*

Tänä vuonna schapendoesien erikoisnäyttely pidettiin SSKY:n erikoisnäyttelyn yhteydessä Lahdessa Jokimaan raviradalla (tai tarkemmin ottaen sen parkkiksella). Alunperin ilmoitin mukaan Ilonan ja Inkerin, koska olin sitä mieltä, ettei Nepun turkki ollut vieläkään ihan täydessä "terässä" pentujen jälkeen. Varsinkaan, kun Ilona on popsinut siitä palasia parempiin suihin.

Viimeisenä mahdollisena ilmoittautumispäivänä soiteltiin Sanna-kasvattajan kanssa taas kerran, ja mietittiin, että tiimin koiria oli ilmoitettu sillä hetkellä juuri kasvattajaluokan verran eli 4, joten joku "särkymävara" olisi hyvä olla Scabbers -historian ensimmäistä kasvattajaluokkaesiintymistä varten. Olin myös vanhasta vuosikirjasta lueskellut, että tämä tuomari arvostaa koirassa "asennetta", ja ajateltiin, että saattaisi Nepusta tykätäkin. Niinpä ilmoitin Nepun kuitenkin varulta mukaan "kasvistäytteeksi", joten kaikki kolme narttua lähti meiltä erkkarikehään esiintymään.

Reissuun meidän piti tietysti lähteä taas jo edellisenä päivänä; Lahteen ajaa aika tarkoin 6h meiltä, jos ei pysähdy kuin pikaisesti kerran. Matkan teimme asuntoautolla ja yövyimme Hollolan Messilässä, kuten jokunen viikko aiemminkin yu -kisareissulla. Aamulla selvittiinkin sitten vartin siirtymällä Messilästä Jokimaalle.

Päivä alkoi lupaavasti, kun meidän auto ohjattiin muista jonossa paikalle saapuvista autoista poiketen jatkamaan suoraan eteenpäin kohti kehiä, ja lopulta parkkeerasimme auton keulan noin 10 metrin päähän kehästä numero 1, jossa schapparit arvosteltiin :). Siihen olikin hyvä rakentaa leiri asuntoauton markiisin alle, saatiin sekä Scabbers- että Trasseliporukkaa mukavasti samaan "leiriin".

Auto aitiopaikalla :)

Schapeja oli ilmoitettu ranskalaisen kasvattajatuomari Bernard Pouveslen kehään peräti 82kpl, joista 2 pentua, 38 urosta ja 42 narttua. Muutama koira oli jäänyt pois, ja jalostusnetin mukaan päivän aikana arvosteltiin lopulta 77 schapparia.

Meidän porukasta ensimmäisinä kehässä esiintyivät junioriuroksissa Aadolf (S Pontzo) ja Jekku (S Patrick). Aika yllättäen tämä luokka oli heti valionarttujen jälkeen toiseksi suurin, 13 junnu-urosta. Pojille kummallekin ERI, ja kilpailuluokassa nämä juuri 9kk ikäiset veljekset ottivat sijat 2. ja 3. sekä molemmille SA ja menolippu paras uros -kilpailuun! Aika hieno ensiesiintyminen virallisissa luokissa! Pentujen isä Pablo (Trasseli Tervaporvari) teki myös upean debyytin valioluokassa sijoittuen siellä kolmanneksi SA:n kera (valiouroksia oli kehässä 11kpl). Paras uros -kilpailussa ei vielä tällä kertaa menestystä tälle kolmikolle tullut, mutta kyllä saa jo noista luokkasijoituksista olla tosi tyytyväinen! Esiintymiset sujuivat hienosti, ja liikkeet saatiin hyvin esiin kaikilta.

Scabbers Patrick "Jekku" JUN ERI3 SA

Jekun arvostelu

Scabbers Pontzo "Aadolf" JUN ERI2 SA

Aadolfin arvostelu

Trasseli Tervaporvari "Pablo" VAL ERI3 SA

Pablon arvostelu

Myös muut Trasseliurokset pärjäsivät luokissaan saaden ERIä ja SA:ta, hienoa!

Junnunarttuja oli kehässä "vain" 7, meidän kakarat Armi (S Petunia) ja Ilona (S Peggie) siellä mukana aakkosjärjestyksen mukaan viimeisinä. Viisi junnunarttua sai ERIn, Ilona ja Armi siinä mukana. Tässä vaiheessa oli siis jo varmistunut, että mun "kasviksen täyte" eli Neppu oli ollut aiheeton, kun kaikki P-pennut lunastivat lipun sinne laatuarvosteluillaan. Ilona käteltiin pois ERIn saaneista ensimmäisenä, tuomari oli aika sympaattinen ja pahoitteli tätä tiputtamista. Ilona on kyllä myös minun mielestä kropaltaan aivan tosi pentumainen vielä, joten oikea ratkaisu tuomarilta laittaa se kotiin kasvamaan :). Armi sensijaan vei koko potin ottaen luokkavoiton SA:n kera ja tämä tarkoitti siis myös rotunsa paras juniori -kisaan pääsyä junnu-urosten voittajan kanssa. Se kyllä onkin nätti kuin karkki, niinkuin eräs suomalainen tuomari Armista aiemmin pentuluokassa sanoi. Ja liikkuu aivan nauraen, helpon näköisesti isolla liikkeellä.

