Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen seuraavana oli vuorossa Kemin iltakisat 14.7., jossa oli tarjolla luokat AVO ja MES, joten ilmoitin ainoastaan Nepun sinne. Saatiin treeniporukasta Susan Rambon kanssa meille matkaseuraksi, niin ei tarvinnut yksikseen ajella.
Kemissä tuomaroimassa oli Heli Kelhälä ja Neppu teki taas loistavan radan, minä itse kämmäsin oikean puolen tuplasaksalaisen olemalla eriaikainen koiran kanssa, siitä -3. Muita virheitä ei sitten otettukaan, joten tulokseksi MES97, jolla päästiin palkinnoillekin, oltiin kolmansia.
Sitä viimeistä valiotulosta lähdettiin kokeilemaan Seinäjoelle 26.7. Krista Karhun radalta. Ilmoitin myös Ilonan sinne ensimmäiseen voittajaluokan starttiinsa. Mestariluokan ratapiirustus aiheutti kyllä hieman hikikarpaloita etukäteen, siinä oli tosi paljon tekemistä ja semmoinen "menevä" rata, joten mietin, että meillä tulee helposti liiasta vauhdista teknisiä virheitä. Oli peruutuksia, käännöksiä ja putki-houkutuskin :).
Ekana oli kuitenkin voittajaluokka, siinä vähän jännitti, miten meidän kotitonttu-Ilona suoriutuu tehtävistä ihan oudossa hallissa, jossa vielä kisattiin kahdella radalla yhtä aikaa, joten kaikenlaista häiriötä sille oli luvassa. Ihmeen hyvin se kuitenkin keskittyi, ainoastaan pakki oli hukassa, ja siltä kyltiltä otettiin yhteensä -13p, kun uusin, eikä se sittenkään onnistunut. Muita virheitä tuli ainoastaan -1, joten lopputulos oli tolla treeni- ja kisakokemuksella loistava VOI86. Hyvin tyytyväinen olin tähän kyllä!
 |
Seinäjoen halli on mukava kisapaikka
|
Sitten siihen MES -rataan... Lähdin selkeästi taas koiran vauhtiin mukaan, se meni vähän niin, että koira vei ja minä vikisin. Tehtävät sujuivat kuitenkin hyvin, ja Neppu pysyi kuulolla ja hanskassa vauhdista huolimatta. Maalissa oli ihan sellainen olo, että tehtiinkö me kaikki mitä piti?! Meni niin jouhevasti!
Tuloksena komeili hetken kuluttua MES100, ja lopulta voitettiin luokkakin, vauhti tosiaan oli ollut sen verran kova, että toiseksi tullut koirakko hävisi meille (yhden pisteen ja) kolmetoista sekuntia :-O. Ja taisi olla vieläpä hallitseva Suomen mestari tämä kakkoseksi tullut. Näin me kirjaimellisesti ralliteltiin Nepulle nimen eteen titteli FI RTVA.
...to be continued. Tässä on pari kuukautta hurahtanut välissä tuon postauksen alkuosan kirjoittamisen jälkeen, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitettua loppuun.
Syksyn ryhmätreenien käynnistyessä elokuussa meillä oli kismalaisten TorstaiTiimin kanssa valio- ja koularijuhlat; tuloksia oli tahkottu kaikkien toimesta oikein urakalla!
 |
| Neppu sai koutsilta valiolahjan <3 |
Seuraavat kisat tuon Seinäjoen jälkeen mulla oli Kannuksessa, johon ilmoitin Nepun ja Ilonan, tuomaroimassa Hannele Pirttimaa. Sateen vuoksi kisat siirrettiin ulkokentältä sisälle, ja alunperin ulos piirretyillä radoilla olikin hallissa aika tiiviit kylttivälit, mikä ei sinänsä näille schapen kokoisille pitäisi olla ongelma, mutta onhan siinä tekemistä tietty aika tiuhaan tahtiin.
Mestariluokka oli vuorossa ensimmäisenä. Neppu oli syystä tai toisesta taas ihan todella lennossa ja jo ensimmäisellä kyltillä teki virheen, kun kaatoi merkille lähetyksen tötsän. Siitä sitten kuitenkin eteenpäin vaan, mutta kun ohjaaja jää miettimään pistemenetyksiä tuosta virheestä, eikä muista ohjata koiraa, niin lähteehän se lapasesta aivan alta aikayksikön! Se ei todellakaan anna anteeksi ohjaajan keskittymättömyyttä, vaan laittaa välittömästi sooloiluvaihteen päälle ja tekee ihan omaa rataansa :). Tästä saatiin meidän kautta aikojen ensimmäinen nollatulos rallyssa ja ihan kyllä ansaitusti. Ohjaajalle semmoinen note-to-self, että a) olis hyvä osata säännöistä ne pistemenetysosiot, niin ei tarttis radalla miettiä paljonko tuli takkiin ja b) vaikka et tietäiskään, niin siinä radalla sitä on turha miettiä, keskity kylttiin kerrallaan!
Ilonan rata oli sitten voittajaluokassa yhtä henkien taistelua, kun se otti lähtökyltiltä asti kovasti häiriötä lämppäalueelle meidän jälkeen tulleen koirakon verkasta. Ei ollut kiva käskyttää kilpaa verkkaavan koirakon kanssa, Ilona kuunteli kaikki "kaverinkin" käskyt. Teki kuitenkin myös sitä rataa, mutta jouduin uusimaan ekana pari kertaa ja viimeisellä kyltillä päätin tietoisesti ottaa hylsyn kun uusin vielä kolmannen kerran, koska en halunnut poistua radalta niin että koira ei ole kuulolla. Oltais saatu tulos, vaikka oltais otettu viimeiseltä kyltiltä se -10, mutta ehkä tää tahtojen taistelu kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Voittajassa tuli muuten lopulta ainoastaan yksi tulos, koirakkoja taisi olla kymmenkunta.
