominen seuraamisen yhteydessä koiran takaa kiertäen on työn alla, istumista ei olla vielä edes juuri tehty.

Ruutua ollaan tehty ja merkin kierto on jopa ihan hyvä, sillä on tiivis kierto (toivottavasti myös pysyy!). Nyt ollaan tehty vähän näiden liikkeiden erottelemista ja opeteltu katsomaan, näissä lähettelytehtävissä erityisen tärkeää. Ajattelin ottaa Inkerille tuohon merkinkiertoon jo tässä vaiheessa mukaan häiriökapulat, koska Nepulla ainakin on suuria ongelmia härpäkkäliikkeessä ohittaa niitä. Vielä ei ole tämä ajatus jalostunut toteuttamisvaiheeseen...

Nouto on ihan kesken, ei malta odottaa käskyä, törmää kapulalle ja lopun pa puuttuu, sitä oon nyt vähän alkanut työstää.

Inkerin kanssa ollaan tehty myös tunnaria, sitä vahvistellaan vielä kotioloissa paljon, pelkään itse että hajotan sen liikkeen :-O. Ohjatun noudon suuntia ollaan harjoiteltu muutaman kerran, niitä pitäisi muistaa enemmän treenata... vaikka tulevat eteen vasta voittajassa, kuten tuo tunnarikin tietty.

Eniten Inkerin pitäisi oppia ottamaan positiivinen palaute vastaan ilman, että lentää kattoon saakka jokaisesta hiljaakin kuiskatusta kehusanasta. Sinänsä hyvä, että koira palkkautuu sosiaalisesta palkasta noin hienosti, mutta olisi mukava pystyä kertomaan sille kesken liikkeenkin, että se tekee oikein ja hienosti. Tällä hetkellä koko homma keskeytyy siihen sen kattoon lentämiseen, kun vähänkään erehdyn kehaisemaan. Mun tyyli kouluttaa on kuitenkin sellainen, että annan palautetta sanallisesti ja mieluummin liikaakin kuin liian vähän.

Kyllähän se vielä paljonkin säheltää ja välillä on ihan että "kikkeliskokkelis, enpä nyt satu muistamaan mitä piti tehdä, sävellän jotain"... Onneksi sekin kuten Neppukin kestää pientä huomauttamista, eli sille voi kertoa, milloin ei mennyt niinkuin piti. Olen tehnyt tarjoamisperiaatteella sille tietoon, että treeneissä sen tehtävä on tulla mun luo perusasentoon, ja se jopa on alkanut hoksata tämän.

Se tokosta, oon luottavaisilla mielin että sieltä se valmistuu, ALO ainakin. Nosetus on nyt talvella jäänyt taas vähälle, täytyy yrittää keväällä aktivoitua sen suhteen enemmän. 

Näyttelypuolen sertitavoite sitten. No, jokunen näyttely on suunnitelmissa ja tuomarilistoja täytyy ryhdistäytyä katselemaan. Erkkari Keuruulla ja Messari ovat ainoat "varmat", mutta kyllä tässä jossain lähialueilla käydään Inkerin kanssa kehäpyörähdyksiäkin tekemässä.

Nepun tavoitteina puolestaan oli TK3 ja EVL koevalmiiksi. Lisäksi RTK2.

Tuo voittajan koulari on nyt vaan liikkeiden ylläpidon takana, täytyy jossain vaiheessa kevättä katsoa joku koe ja treenata sitä ennen nuo vielä kasaan. Nyt ollaan tehty sitä eeveeällää. Liike kerrallaan ruotien:

1. Paikalla istuminen ryhmässä. Tää ei ole ollut ongelma.

2. Paikalla makaaminen ja luoksetulo. Ollaan tehty vasta aika vähän, nyt ollaan otettu pienellä porukalla treenejä, joissa ollaan keskitytty paikkisten osiin. Ei tässäkään mitään ongelmaa ole ilmennyt, täytyy tehdä edelleen vaan osia, ettei ala ennakoimaan.

3. Seuraaminen. Tuntuu pahalta, mutta ilmeisesti ei näytä niin pahalta. Pakki on vaikea. Pitäisi itse pitää kriteeri korkealla, eikä hyväksyä sitä pahalta tuntuvaa seuraamista. Tän treenaaminen vaan on niin plääh.

4. Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä eli zeta. Sillä on hyvät stopit ja tää on ollut hyvä. Vahvistellaan ainakin istumisessa sitä, ettei liikuta etujalkojaan kun kääntyy katsomaan taakseen.

5. Luoksari, pysäytykset seisomaan ja maahan. Tätä täytyy tehdä varioiden, ettei ala ennakoimaan. Suorat luoksarit saa edelleen aikaan jarrujen katoamisen, mutta täytyy varmaan vaan laittaa työhanskat käteen ja alkaa tehdä sitäkin.

6. Ruutu. Tyhjään lähettäminen on vaikeaa, sitä täytyy vahvistaa paaaallljooon. Ennakoi ihan älyttömän herkästi ja jos edes ajattelen, että heitän sille pallon pysäytyksessä niin johan tulee banaanilähtö! Eli ei heitellä mitään, ennenkuin koira on pysähtynyt. Se on myös niin hitsin fiksu, että sen ällyyttäminen on todella vaikeaa, se arvaa yleensä aina, juostaanko suoraan päätyyn saakka vai aionko pysäyttää. Pitäisi myös treenata esimerkiksi häiriöteippejä siinä "ympyrän" tienoilla... sain jo laitettua teippirullan treenikoriin, jospa joskus muistaisi teippaillakin. Liikkeen  loppuosuus on paljon helpompi, eli tyhjästä ruutuun. Hakeutuu sinne oikeastaan noin paremmin kuin suorassa (eli voittajan) ruudussa. 

7. Ohjattu nouto. Ainakin tutussa hallissa merkkaa hyvin tötsän ja noudotkin sujuu. Ei jää tässä niin kiinni niihin kapuloihin. Hakeutuu hyvin reunakapuloille. 

8. No, merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu noutaminen esteen yli hypäten onkin jo nimeltäänkin niin monimutkainen, että ei varmaan tarvi mainita, että vaikea on! Mutta hauska treenattava mun mielestä. Paljon ihan vaan kapuloiden ohitusta ja merkin kiertoa ilman pysäytyksiä. Jää kyllä ajatus niihin kapuloihin tässä, tarvii paljon vahvistamista. Pysäytyksiä istumaan, seisomaan ja maahan treenataan irrallaan liikkeestä. Seisominen nyt periaatteessa onkin valmis ja äkkiä tuo tuntuu oppivan muutkin asennot. Ongelma on ennemminkin saada se kierron jälkeen pysähtymään edes lähelle keskilinjaa, jotta vasemmankin hakeminen ois mahdollista (kiertää merkin myötäpäivään ja yleensä vähän väljästi, jolloin ajautuu oikealle). Haut on olleet sille yllättävän helpot, mikäli tosiaan on keskilinjalla. 