Scabbers Peggie "Ilona" JUN ERI

Ilonan arvostelu

Scabbers Petunia "Armi" JUN ERI1 SA PN2 SERT ROP & BIS4 -JUN

Armin arvostelu

Sannan Säde (T. Säteilyvaara) voitti narttujen nuorten luokan SA:lla. Valioluokassa mulla oli siis kaksi omaa koiraa mukana, joten Sanna esitti Inkerin kokoomassa ja kilpailuluokassa, minä vein sen itse yksilöarvosteluun. Ehdin hyvin, kun Inkeri oli numeroltaan siellä ison luokan (14kpl) alkupäässä ja Neppu toiseksi viimeisenä. Molemmat esiintyivät tyyleilleen uskollisesti, Inkeri iloisesti ja Neppu asenteella, kummallekin ERI ;).

Trasseli Säteilyvaara "Säde" NUO ERI1 SA PN4

Säteen arvostelu

Scabbers Afrodita "Neppu" VAL ERI1 SA PN1 ROP & BIS2

Nepun arvostelu

Exåress Too Cool For You "Inkeri" VAL ERI

Inkerin arvostelu

Tuomaria nauratti Nepun olemus, kun se ei meinannut taas kerran pysyä ollenkaan nahoissaan, vaan hyppi suunnilleen tasajalkaa laatuarvostelussa. Tässä vaiheessa en vielä ollut varma, oliko se tuomarin nauru hyvä merkki vaiko ei... Liikkeet yritin esittää aluksi sillä tavalla, kuin tuomarit yleensä ne haluavat nähdä, eli hevostermiä lainatakseni nöpöhölkällä (aina saa kuulla sitä "not too fast" kehässä) . Tämä tuomari antoi kuitenkin heti suoran palautteen ja sanoi, että kuuleppas, sun täytyy juosta yhtä lujaa kuin se koira juoksee (eli tosi lujaa kun Nepusta on kyse)... Niinhän me sitten kirmattiin menemään, tuntui että sainkin sitten juosta aika hiivatin monta kierrosta sen koiran kanssa kehässä... Neppu nimittäin tempaisi ja voitti ensin valioluokan ja lopulta koko paras narttu -kilpailun!

Erkkarissa ei tarvinnut mennä nöpöhölkkää ;)

Ja ihan parasta, kun äiti edellä juoksi narttujen ykköseksi, niin tytär 9kk juoksi isossa kilpailussa paras narttu kakkoseksi! Armille siis erkkarin serti ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään, aivan huippua, kun tuommoinen määrä toinen toistaan kauniimpia (ja vanhempia) koiria oli mukana kilpailussa! Kirsikkana kakun päällä Säde otti Venlan luotsaamana paras narttu -kisassa sijan 4!

Sitten kilpailtiin vielä ROP -kisoja. Armi voitti ROP-juniorin tittelin ja sai menolipun BIS-junnukilpailuun. Neppu täydensi menestystään hääräämällä itsensä koko näyttelyn kauneimmaksi schappariksi, eli otti ROP-ruusukkeen ja paikan BIS-kilpailussa! Meidän puoliturkkinen kasvistäyte :-D, kyllä nauratti ja itketti samaan aikaan! Vaikka kyllä siinä paras narttu -kisan jälkeen tuli itsellekin jo semmoinen olo, että hitto, me viedään tää ;).

Erikoisnäyttelyn ROP vm-19

ROP-juniori

Historian havinaa koettiin kasvattajaluokassa, jossa esitimme ensimmäisen Scabbers -kasviksen ikinä kokoonpanolla Aadolf, Jekku, Neppu ja Armi. Valittiin sitten kuitenkin se mun kasvistäyte mukaan ryhmään ;). Kaikkiaan kasvattajaryhmiä esitettiin peräti 7kpl, ja me voitettiin! Kennel Scabbers oli siis päivän ROP -kasvattajaryhmä. Hienoa tulosta täydensivät Trasselit ottamalla kilpailussa sijan 2KP, mukana siellä olivat Pablo, Kitka, Säde ja Hipsu. Onnittelut vielä kerran myös sinne! Kaksi kasvattajaa, kaksi hyvää ja pitkäaikaista ystävää, joilta olen saanut paitsi hienoja koiria, myös aitoa ystävyyttä. Kiitos!

Ees...

