maanantai 22. lokakuuta 2018

Pentuprojekti, part.1

Nepun mahdollinen pennutus oli sen kasvattajan Sannan kanssa ollut puheissa useinkin. Kun se tänä vuonna täytti jo sen neljä vuotta (hurjaa miten aika kuluukin niin vauhdilla!), niin astuttamista ei ollut kannattavaa enää lykätä, vaan päätimme syksyn juoksuun kokeilla sille jo hyvissä ajoin valitulla uroksella.

Nepun terveystiedot ja muut tulokset löytyvät täältä blogista Nepun omalta sivulta, mutta tiivistetysti se on tutkitusti terve (silmät, lonkat, kyynärät, selkä, sydän, polvet, "mysteeriarvot" ok, HUU -kantaja) ja harrastustulostenkin osalta voi sanoa, että vallan mainio pakkaus koulutuksellisesti, koira jonka kanssa on aina ilo tehdä ja mennä. Nämä harrastusominaisuudet ovatkin omasta mielestä Nepussa parasta. Se on sopivan kova, itsenäinen, kestää toistoja loputtomiin ja antaa aina 110% itsestään, tehtiinpä sitten mitä tahansa. Lajeja sille onkin kertynyt, tokon ollessa tällä hetkellä pääosassa. Siitä sillä on vähillä kokeilla saavutettu koulutustunnus TK3, tavoitteena tottelevaisuusvalion arvo (erikoisvoittajaluokka on korkattu, pentujen jälkeen jatketaan). Nepun tokokisakirjassa on pelkkiä nolla- ja ykköstuloksia, josta voi jo päätelläkin, että hanskassa pysyessään se tekee hienot pisteet kaikista liikkeistä. Aina se ei kyllä pysy hanskassa, ja silloin keskitytään viihdyttämään yleisöä.

Neppu on myös koira, jonka kanssa erityisesti harmittaa se, ettei schapeilla ole palveluskoiraoikeuksia. Sen kanssa treenasimme aiemmin pk- jälkeä, enkä epäile hetkeäkään, etteikö se olisi menestynyt myös palveluskoirakokeissa. Kun siellä ei kisakentille päästy, aloitin sen kanssa noseworkin, josta sillä on 1-luokan hajutesti suoritettuna. Kisattu ei sen kanssa tässä lajissa olla ainakaan vielä. Toinen "sivulaji"  on rally-toko, joskin sitä ei kyllä juuri olla treenattu, mutta koulari RTK2 on silti plakkarissa, jokaiselta radalta on tullut hyväksytty tulos ja viimeinen avoimen luokan startti tehtiin täydellä sadalla pisteellä.
Ulkomuotokin on saanut tunnustusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kotioloissa se on leikkisä ja sopeutuvainen, sillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista eroahdistusta tai muutakaan stressaamista.

Muun muassa näiden edellä mainittujen asioiden summana oli minun mielestä kannattavaa lähteä tähän pentuprojektiin.

Nepun sulhanen Pablo, Trasseli Tervaporvari, on komea nuorimies, joka myös on tutkittu terveeksi seuraavin tuloksin:
-Silmät terveet, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
-Lonkat A/A
-Kyynärät 0/0
-Selkä LTV0, VA0
-gPRA++
-HUU terve
-ASAT, ALAT, CK (eli "mysteeriarvot") normaalit
- Näyttelyissä Pablo on käynyt kolmesti ERInomaisin tuloksin ja  plakkarissa  onkin jo 2×Sert+VSP, 1× NordSert.

Olen tuntenut Pablon melkein pikkupennusta saakka ja sen luonne on todella miellyttänyt: se on reipas, sosiaalinen, tasapainoinen ja Neppuun verrattuna aika rauhallinen tapaus. Se tulee hienosti toimeen laumassa kuin laumassa, eikä ole tyttöjenkään mielestä mikään liian innokas "hännystelijä", vaan leikkii sopuisasti. Olen esittänyt Pabloa näyttelyissäkin, eikä sillä ole ollut minkäänlaista paineistumis- tai muutakaan ongelmaa  ihmis- ja koiravilinässä.