Kannus laitettiin meidän osalta maksettujen harjoitusten mappiin, muuten oli kyllä mukava viikonloppu Kokkolan leirintäalueella (on hienolla paikalla, suosittelen!)
Seuraavat kisat ralliteltiin Iisalmessa nyt syyskuussa. Sinne ilmoitin alunperin Nepun ja Ilonan, mutta sitten Ilona sai elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen ja lääketippojen dopingvaroaika ei ehtinyt mennä umpeen. Niinpä kokeilin kepillä jäätä ja laitoin järjestäjälle viestiä, josko voisin vaihtaa koiraa ja luokkaa lennosta. Se sattuikin sopimaan, joten Inkeri pääsi vähän yllättäen korkkaamaan mestariluokan.
Ajelimme treenikaverin kanssa Iisalmeen jo perjantaina, oli mukava pikku lomanen, kun käytiin Susanin kanssa syömässä illalla ja sitten löhöilin hotellin sängyssä ja sain kunnon yöunet, versus se, että oltais lähdetty lauantaina aamuyöllä painamaan Iisalmeen.
Kisat olivat ulkokentällä ja sää oli aivan jäätävän kylmä! Tuomaroimassa Heli Kelhälä ja rata taattua helimäistä tyyliä (paljon tekniikkaa ja "tokomaista" juttua), tykkään! Mun koirat olivat mestariluokassa numeroilla 5 ja 10, Neppu näistä ekana. Mun täytyi yrittää pitää jäässä olevat näppini rauhassa, Neppuhan seuraa edelleen jokaisen sormen heilautuksen ja yrittää tulkita sen joksikin käskyksi. Onnistuin tässä aika hyvin, koira ei lopulta tehnyt virheen virhettä, minä otin ensin tyhmän -3 puolenvaihto takaa -kyltillä omasta linjamuutoksesta ja sitten vielä tollomman -1 suorituspaikasta. Lopputulos Nepulle MES96, riitti lopulta luokassa hopealle.
Inkeri oli jälleen kerran ihan täydellisen oma itsensä, teki kyllä tehtäviä, mutta hyppi, pomppi ja tsekkas kaikki ihanuudet (kuten esimerkiksi ihan tavalliset, oranssit pujottelutötsät) matkan varrella. Pieniä virheitä tuli siellä täällä tästä kohelluksesta johtuen (ja joo saman linjavirheen minä tein myös tällä radalla), mutta onnistuttiin kuitenkin saamaan Inkerille ekasta mestarista tulos MES81. Yhtään ei liioitellut tuomari, kun totesi kirjallisessa palautteessa Inkerin olevan vilkas koira...
Tässäpä ne kisaraportit tähän saakka olivatkin. Suunnitelmissa tälle vuodelle on ainakin se, että yritetään Nepun kanssa päästä mukaan SM-kisoihin. Meillä on karsintatuloksina 100, 100, 97 ja 96 eli summa 393, kun maksimi on 400. Enää en ajatellut tätä koittaa parannella, jos ei noilla päästä niin sitten ei. Kisathan ovat lokakuussa Hyvinkäällä.
Nepun kanssa ton jälkeen siirrytään todennäköisesti tokoon, vaikka siinä lajissa se on (jos mahdollista) vieläkin korkeammassa vireessä, enkä minä saa sitä sen teputtelua aisoihin. Ruotsin rallysääntöjä ja -kylttejäkin pitäisi alkaa silmäillä. Että josko sitä pitkästä aikaa vaikka ihan ulkomaille pääsis :).
Inkerin kanssa mietin, että nyt kun "pää" on auki, yritettäisiin saada tehtyä se RTK4. Samalla se toivottavasti saisi kokemusta eri paikoissa kisaamisesta eikä enää olisi niin Liisana Ihmemaassa aina radalla (voi olla turha toivo). Ja siihen hyppimiseen päätin nyt viimein puuttua ihan järjestelmällisesti. Uskon vahvasti, että siitäkin vielä valio leivotaan, kunhan saadaan ne herneet kallossa pyörimään vähän hitaammin.
Ilonan kanssa ei sen kummemmin ole muuta, kuin että kisataan siten kun hyvältä tuntuu. Se on niin kiltti ja jotenkin erikoisen kuuliainen (mullakin edes yksi tämmöinen :-D), että en halua laittaa sitä tuommoisiin häiriöalttiisiin paikkoihin enää kisoissa, vaan treenataan (myös sitä häiriötä) ja katsotaan sopivia kisoja rauhassa. Ulkokentät ovat mun mielestä kokemattomalle koiralle parempia paikkoja kisata, kun ympäristöön äänineen ja hajuineen pääsee tutustumaan ennen starttia. Koronan myötä hallikisoissa on nykyään lähes aina rajoitus, että max 1-2 koiraa suorittavan lisäksi saa olla odottamassa vuoroaan. Kokeneille koirille tuo ei ole vaikeaa, mutta nuorille ja kokemattomille monesti on.
Mitäs me muuta...? No, ollaan karavaanailtu ja mökkeilty ahkerasti. Nyt laitetaan vaunu talviteloille, mutta mökille mennään aina kun aikaa on. Ollaan kierrelty eri paikkakuntien ulkoilureittejä, niitä onkin nykyään lähes joka pitäjässä.