9. Tunnari. Tää on ok, nyt ollaan sitä kapulan nostoa ja kuljetusta treenattu, koska se usein nappaa sen huonosti suuhun, jolloin korjailee asentoa. Partakarvat ei ainakaan helpota luovuttamista. Kapuloilla käytetään jarrunameja taas toistaiseksi, koska ryykäilee.

10. Kauko-ohjaus. Oon nyt koomautellut sitä etupalkalle, jolloin ei tule teputtelua juurikaan. Nepulla ei ole koskaan ollut taipumuksia jämähtää tässä, ja malttaessaan kuunnella, vaihdot on varmat. Ihan tarkoituksella oon treenannut näitä myös korkeassa vireessä, koska kokeessa se nousee kuitenkin.

Nämä kun talven aikana treenataan hallissa kuntoon, niin päästään sitten keväällä taas ulos ihmettelemään niitä sisälle jääneitä taitoja ;). 

Toinen tavoite, RTK2 on kahta tulosta vaille, eikä olla kyllä aikoihin edes rallyilty... Mutta rempastaan joku kisailmo jossain vaiheessa menemään ja treenataan sitten. Eihän tuossa avoimessa mitään ihmeitä ole.


Kaapo on mulla se koira, joka toivottavasti näistä ekana sen RTK2:n nappaa. Sekin on ollut nyt taas vähän luovalla tauolla, jotenkin ei vaan tuu tota rallya treenattua, jos ei ole kisoja tiedossa. Se yksi tulos puuttuu ja jos se tässä keväällä saadaan, niin sitten täytynee alkaa kesällä oikeasti sitä voittajaa sen kanssa treenaamaan... Kolmea koiraa en oikein ehdi normiarkena treenaamaan, joten jonkun pitää aina olla "tauolla" ja nyt se on ollut Kaapo. Mutta kyllä se luotettava sotaratsu sieltä aina välillä naftaliinista kaivetaan esiin :).

Summa summarum, töitä piisaa kolmella ajokilla, mutta se kait harrastuksissa se "juttu" onkin?!

Kauden loppu ja uudet tavoitteet kehiin

Vuosi alkaa olla "loppuhuipennusta" vaille taputeltu. Uuden vuoden aatto on meillä taas vähän jännempi, koska tuosta Inkeristä ei vielä tiedä, miten se reagoi rakettien paukkeeseen. Muut meillä eivät pelkää, joten toivottavasti Inkku ottaa kavereista mallia. Yhdet venetsialaiset se on kyllä jo kokenut, kun satuttiin olemaan syksyllä asuntoautoreissulla Seinäjoella ja yllättäen illalla havahduttiin rakettien paukkeeseen. Minä olin juuri ruuanlaitossa autossa ja Inkeri nukkui jaloissa tapansa mukaan. Rakettien pauke ei saanut sitä edes vaivautumaan päätänsä nostamaan, joten toivottavasti se ottaa edelleen yhtä lungisti, kun aattoillan "sota" koittaa.

No, jos nyt mennään vielä kuitenkin tähän kuluvaan vuoteen ja sen viimeisiin tapahtumiin koiraharrastuksen osalta.

Kaapon rallytokot

Kaapon kanssa osallistuttiin rallykisoihin 3.12. Kempeleessä, tuomarina Tytti Lintenhofer.  Olin potenut flunssaa jo pitkään ja en tiedä sekö vai mikä aiheutti, että olo oli jotenkin puoliuninen enkä edes jännittänyt radalle menemistä yhtään. Avoimen rata, josta mulla ei näköjään ole edes kuvaakaan (yleensä otan aina kuvan ratapiirroksesta ja kertailen sitä ennen radalle menemistä), oli ihan tekemistä täynnä. Eniten tietty taas ajatukset oli vasurikäännöksissä ja lisäksi tuolla radalla oli se "istu-seiso-kierrä koira", jota ei perus-tokoilussa ole eikä näin ollen koira sitä "vanhasta muistista" osaa.

Heti eka kyltti oli kuitenkin pelkkä istu-kierrä koira ja Kaapohan tietenkin ajatteli, että tässä tulee se seisomaan nouseminen, kuinkas muuten kun sitä oli treenattu :). Se nousi seisomaan, kun annoin jättökäskyä. Uusin, ja sama toistui. Päätin ottaa tästä suosiolla vielä kympin, koska halusin jättää uusimisvaraa vielä myöhemmällekin radan osalle. Ekalla kyltillä siis -13, jippii. Rata lähti tästä kuitenkin sujumaan, kunnes sitten oli mun vuoro mokata kyltillä nro 7: tehtävä oli 1 askel-istu, 2 askelta-istu jne... Olin jossain ihan toisaalla omissa ajatuksissa enkä ollenkaan muistanut, ettei tää Kaapo-koiruus ihan niin nopeasti istu perusasentoon kuin nuo mun taskuraketit ja niinpä yksi istuminen jäi tekemättä. Havahduin asiaan liian myöhään enkä ehtinyt uusia, joten -10...  Tässä kohtaa olin jo varma, että nolla saadaan kun niitä vasureitakin oli tulossa. Loppuradasta muistan, että ns. saksalainen meni huonosti, jotenkin kadotin koko koiran ja taisin ihan kokonaan pysähtyä siinä käännöksessä, vaikka ilmeisesti Kaapo olis ihan hyvin tullut mukana käännökseen ilman mun häröilyä. Radalla oli ainoastaan yksi -1 vinosta, joten täytyy uskoa, että ne vasurit alkavat olla ihan kunnossa, kunhan muistettais niitä säännöllisesti jumpata.

Lopputulos oli kuitenkin AVO72, joten ihan hävettävän huonolla esityksellä onnistuttiin kuitenkin hyväksytty tulos saamaan. Kyllä sitä näköjään rallyradallakin ehtii mokailla monenlaista :).

Papparaisen rallytulokset ja viimeisimmän Waterloon lappu. Tuomarin mielestä "hyvän mielen suoritus" omasta mielestä taas jotakn ihan muuta.

Inkerin ja Nepun messarireissu

Messari oli tänä vuonna kolmipäiväinen intti, kun Suomen vuoro oli järkätä Pohjoismaiden Voittaja -näyttely. Ilmoitin molemmat tytöt kaikille kolmelle päivälle, joten meidän reissuun lähtö oli jo torstaina. Janne oli ottanut lomaa ko. ajanjaksolle ihan kunnolla (ts. kepo on ollut joskus vähän väsynyt messarin jäljiltä), joten hän lähti koirien kanssa asuntoautolla matkaan jo torstaiaamuna, kun minä kävin vielä päivän töissä ja lensin Helsinkiin illalla. Ei voi kun taas katkerana todeta, miten vaivatonta tuolla pääkaupungissa on kulkea julkisilla! Lentokentältä hyppäsin junaan, ja rautatieasemalta metroon, joka vei minut ihan kivenheiton päähän tämän vuotisesta majapaikastamme Rastilan leirintäalueesta. Odotusajat asemilla taisivat olla max 5 minuuttia.