...ja taas...

ROP KASV kennel Scabbers vasemmalta Aadolf, Jekku, Neppu, Armi

Erikoisnäyttelyn 2 parasta kasvista, Scabbersit ja Trasselit.
Koirista 7/8 on meidän Kaapo-vanhuksen lapsia ja lapsenlapsia, ja se 1/8 on sitten
Pablo, Scabbers-kakaroiden iskä. Ehkä tän erkkarin henkinen voittaja olikin
Meidän Kaapo :).

Jälkeläisryhmän me esitimme Pablolle, se muuten olikin ainoa uros, jolle jälkkäri oli ylipäätään ilmoitettu, muut olivat narttuja. Mukana kaikki paikalla olleet kakarat, eli Aadolf, Jekku, Ilona ja Armi. Tässä kisassa sijoituimme kolmanneksi kunniapalkinnolla.

JÄLK3 KP Trasseli Tervaporvari

Schapekehä kesti niin pitkään, että kauaa meidän ei tarvinnut odotella isojen kehien alkamista. Venla oli ilmoittautunut parikilpailuun Armin ja Jekun kanssa, ja valtavasta parimäärästä tämä junnukolmikko raivasi tiensä Perttu Ståhlbergin tuomaroimana sijalle 5 saakka! Tästä en löytänyt kuvia ollenkaan, otin itse videolle enkä edelleenkään osaa lisätä niitä tänne :'(.

Seuraavana olikin Armin vuoro juosta BIS -junnuissa, tuomarina meidän kehänkin arvostellut Bernard Pouvesle. Armi nappasi näyttelyn 4. kauneimman juniorin ruusukkeen, ihan huikeeta!

BIS4 -JUNIORI Scabbers Petunia

Kasvattaja-BISsissä (Jari Laakso tuomaroi) meille ei sijoitusta tullut, ja viimeisenä oli vuorossa näyttelyn kauneimman koiran valinta. SSKY:n BIS -kehässä tulee aina mieleen se lastenlaulu, joka menee jotenkin, että "häntä pannaan toisen korvaan" jne, niin ahdasta siellä on kun kaikki ROP-koirat ovat samassa ringissä. Neppu jaksoi silti edelleen laittaa asennetta peliin (milloinpa se ei jaksaisi...) ja se valittiinkin BIS -kakkoseksi! Aivan uskomatonta, 836 koiran joukosta meidän tokokoiruus nousi kauneuskilpailussa sijalle 2! Samalla se sivusi Kaapo-isän parasta erkkarisijoitusta, sekin on sijoittunut siellä isossa kehässä kerran toiseksi (ja kerran kolmanneksi). Näyttelyn kauneimmat koirat valitsi tänä vuonna Paavo Mattila.

BIS2 Scabbers Afrodita

Koiranäyttelyissä se menee aina niin, että mitä paremmin pärjää, sitä myöhemmin pääsee kotiin... nyt päästiin lähtemään vasta noin 18.30. Pitkä nelostie tuntui kuitenkin taas aavistuksen lyhyemmältä, kun kuskattiin meidän talouteen järjestyksessään viidettä erkkarin ROP-ruusuketta :). Puhumattakaan kaikista muista hienoista sijoituksista päivän aikana. Ja lopulta, erkkarissa kyllä pääasia on aina nähdä tuttuja ja viettää hauska päivä rodun harrastajien parissa, tulokset tulevat siinä sivussa sikäli kun ovat tullakseen. Kiitos ystävät seuroista taas!

Alla vielä vähän kuvasatoa, mikäli kuvaajan nimeä ei näy, niin kuva on jonkun meidän tiimiläisen kännykästä.

Ilonaa kiinnosti tuomarin parta kovasti

Scabbers & Trasseli -leiritys

Jussilan Minna oli tehnyt nuo yhdistyksen upeat ruusukkeet!

Trasseli KASV2 KP. Vasemmalta Pablo, Kitka, Säde, Hipsu

Ilmoitin molemmat tytöt ihan mielenkiinnosta Iisalmen tokokokeeseen, jonka tuomaroi Kaarina Pesonen. En ollut hänen kehässään aiemmin koskaan ollut, mutta samoissa kokeissa kisaamassa muutamia kertoja kyllä ollaan oltu.

Neppu aloitti sitten vuorostaan juoksut niin, että sen kohdalla koe täytyi perua, joten pelkästään Inkeri osallistui tällä kertaa.

Iisalmen kenttä oli oikein mukavan oloinen iso sorakenttä, jossa ei ollut puitten varjoja eikä muutakaan ylimääräistä. Vielä enemmän harmitti, että N piti jättää pois.

Tokokenttä... ja kiekonheittokenttä ;)

Liikejärjestys

Voittajassa oli mukana vain kaksi koiraa, Inkeri ja bortsu. Liikkeet alkoivat paikkiksella ja piiloon mentiin suojelupiilona käytettävän teltan taakse.