Muutenkin olimme päättäneet käyttää julkisia kulkemiseen Rastilan ja Messukeskuksen välillä, joten metro-junayhdistelmä tuli koirillekin tutuksi viikonlopun aikana. Kätevää, jos ei tarvitsisi raahata koirien häkkejä mukanaan... 

Schappareita oli ilmoitettu kaikille päiville todella vähän, pe 14, la 20 ja su 17. Ilmeisesti kalliit ilmomaksut karsivat suomalaisia osallistujia ja suomalaiset tuomarit (+perjantain tanskalainen) taas ruotsalaisia kanssakilpailijoita, joita usein messarissa nähdään, jos vain tuomari sattuu olemaan heidän kotimaastaan... Meille tämä reissu oli kymmenes kerta messaria putkeen, joten eipä sieltä poiskaan osaa olla! 

Perjantaina tuomarina tosiaan oli tanskalainen Gunnar Nymann. Mun koirat saivat kumpikin erin, ihan ok alku viikonlopulle.

Perjantain arvostelut tässä:

Inkeri

"11 months. Very nice shape, but naturally needs body.

Great plains in the head. Scissor bite.

Very nice eye. Correct cheeks.

Well set ears. Good length of neck.

Strong enough in topli(ne).

Correct tailset. Normal angulation.

Enough bone. 

Coat of good quality.

Need to be more parallel in the rear.

Need to be firmer in front. Good drive" 

JUN ERI/2

Neppu

"3 years. Proportions are good, but must have 

A stronger deeper body.

Excellent skull. Scissor bite.

Wellset ears. 

Neck must go better in the shoulders.

Need more filling in front.

Good topline, correct croup tailset

Normal angulation. Enough bone. 

Coat quality is good.

Very close in the rear.

Too light in movement. 

Must be better in front."

VAL ERI/4

Inkerin esiintymiseen olin ihan tyytyväinen, sitä ei ole harjoiteltu kyllä yhtään, mutta eikö se niin mene, että lahjattomat reenaa :). Neppu taas on ilmeisesti niin kevyt että vallan leijuu :). No, se onkin kyllä edelleen "vähän" semmoinen käyttölinjaisen näköinen tuolla showkoirien joukossa :-D. Ja käyttöönhän se toki mieluummin soveltuukin kuin kehää kiertämään.

Perjantaina poislähdön aikaan mietittiin sitä häkkiprobleemaa, meillä kun on aina käytetty ihan kunnollisia Bravan metallihäkkejä patjoineen ja peittoineen, koska niihin koiran kuin koiran uskaltaa jättää ja tietää varmasti, ettei ne sieltä ulos pääse omin avuin. Ja ne häkithän painaa ihan kivasti, joten tuon julkisen liikenteen suosimisen vuoksi teki mieli jättää häkit sinne messukeskukseen odottamaan seuraavaa päivää. Aiemmin ollaan aina oltu liikenteessä omalla autolla, joten ollaan suosiolla raahattu ne häkit mukana. Se tiedettiin, ettei messukeskuksen halleihin ole lupa häkkejä jättää, vaan jätetyt häkit siivotaan sieltä pois paikkaan x. 

Keksittiin käydä pääsisäänkäynnin vieressä olevasta narikasta kysymässä, josko häkit voisivat olla siellä yösäilytyksessä. Narikassa oli tuolloin kaksi naista (vai pitääkö sanoa henkilöä) töissä ja molemmat näyttivät asialle vihreää valoa, 2,50€ kiitos niin häkit jäävät sinne. Mielissään maksettiin narikkamaksu ja jätettiin häkit ihan tyhjillään olevaan narikkaan...

Lauantaina messarissa oli ihan valtaisa ruuhka, parkkipaikat olivat täyttyneet jo aamusta ja käytävillä oli niin ahdasta, että en muista ennen olleenkaan! Oltiin ihan iloisia, että tultiin junalla, eipä ollut parkkiongelmaa. Löydettiin tuttujen avulla schapparikehän nurkilta sen verran tyhjääkin, että saataisiin häkit jollain keinolla siihen mahtumaan. Minä jäin pitelemään koiria ja Janne lähti hakemaan häkkejä. Kehä näytti olevan ihan hurjasti myöhässä, joten kiirettä ei ollut...

Aikaa kului ja kului ja kepoa häkkeineen ei alkanut kuulua. Joku epäili kepon jo eksyneen halleihin, mutta vakuutin, että on se sen verran monta kertaa täällä ollut, etten usko eksymiseen, ennemmin olutbaarin viehätykseen :). Viimein Janne saapuikin takaisin -ilman häkkejä! Hän oli saanut narikassa kuulla, ettei niitä häkkejä olisikaan saanut sinne jättää ja ne on viety toimistoon (joka on hallin toisessa päässä toisessa kerroksessa). No, toimistoon päästyään kepo oli saanut kuulla, ettei heillä mitään häkkejä ollut, ne on kaikki viety ykköshallin katsomon alle löytötavaroihin. Löytötavaroissa oli ollutkin häkki poikineen, mutta ei niitä, jotka sieltä Jannen olisi pitänyt löytää.

No great, meillä ei siis ollut enää häkkejä... Koska kehä tuntui venyvän ja vanuvan todella puuduttavan hitaasti eteenpäin ja olin joutunut koko ajan pitämään käsissäni kahta ei-niin-kauhean-rauhallista koiraa, päätin, että lähden pikapikaa ostamaan edes jonkun kevythäkin, jotta saadaan koirat pois käsistä ja johonkin rauhoittumaan siitä käytävän vilskeestä. Findogsilta löysinkin sopivan kokoisen kevythäkin, johon laitoimme molemmat koirat. Ne eivät ole koskaan ennen olleet kevythäkissä, koska mun kauhuskenaario on, että kun jätät ne sinne, ne joko hajottavat häkin ja painuvat matkoihinsa tai sitten kohtaat käytävällä hurjasti juoksevan ja pomppivan kevythäkin... Tällä kertaa ei koirien mielipidettä asiaan kysytty, vaan tyttäret työnnettiin häkkiin ja toki lähettyviltä seurattiin, mitä ne siellä puuhailevat. Eivät mitään, vaan hyvin rauhoittivat uuden häkin ja häkkipatjan outoihin tuoksuihin.

Kehä taisi olla peräti pari tuntia myöhässä, kun viimein saatiin schapparit areenalle. Tuomarina oli suomalainen Maija Mäkinen. Urokset lähtivät liikkeelle parilla H:lla, joten siinä vaiheessa alkoi jo vähän jänskättää :). Inkeri esiintyi vielä perjantaita paremmin ja ravasi vakaammin, tässä sen arvostelu:

"11kk feminiininen juniori.

Hyvät mittasuhteet ja ylälinja.

Hyvä pää. Tummat silmät, hyvä purenta.

Kaunis kaula. Hyvät, tasapainoiset kulmaukset.

Ikään sopiva runko. Hyvä lantio ja häntä.

Kokoon sopiva luusto.

Kevyet joustavat liikkeet, joissa hyvä tasapaino.

Käyttää häntäänsä hyvin.

Ahdas takaa.

Ihastuttava tempperamentti."

JUN ERI/1 SA VaSERT, PMJV-17

Inkeri sai ensimmäisen tittelin nimensä eteen, siitä tuli siis Pohjoismaiden juniorivoittaja! 

Neppu puolestaan esiintyi jälleen itselleen tyypillisen iloisesti ja tempperamentikkaasti, kuten schapparin toki kuuluukin. Hauska huomata, että sen esiintyminen on rotuunkin nähden erityisen iloista, koska sen lähes aina tuomaritkin noteeraavat. Nepun arvostelu:

"Kookkaanpuoleinen, iloisesti esiintyvä narttu.

Hyvä raajakorkeus ja kokoon sopiva luuston vahvuus.

Hyvä pää, silmät ja purenta.

Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset.

Rintakehä voisi olla pidempi, sopiva vahvuus.

Takajalat pihdissä. Liikkuu ahtaasti takaa,

Veivaten edestä. Hyvä sivuaskel, hyvä turkki.

Erinomainen tempperamentti. 

Käyttää hyvin häntäänsä."

VAL ERI/4

Päivä venyi tosi pitkäksi, käytiin vielä kuvauspaikalla ottamassa kuva Inkeristä ruusukkeineen ja seiskahallin yläravintolassa syömässä. Ruokailun ajaksi uskallettiin jättää koirat keskenään siihen uuteen kevythäkkiinsä odottelemaan. Ravintolassa toki valittiin pöytä niin, että siitä oli suora näköyhteys häkille. Ihan paikallaan se häkki siellä pysyikin, joten tyttäret olivat selkeästi päättäneet olla kiltisti uudessa "teltassaan". Päätin käydä vasta seuraavana päivänä selvittelemään häkkisotkua.

Sunnuntaina oltiin paikalla taas ihan hyvissä ajoin, ja kolmoshallissa oli oikeinkin tilavan tuntuista edellisen päivän seiskan ahtauteen verrattuna. Majoitettiin koirat kehän reunalle ja lähdin selvittelemään kadonneitten häkkien mysteeriä. Ensimmäinen toimihenkilö narikassa pyöritteli päätään ja nosteli olkapäitään, kun kysyin, mitä tällaisissa tapauksissa tehdään. Narikkakorttia hän olisi ollut vailla, mutta kerroin, että se oli otettu meiltä jo edellisenä päivänä pois. Paikalla oli myös toinen työntekijä, jolle kerroin tapahtumat uudelleen. Hän oli ensimmäinen, joka kysyi, oltiinko me tehty asiasta vahinkoilmoitusta. No, eipä ollut tiedetty tehdä... Hän toi minulle lomakkeen, johon pyysi ensimmäiseksi kirjoittamaan, millaisia kadonneet häkit olivat. Tein työtä käskettyä, jonka jälkeen työntekijä luki kuvaukseni ja totesi:

"Itse asiassa, meillä on kaksi häkkiä." 

Sovimme, että menemme oitis katsomaan, josko ne kaksi säilössä olevaa olisivatkin meidän häkit. Kävelimme taas hallin toiseen päähän, nousimme toiseen kerrokseen ja menimme infotiskin takana olevaan lukittuun varastoon. Ja siellähän se meidän "kadonnut" omaisuutemme olikin! Työntekijät ihmettelivät, miksi meille oli annettu väärää tietoa ja luvattu, että häkit voi jättää narikkaan yöksi. Sitä en tiennyt, mutta sanoin kyllä, että olisi aivan valtavan hienoa, jos oikeasti noin voisi tehdä. Tällöin olisi huomattavan paljon kätevämpää suosia julkista liikennettä, joka puolestaan helpottaisi parkkeerausruuhkaa Messarin ja Hartwall-areenan parkeissa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin tuon episodin suhteen ja vielä oli yksi näyttelykin edessä.

Sunnuntaina tuomarina toimi suomalainen Rune Fagerström. Hän tykkäsi oikein juoksuttamalla juoksuttaa meitä kehässä, siinä oli kahdenkin  nartun esittämisen jälkeen pää pyörällä :). Onneksi mulla ei ollut enempää koiria kehään vietävänä...

Narttujen junnuluokassa oli hauskasti kaksi Kaapon lasta ja yksi lapsenlapsi. Inkeri oli kolmantena päivänä jo ihan vanha tekijä kehässä. Sen arvostelu tässä:

"11kk. Erittäin hyvin kehittynyt.

Hyvä koko. Hyvät nartun mittasuhteet.

Hyvän mallinen pää, riittävä otsapenger, hyvä kuono-osan vahvuus.

Hyvät korvat, kaunis kaula.

Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana.

Oikean mallinen rintakehä ja luuston vahvuus.

Hyvä karva & häntä.

Liikkuu hyvin. Ihastuttava luonne."

JUN ERI/1 SA PN-4 SERT JV-17 

Inkeri nappasi näin ensimmäisen sertinsä ihan mukavassa paikassa ja vähän yllätyinkin, kun se juoksi itsensä isossa ja laadukkaassa paras narttu -kilpailussa vielä sijoituksellekin! Toinen tittelikin, Juniori Voittaja -17,  napsahti cv:hen kun se voitti taas luokkansa.

Neppu jatkoi tasaista erinomaista linjaansa seuraavalla arvostelulla: 

"3v. Kookas narttu. 

Erinomaiset rungon mittasuhteet.

Hyvä kallo-osan leveys. Kuono-osa saisi olla vahvempi.

Erinomaiset silmät ja korvat.

Hyvä kaula. Riittävät etukulmaukset.

Sopiva rungon syvyys.

Kinner saisi olla matalampi. Kokoon sopiva luusto.

Iloinen luonne. Hyvä karva."

VAL ERI

Sunnuntaina ei jaksettu jäädä yhtään pidemmäksi aikaa näyttelyyn, vaan haettiin palkinnot ja lähdettiin kotimatkalle. Onneksi keli oli kohtalainen, joten kotona oltiin puolen yön aikaan sunnuntaina.

Niin on yksi messari jälleen takana ja taas tuotiin titteleitäkin kotiin :). Tuota häkkiepisodia lukuun ottamatta viikonloppu oli oikein onnistunut, nähtiin paljon tuttuja kehän laidalla ja Rastilan leirintäaluetta tullaan varmasti suosimaan jatkossakin. 

Taas on tyttärille uusia repimisleluja...