Siinä piilossa kyykkiessämme katselimme viereiselle nurmialueelle tullutta miestä ja mietittiin, mitä hän oli aikeissa tehdä. Kauhukseni sitten ymmärsin aikeen: hän alkoi heittää kiekkoa! Olin aivan varma, että kohta Inkeri porhaltaa tukka putkella paikkisrivistä kiekon perään... sillähän on kohtalaisen kova saalisvietti sekä harkintakykyä noin 0%, joten yleensä se säntää minkä tahansa lentävän perään ihan suinpäin... Onneksi se kuitenkin pysyi rivissä ja pientä lonkka-asentoa ja lopun perusasennon "muurahaisia takapuolessa -efektiä" lukuun ottamatta paikkis meni hyvin, siitä 8,5.

Yksilöliikkeet alkoivat liikkeestä jäävillä, asennot maahan-seiso. Viereisellä kentällä maahan kopsahteleva kiekko oli kyllä Inkerille vastustamaton häiriö, mutta tässä liikkeessä sen rintamasuunta kääntyi vain vähän, joten saatiin 9.

Ohjattu nouto meni seuraamisen osalta pöpelikköön, se otti käännöksessä tosi paljon väljyyttä. Ja se lopun pa oli taas hukassa, lisäkäsky siihen ja silti jäi vinoon. 6.

Seuraamisessa sitä häiritsi kyllä se kiekko aivan tosi paljon, se pysähtyi monta kertaa katselemaan ja kuuntelemaan, mistä se ääni kuuluu. Jouduin antamaan ylimääräisiä käskyjä, ja pelkäsin että pian se ottaa hatkat kokonaan kehästä... 6,5.

Luoksari tehtiin kohti sitä kiekonheittäjää, eikä Inkerillä kyllä ollut ajatustakaan pysähtyä... en tiedä olisiko pysähtynyt muutenkaan, tästä 0.

Toinen setti alkoi metallinoudolla. Pyysin ison kapulan, ja heti kun liikuri antoi sen käteeni, niin ajattelin, että oli virhe... Kapula oli tosi painava! En ole ennen tuommoista kapulaa edes nähnyt ja arvelin, että kuinkahan käy. Inkeri arpoi jonkun aikaa kapulan suuhun ottamista, otti sen sitten ja toi jopa esteen yli hypäten sen takaisin, mutta perusasento jäi taas uupumaan. Tästä 5.

Tunnari meni ihan harakoille, Inkeri otti vaan ensimmäisen kapulan mikä kohdalle sattui. Oli vielä reunimmainen, joten tiesin heti, että nollille meni.

Ruudussa sitten aluksi Inkerin vasen takajalka oli hieman nauhan ulkopuolella. Jos olisi ollut tässä vaiheessa mahku tulokseen, olisin ehkä riskillä koittanut käskeä suoraan maahan ja toivonut, että siirtää jalkaa sen verran, että on sisällä. Kun kuitenkin tiesin, että tulosta ei olla saamassa, niin ajattelin ottaa treenin kannalta ja yrittää korjata sitä sisälle. Pari lisäkäskyä siihen tarvittiin, ja kun maahanmenoonkin vielä vaati lisäkäskyn, niin nollille tämäkin.

Kauko-ohjauksessa Inkeri teki oikein neppumaisen virheen, eikä ollut kartalla ekassa vaihdossa, johon jouduin antamaan lisäkäskyn. Viimeisessä vaihdossa sei-maa se myös liikkui vähän vasemmalle. Kakeista 6,5. Tähän sain tuomarilta treenivinkiksi käskytellä niitä asentoja jo matkalla kävellessäni sinne käskytyspaikalle, joutuvat olemaan koko ajan kuulolla.

Kokonaisvaikutus oli 7, tuomarikin harmitteli, että varsinkin ekassa setissä Inkeri selvästi otti kovasti häiriötä siitä kiekkomiehestä.

Ihan hyvillä mielin kuitenkin olin tästä kokeesta, vaikka pisteitä saatiin kasaan vaivaiset 136,5. Hyvä maksettu harjoitus, ja huomasin, että ainakin lopun perusasentoja täytyy kovasti vielä hioa. Uutta ilmoa menemään, eiköhän se tästä iloksi muutu tämäkin luokka.

Kokeen jälkeen me jatkettiin vielä lomailua Iisalmessa, käytiin kaupungilla ja Paloisvuorella ulkoilemassa. Yöksi mentiin vielä samaan Lohirannan lomakylään, missä yövyttiin myös pe-la. Siellä olikin rauhallista, oltiin ainoa karavaani koko alueella. Illalla saunottiin ja sunnuntaina vielä nautittiin kesäisestä päivästä ennen kotiinlähtöä.