Tavoitteita vuodelle 2018

Harrastuksissa vuosi 2017 oli loppujen lopuksi aika huikea, tässä kuva mun "kisakoirista" ja vuoden saavutuksista:

Vanhuskin siinä ihan pätevänä :-D

Molemmat osallistuivat rotumestiksiin, Kaapo Rallyssa ja Neppu Tokossa. Neppu vielä rallyn SM-kisoihinkin joukkueessa ja kaikissa tuli ihan huikeaa menestystä ja hienoja tuloksia!

Pitänee ihan miettiä, mitä kaikkea ensi vuonna on tarkoitus tehdä, eli kirjoitetaanpa tavoitteet auki koira koiralta.

Kaapo: RTK2... enempää ei tässä vaiheessa uskalla lähteä tavoittelemaan. Treenataan hyvällä fiiliksellä aina kun ehditään ja jaksetaan.

Inkeri: -Tokossa ALO1 ja sitä myötä avoimeen luokkaan

-Noseworkin 1-luokan hajutesti,

-näyttelyistä toinen serti. Näyttelysääntömuutosten vuoksi ensi vuodesta lähtien jaetaan erikseen NORD-sertejä, joten niitä voisi ainakin Suomessa käydä kokeilemassa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin Inkeri tulee käymään jossain vaiheessa näyttelyissä myös Ruotsissa ja Norjassa, jolloin noilla Nord-serteillä siitä voisi tulla Pohjoismaiden valio. No, ulkomaille ei tässä vaiheessa vielä aiota, mutta ei poissuljeta sitäkään vaihtoehtoa vuodelta 2018.

Neppu: 

-tokossa TK3 ja EVL koevalmiiksi. En ole mitenkään erityisesti noiden koulareiden perään, mutta nyt on niin vähillä kokeilla jo kaksi ykköstulosta voittajasta, että haetaan vielä rutiinia sieltä (ja toivottavasti se viimeinen ykkönen kera koularinkin) samalla kun kuitenkin keskitytään eeveeällän treenaamiseen.

-RTK2

-Multa on tosi usein kysytty, aionko pennuttaa Neppua. Jotain suunnitelmia sen suhteen on olemassa, mutta ensi vuosi näyttää, mihin lopputulokseen asiassa tullaan... Koiralle tulee syksyllä ikää sen 4v eikä tätä asiaa enää oikein voi lykätä, niin kovasti kun haluankin sen kanssa tehdä ja treenata :). Mutta toisaalta minusta rotu kaipaa juuri sitä tempperamenttia ja tekemisen paloa, mitä tämä koira pursuaa. Mun käteen se ainakin sopii kuin hanska, mutta ihan se fleguin sohvaperuna se ei missään nimessä ole :) . 

Tulipa sitä taas juttua... No, ensi vuoden alku on virallisten juttujen osalta hyvinkin hiljainen, näyttelyjuttuja ei olla edes katsottu ja mitään kisoja täällä ei taas juuri ole edes tulossa. Taisi olla helmikuulla jotkut rallykisat vasta.

Niinpä toivottelemme kaikille turvallista vuoden vaihdetta ja antoisaa alkuvuotta!

Tokoa tokoa

Lentsun tokopikkujoulut 18.-19.11.

Toissa viikonloppuna Nepun kanssa mentiin KAS:n järjestämälle Lentsun tokokurssille. Tavoitteemme kurssilla oli pureutua evl:n liikkeisiin. Jonkinlainen pohjahan niihin meillä on jo olemassa, mutta halusin varmuutta, että ollaan oikealla tiellä ja lisäksi apua jo ilmenneisiin ongelmiin.

Ekalla jaksolla lauantaina paloiteltiin kiertohyppynoutohärpäkkä. Kierrossa ongelmana on se, että Neppu tekee todella herkästi liian laajan kaaren merkillä, jolloin ajautuu pysähdykseen turhan kauas oikealle. Tästä voisi olettaa jatkossa aiheutuvan ongelmia, mikäli haettava kapula ja este ovat vasemmalla. Asiaa ratkottiin yksinkertaisesti estämällä koiraa kaartamasta liian kauas vasemmalle :). Eli apparia tarvitaan seisomaan riman kanssa "tolppana" merkin vieressä niin, että koira ohjataan kierrossa merkin ja "tolpan" välistä. Aika pian Neppu hoksasi alkaa ennakoimaan asiaa niin, että se ottaa jo merkille mennessä hieman kaarretta vasemmalle, jotta pystyy tekemään se porhalluskaarroksensa ja silti osuu merkin viereen palatessaan kierrosta. Lentsu sanoi, että tuo ei niin suuri ongelma ole, koska koiran saa kuitenkin pysäytettyä tuosta hyvin linjaan.

Toinen ongelma on se pysäytys sitten, sen tuo koira ennakoi reilusti. Tätä ei kannatakaan paljoa liikkeenä treenata, vaan ottaa niitä is-sei-maa pysähdyksiä ihan omana juttunaan.

Harjoiteltiin myös kapuloiden ohittamista reilussa häiriössä (kaksi apparia heitteli kapuloita molemmin puolin ja koiraa lähtetettiin siitä ohi). Kapuloista luopumista saadaan treenata kyllä jatkossakin,oli vaikeaa mennä suoraan kun olis tehnyt mieli kurvata kapuloille...

Erikseen otettiin myös suuntia, kapulan hakemista, hyppyä ja palautusta. Tähän otin Lentsun neuvosta ihan uudet käsimerkit käyttöön ja tuo loppuosa sujuikin heittämällä hienosti molemmille puolille, vaikka itse olin keskilinjalla. Eli joku osa härpäkästä sentään on hyvällä mallilla... ainakin toistaiseksi (kyllähän senkin pilalle saa, ei siinä...)

Toisella jaksolla tehtiin tyhjään lähetystä ensin kosketusalustalla ja sitten namilla, pysäytystä pallon avulla. Sujui ok, täytyy varioida sitä palkan ajoitusta ja pysäytellä välillä myös ennen seinää, koska tuohan oppii ton rituaalin hyvin nopeasti. Makupalalla ja palloa heittämällä sujui paremmin kuin alustalla.

Ohjatun merkille lähettämiseen sain neuvoksi opettaa koiran pysähtymään merkin taakse kohtisuoraan mua kohti, ja sitten vaan näennäisesti pysäyttää sen siihen kokeessa. Tätä täytyy harjoitella ensin vaikka ihan kotosalla lyhyeltä matkalta. Sehän helposti kaartaa tollekin merkille niin, että pysähdys on minusta katsottuna oikealla. Tässä on vaarana ajautua ympyrästä ulos varsinkin vauhdin kasvaessa kun varmuutta tuohon tulee.

Tuossa taisikin olla lauantain setti...

Sunnuntaina halusin ekassa setissä tehdä kokeeseen valmistavan treenin, meillä kun oli tokon rotumestikset tulossa viikon kuluttua. Lentsu teki pienen "kokeen" meille, siinä oli AVOn luoksari, liikkeestä maahanmeno (ALO), AVO kaket läheltä, ruutu ja metskunouto. Eli palkatta liikkuroituna ihan helppoja juttuja ja vaan muutama voittajan liike lopussa. Meni muuten ok, mutta ruutuun pysähdyksessä Neppu oli ehtinyt bongata siinä etuoikean tötsän yläpuolella leijailevan höyhenen (mistä lie sekin just silloin siinä leijaili) ja pysähdys oli kammottava (mitä se on kyllä usein muutenkin...) Lentsu oli kuitenkin sitä mieltä, ettei hän ole lainkaan  huolissaan meidän kokeesta, koira kestää hyvin palkattomuuden, osaa hommansa ja suorittaa iloisella mielellä.

Treenattiin sitten vielä sitä pysähdystä erikseen niin, että appari meni nakkien kanssa hallin toiseen päätyyn ja kutsui Neppua sieltä, ja mun piti pallopalkalla saada se pysähtymään siihen puoleen väliin... ei kauhean hyvin sujunut, tämä täytyy ottaa ohjamistoon! 

Lentsun kanssa todettiin, että tuo koira osaa liikkeet niin hyvin, ettei sillä juuri ole tarvetta kuunnella mua niissä kohdissa kun se tasan tietää, miten homma menee. Itsevarmuus on toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta se sen omatoiminen liikkeiden suorittaminen saattaa näyttää siltä, ettei koira tottele mua, jos mun "käskyt" ei osu sen toiminnan kanssa samaan kohtaan... kuulemma se voi pakata kisarepun selkäänsä, käydä itse kisareissulla ja lähettää sieltä kotiin postikortin, että "ykkönen tuli!" :-D.

Toisessa setissä halusin sunnuntaina ottaa seuraamista, koska se tuntuu itsestä jotenkin pahalta enkä oikein tiedä, miltä se ulkopuolisen silmin näyttää. Lentsun mukaan ei näyttänyt niin pahalta, iloiselta ja perusseuruu ok. Täykkäreitä, pysähdyksiä ja peruutusta otetiin erikseen. Täykkärit välillä vasemman kautta (toimi!), pysähdykset paremmalla ennakoinnilla (hidastus) ja peruutusta ensin etupalkalla ja sitten seinän vieressä. Tuota pakkia täytyy vielä työstää evlää varten.

Saatiin kyllä koko repullinen eväitä jatkoon tuolta kurssilta! Ja muutenkin oli mukava seurata myös muiden tekemistä, oli paljon erityyppisiä koiria mukana. Myös niistä sai mainioita vinkkejä kokeiltavaksi itsekin. Aivan huippukurssi siis!

Tässä vielä Katja Sulkalan ottamia kuvia kurssilta, kiitos Katja!

No, sitten siihen seuraavan viikonlopun kokeeseen...

Tokon rotumestikset Janakkalassa 25.11.

Päätin jo hyvissä ajoin tänä vuonna, että lähdetään  rotumestiksiin mukaan, koska erityisesti kiinnosti nähdä muita schapeja "tositoimissa". Mestikset järjestettiin Janakkalassa JANKK:n upouudessa hallissa pidetyn tokokokeen yhteydessä. 

Meidän täytyi tietenkin lähteä matkaan jo perjantaina, koska matkaa oli taas riittävästi... yö sujui asuntoautossa Nokian ABC:n matkaparkissa kuunnellen nuorison autorallia viiteen asti aamulla. Enpä siis juuri yöllä nukkunut, enkä tiedä nukkuiko koirakaan. Mahtavat lähtökohdat koepäivään.

Schapeja oli voittajaluokassa kaikkiaan kolme, ja me tietenkin oltiin viimeisenä suoritusvuorossa Nepun kanssa. Kun muut schapparit vetivät tauluun aivan huikeat suoritukset (molemmat reilusti ykköstulokset), niin olipa rentoa lähteä itse kehään :)! 

Tuomarina kokeessa oli Harri Laisi. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin yhteen putkeen.

Tässä pieni liikkeiden purku meidän osalta:

1. Ekana tietysti paikkis. Me oltiin rivin viimeisenä. Alkukäskytykset ok, makasi rauhassa. Lopun käskytyksissä nousi huonosti. 9.

2. Metallihyppy -oli nopea ja varma, 10.

3. Tunnari -ryykäsi kapuloille, törmäsi kahteen reunimmaiseen kapulaan, jonka jälkeen rauhottui ja etsi siististi oman. Palautuksessa kapula oli huonosti suussa, puri sitä vähän, 8,5.

4. L -istu-seiso. Muuten ok, mutta seisomisessa kääntyi vähän (ja ihasteli seinällä ollutta vaahtosammutintakin joutessaan). Yleensä se herkemmin kääntyy tuossa istumisessa, ei oikeastaan koskaan seisomisessa... 8,5.

5. Ruutu. Merkkasi aivan huippuhienosti, eteni suoraan ja vauhdilla ja pysähtyikin hyvin. Käskystä putosi maahan. Kävelykaaviossa se sitten taas porhalsi mun ohi samalla tavalla kuin edellisessä kokeessa?! Ei se koskaan noin treeneissä tee... No, tuo ei paljoa maksanut, vaan tästä 9,5. Tässä vaiheessa rentoudin itse, näytti hyvältä.

6. Seuraaminen. Kaavio oli piiittttkä, paljon käännöksiä ja juoksua. Peruutuksiin olin supertyytyväinen, se teki ne oikeastaan yli oman tasonsa tuossa. Ne täykkärit vähän levisivät, enkä uskaltanut sitten kuitenkaan tehdä niitä kokeessa vasemman kautta... Semi ok kuitenkin, 8,5.

7. Ohjattu nouto. Saatiin arvassa taas vasen, stopin jälkeen se oli tutustunut ihanaan keltaiseen naulausalustaan, mutta oli kuitenkin kartalla kun käännyin. Varma ja nopea haku + palautus. 9. 

8. Luoksari -ok, en ihan satatyytyväinen tähän, mutta 9,5 silti.

9. Kauko-ohjaus. Hieman tassuttelua, nopeat vaihdot. 9.

10. Kokonaisvaikutus 10. Tuomari kommentoi, että hän kyllä tykkäsi tästä paljon, oli sujuvaa ja iloista, eikä nyt voi muuta tehdä kuin kympin antaa. Sopi mulle :). 

Tykkäsin, että kehä sujui tosi jouhevasti, hyvää liikkurointia ja tuomari antoi palautteet kaikista liikkeistä vasta lopuksi, jolloin niistä jopa jäi jotain mieleenkin. Myös tulospalvelu oli enemmän kuin nopea, tulokset oli samantien seinällä, kun kehästä pääsi ulos! Meidän tulos oli kyllä huikea, 292 pistettä, VOI1 KP ja sijoituttiin luokassa Vempin (Puuparran Väinö)  ja Tovan (Hästängens Allt I En Enda Tova) väliin toiseksi! Schapparit siis vetivät voittajaluokassa kaikki palkintopallisijat ykköstuloksilla! Aivan huikeaa! Onnittelut vielä meille kaikille ja nokka kohti eeveeällää! 

Oli kyllä kannattava reissu, vaikka kilometrejä taas kertyikin. Taitavia schapeja riittää myös tokokentille, tuolla joku nainen rodun ulkopuolelta totesikin, että olipa mukava nähdä noin monta taitavaa schapparia kokeessa (niitä oli voittajan lisäksi myös evl:ssä ja avossa).

Muutama Tuija Laurilan ottama kuva Nepusta rotumestiksissä, kiitos Tuija! 

Nyt aletaan Nepun kanssa tosiaan työstämään uusia liikkeitä, mutta yritän kenties  sille tosta voittajasta nyt kuitenkin sitä koularia, kun vain yksi ykkönen uupuu. 

Mitäs meillä muuta... Inkeri on oppinut mukavasti alokasluokan "temppuja", seuraaminen alkaa olla aika mageekin jopa. Nyt kun saadaan varmuutta vielä ja liikkeiden välinen hontsotus kuriin, niin alkaa olla hyvällä mallilla. Sen kanssa ollaan alo/avo kurssilla, ja olen kyllä iloinen sen häiriönsietoon sekä keskittymiskykyyn myös "seurassa".

Kaapon kanssa on vähän tehty rallyn voittajan juttuja, tosin treenaaminen on sen kanssa jäänyt aika vähälle kaiken muun kiireen keskellä (niinkuin on muidenkin koirien kanssa,  mutta noilla muilla nyt ei niin kiirettä ole valmistua mihinkään). Meillä on vielä yksi rallykisa tälle vuodelle jäljellä, avointa siis mennään edelleen.

Perinteinen messari on myös tulossa, sinne lähdetään tyttöjen kanssa ilman sen kummempia tavoitteita. Ugh, tulipa pitkä tarina ;).

Kemi-Jyväskylä ja Kaapolle RTK1!

Vauhdikas viikonloppu oli kerrassaan, täytyy heti kirjata ylös mitä kaikkea ehdittiin puuhata.

Rally-tokon rotumestikset 14.10. Kemi

Kaapo se pitää aina huolen, ettei tyhjin käsin tulla kotiin kilpailuista :)

Ihka ensimmäiset schapendoesien Rally-tokon rotumestikset kisattiin lauantaina Kemissä. Harmittavan vähän schappareita oli mukaan ilmoittautunut, mutta onneksi koe oli täyttynyt muista roduista ja päästiin näkemään monia hienoja suorituksia päivän aikana.

Kaapo oli ilmoitettu mukaan sekä A- että B-kisaan alokasluokkaan. A-kisa oli samalla rotumestaruuskisa, tuomarina ihana Heli Kelhälä. Radassa oli ihan tekemistä, mutta ihan mukava rata kokonaisuutena. Tässä ratapiirros: 

Otettiin virheitä kyltillä 4 (-1 vino), 7 (-3 ov, epämääräinen pysähdys), 9 (-1 vino) ja 10 (-1 ov, en tiedä mitä sössin siinä). Lopputulos papparaiselle ALO94 RTK1 ja rotumestaruushopeaa Riikan ja Piksun viedessä kultamitalin täydellä 100p suorituksella! Onnea siitä vielä, hienon näköistä menoa! Kaapon luokkasijoitus oli 4./8, tuomarin kommenteilla "Iloinen koira, nätti rata." 

Tavoitteemme, alokasluokan koulari, tulikin saavutettua ennemmin kuin arvasinkaan, joten B-kisaan oli sitten lähdettävä kokeilemaan avoimen luokan tehtäviä... Viime viikolla tehtiin muutamaa avoimen juttua parina iltana (hyppy, pyörähdys ja se vaikein, istu-seiso-kierrä koira) juuri tätä tilannetta silmällä pitäen, jos se tulos tulee heti A-radalta. No, avoimen rata B-kisassa oli mukavan näköinen, tässä kuva radasta (tuomarina edelleen Heli Kelhälä): 

Eli sitä meille vaikeinta kylttiä ei tuossa ollut, JES! Omasta mielestä rata meni oikein hyvin, vaikka tiesin kyllä, että nuo käännökset vasemmalle on Kaapon kankeilla takajaloilla vaikeita. Kyltillä numero 10 se tulikin esiin, otettiin siinä yhteensä 4 virhettä (-1 vino, -3 TVÄ, en tiedä mitä lie tarkoitti, säännöt tässä lajissa on edelleen mulla hieman harjoittelussa). Sitten otettiin myös yksi iso virhe -10 kyltillä 13, koira ei lähtenyt kääntymään vasemmalle kunnolla, en antanut sille taaskaan aikaa asetella niitä jalkojaan paremmin... Päätin olla uusimatta tätä, vaikka osasinkin odottaa isoa virhettä. Se ei välttämättä olisi tuon paremmin mennyt toisellakaan yrittämällä :). Muita virheitä tuolla radalla ei tullutkaan, joten lopputulos oli mitä mainioin 86p ja luokassakin sillä sijoituttiin kolmanneksi ja saatiin tuollainen hieno palkintomuki (ylimmässä kuvassa). Tuomari kommentoi suoritusta: "Kaunis seuraamispaikka ja hyvä kontakti". 

Kaapon kanssa nyt jatkettaneen tätä ralleilua ainakin RTK2 saakka, kun ollaan kerran vauhtiin päästy! 

Vauhdista puheenollen, Kemissä meni aika pitkään iltaan saakka ja päivän aikomus oli ajaa kotiin, vaihtaa koirat (eli viedä Kaapo kotiin ja ottaa Neppu +Inkeri kyytiin) ja ajaa vielä illan päälle kohti Jyväskylää... Ja se tehtiin mitä aiottiin, lopulta päästiin ummistamaan silmät Hirvaskankaan matkaparkissa noin klo 1.30 aamuyöllä. Aamulla pirteänä ylös klo 6.30 ja aamutoimien jälkeen kohti Paviljonkia, koska

Jyväskylä KV 15.10.

Meidän tuurilla schapparit arvosteltiin tietenkin heti ensimmäisenä kehässä klo 9 aamulla. Tuohon aikaan onneksi parkkeeraaminen oli vielä asuntoautollakin kohtullisen helppoa, saatiin auto sataman parkkiin ilman hermojen menettämistä. Kehän reunallekin tallusteltiin ennen sitä kammottavaa ruuhkasumaa, joka tuolla Jyväskylässä aina päivän mittaan on. Lupaava aloitus päivälle!

Inkeri, 9kk oli ilmoitettu ihan ekaan junnuluokkaansa. Rodun arvosteli hollantilainen Jan Ebels, sama tuomari, joka vuonna 2015 messarissa teki Nepusta JV:n ja V:n (Neppu oli tuolloin VSP). 

Inkeri ei ihan vielä heti ekalla kerralla hoksannut, mitä siellä koiranäyttelyssä kuuluu tehdä, se olisi halunnut maistella lattiamattojen teippejä ja seisominen oli tosi tylsää sen mielestä. Tuloksena Inkerille EH/2 ihan nätillä arvostelulla, voiko tuon ikäinen junnu muuta ollakaan kuin keskenkasvuinen :). 

Pääasia nyt kuitenkin oli, että se oli oma iloinen itsensä eikä ollut moksiskaan siitä ihmis- ja koiramäärästä. 

Nepun olin ilmoittanut mukaan myös, se esiintyi valioluokassa "aika" vauhdikkaasti ja sai lopulta tuloksen VAL ERI/2 SA PN3. Tuomari kopeloitsi sen eturintaa vaikka kuinka moneen otteeseen, ilmeisesti hän olisi halunnut löytää sieltä enemmän täytettä :). No, jospa se joskus tulisi kropaltaan valmiiksi, edes veteraani-iässä... Nepun arvostelu:

Mukavaa oli nähdä tuttuja kehän reunalla, ja onnea vielä Kaisulle Pampulan ROPista! Kaunis narttu siitä on kyllä kasvanut!

Koska kehä oli niin aikaisin, niin päästiin hyvissä ajoin myös kotimatkalle. 

Seuraavaksi täytynee alkaa selailla Virkkua ja odottaa, milloin sinne alkaa tulla ensi vuoden Toko- ja Rally-tokokisakutsuja ja laittaa tavoitteet ylös ensi vuodelle... Kaapon ainakin yritän saada mukaan vielä tämän vuoden rallykisoihin. Papparaisen treenit siis jatkuvat :-D. 

Kaapon kanssa rallattelemassa

Kaapo pääsi yllättäen eilen mukaan OKK:n Rally-Tokokisaan, vaikka alunperin koe oli tupaten täynnä emmekä päässeet edes varasijoille ilmoittaessani sen heti samana päivänä, kun ilmoaika alkoi. Ehdin jo unohtaa koko kisat ja suunnata katseen ensi viikonlopun rotumestiksiin, kun yllättäen perjantaina alkoi tapahtua ja oltiin yhtäkkiä neljännellä varasijalla... muutaman tunnin kuluttua oltiin jo varasijalla numero 1 ja illalla saatiin tieto, että pääsemme mukaan toiselle radalle. 

Niinpä jännittämisaikaa ei juuri ollut ja lauantaiaamuna lähdettiin sitten kaksin papparaisen kanssa Ouluun. Hallin pihaan kurvatessani sain tekstarin, jossa kysyttiin, otanko vastaan paikan myös toiselle radalle. No totta maar otin, joten päivän agendaksi muodostui kaksi alokasluokan rataa. 

Kaapon kanssa on kyllä niin rentoa mennä mihin tahansa, sitä ei vieraat paikat, koirat tai tungos hätkäytä yhtään ja se käyttäytyy aina arvolleen sopivalla tavalla. Käytiin hyvä lämppälenkki alle ja kohta alkoikin ekan radan rataantutustuminen. Ensimmäisen radan piirros tässä (hyvin epäselvä kuva...): 

Ihan mukavasti tekemistä tuossa olikin. Tuomarina Minna Hillebrand. Lähdöstä mentiin kivasti, koira mukavassa kontaktissa juosten pujotteluun ja niin edespäin... kunnes päästiin kyltille numero neljä, jossa tehtävä oli koira eteen-istu, yksi askel taakse-istu jne. Kaapo tuli eteeni mukavasti, mutta ilmeisesti se ajatteli olevansa koiranäyttelyssä ja otti oikein mallikkaan näyttelypönötysasennon mun edessä... ajattelin, että siitä tuomitaan -10p väärästä asennosta, joten uusin kyltin ja sama "virhe" toistui... toinen uusiminen ja sitten vasta Kaapo tajusi, ettei tässä nyt näytelmissä ollakaan vaan tekemässä jotain ihan muuta :). Loppurata meni omasta mielestä vähän sinnepäin enkä ollut ollenkaan varma, saadaanko edes tulosta. Yllätys olikin suuri, kun lapun saadessani siellä komeili ALO93p! Tuomarin kommentissa luki: "älä hätäile uusinnoissa, anna koiralle aikaa suorittaa tehtävä. Koira tekee upeasti." Eli tein siis noinkin hienoon tulokseen itse ihan turhat -6 pistettä uusimisista. Koiran "piikkiin" meni ainoastaan yksi -1 piste vinosta asennosta kyltillä numero 7. Taisi sekin loppujen lopuksi olla mun vika, kun vein sitä käännöksessä 270 astetta vasemmalle liian kovaa vauhtia. Se kun ei enää ihan niin notkeasti tee takapäällään töitä kuin joitakin vuosia sitten. No, hieno tulos kuitenkin ja toinen rata vaikutti meille paljon sopivammalta, sen ratapiirros tässä: 

Tuomarina Tytti Lintenhofer. Rata meni mukavasti, Kaapon seuraaminen on rauhallisen varmaa ja kontakti säilyy hienosti. Tässä uusin kyltin numero 5, jossa nousi esille Kaapon ikuisuusvika, se ei malta kuunnella käskyjä, vaan olettaa tietävänsä mitä aion sanoa ja toteuttaa oletuksensa, joka usein on väärä... tuossa siis tehtävänä oli istu-kierrä koira, ja antaessani "odota"-käskyä koira meni salamana maahan, joten kyltin uusiminen oli ilmeisesti ihan paikallaan tässä kohtaa. Muuten oli taas vain yksi vino kyltillä 7 eli noihin 270 asteen käännöksiin täytyisi muistaa antaa koiralle enemmän aikaa suorittaa. Tunne tästä radasta oli parempi kuin ensimmäisestä ja tulos olikin ALO96 pistettä. Tuomarin kommentti: "hyvä hihnankäyttö. Iloinen suoritus." 

Saatiin siis tavoitteeseemme (RTK1) kaksi tulosta, yksi vielä puuttuu. Sitä lähdetään tavoittelemaan ensi viikonloppuna Kemiin rotumestiksiin! Neppu joutuu jäämään sieltä pois, ne sen juoksut nyt sitten alkoivat ja vesittivät sen rotumestiskilpailut.

Kaapon kanssa ajattelin kokeilla myös avoimen luokan kylttejä (josko ihan kisoihin sitten avoimessakin...), muutama juttu niissä on, mitä se ei osaa, mutta treenaamallahan siitä pääsee. Tässä vielä kuva papparaisesta: 

Katsotaan, mihin saakka tämä uusi ura meitä vie :-D.