Pablo tasapainottanee Nepun ominaisuuksia kivasti kaikin puolin. Vielä, kun kummankin koiran takaa löytyy tuttuja, rakkaita linjoja, niin Pablo tuntui kyllä Nepulle varsin osuvalta ja luontevalta valinnalta. Myös omistajat olivat (ja ovat) kovin yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä, vaikka olivatkin alunperin hankkineet Pablon "ihan vaan kotikoiraksi". Siitä se ura urkeni ja Pablosta tullaan jatkossakin kuulemaan :).

Nepun juoksut pääsivät yllättämään, sillä olin odottanut niitä vasta lokakuulle. Aiemmin se on juossut aina kellontarkasti, puoli vuotta ja pari päivää päälle... Maanantaina 10.9. iltapäivällä huomasin, että sehän juoksee jo ihan kunnolla, kun aina aiemmin olen saanut juoksun "kiinni" ensimmäisestä tipasta :). No, lauantaina olimme olleet vielä tokokokeessa, jossa se ei jäänyt juoksuntarkastukseen, joten ne ovat siis alkaneet välillä lauantai-maanantai... Eipä tarvitse enää sinänsä ihmetellä, miten sen keskittyminen siinä kokeessa ei ollut parasta mahdollista ;). 

Astutukset tehtiin kahtena päivänä, 20. ja 21. syyskuuta. Ne sujuivat ensikertalaisilta mainiosti, ensimmäisenä päivänä hommaa harjoiteltiin pitkään ennen varsinaista onnistumista, mutta toisena päivänä pariskunta oli nalkissa noin 5 minuutin kuluttua tapaamisesta (ja pitkään olivatkin, ekana päivänä n. 40min ja toisena n. 45min). Seuraavana maanantaina haettiin herpesrokote ja sitten tuntuikin aika matelevan, kun odotettiin ultraa.

Elämää jatkettiin normaaliin tapaan, treenattiin (mutta vain ulkona, halliin ei lähdetty, ettei vaan saada mitään tauteja tähän saumaan) ja lenkkeiltiin. Ensimmäisen herpesrokotteen yhteydessä otettiin Inkerin juoksun vuoksi Kaapolle Tardak -hormonipistos. Se päässee palleistaan talven aikana näin sivujuonteena kerrottuna :).

Yksi reissu tehtiin asuntoautolla akselille Keitele-Maaninka, koska onnistuin saamaan paikan mh-luonnekuvaukseen. Sinne "pääsi" sattuneesta syystä Inkeri, koska mahdollisen tiineyden vuoksi en halunnut Neppua lähteä stressaamaan. Tästä yritän kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa. Videot löytyvät kyllä facesta (näkyvät kylläkin vain kavereille...).



Nyt on vähän turhan rento kuski :)

Torstaina 18.10. vihdoin mentiin ultraan, Pablon omistaja Juliskakin tuli mukaan jännäämään. Ja sieltähän niitä palleroita alkoi anturan alla tupsahdella, plop, plop, plop... Lukumääräarviokin saatiin, mutta virallinen lausuma oli, että "tiineysultrassa näkyi useampi sikiö".



Tässä tämän "projektin" tapahtumat lyhyesti kerrottuna tähän mennessä. Seuraavana odotellaan sitten madotusta,  toista herpesrokotetta ja pentulaatikko on laitettu papan verstaaseen tilaukseen. Pennut tulevat siis Nepun kasvattajan  Scabbers -kennelnimelle, mutta syntyvät ja kasvavat luovutusikään saakka täällä meillä. Voi ihanuutta <3!

Ainiin, ultrakäynnillä otatin myös Inkeristä "mysteerisairausverikokeet" (Linkki aiempaan postaukseeni ko sairaudesta ). Ihan vaan varulta ja oman mielenrauhan vuoksi. Koska tuo sairaus todennäköisesti on jollain tavalla perinnöllinen, eikä periytymismalli ole tiedossa, niin näen kyllä tärkeäksi tutkia tilannetta (ja tietysti niitä koirien veriä) tiheällä kammalla. Vielä ei voida sanoa yhdestäkään linjasta, että se olisi "mysteerivapaa". Onneksi asiaa selvitellään parhaillaan aktiivisesti.

Inkerin tulokset noiden mysteeriarvojen osalta olivat:

ASAT 25U/l (14-59)
ALAT 54U/l (25-122)
CK 58U/l (41-378)

Eli kunnossa ovat! Aiemminhan me jo osallistuttiin siihen aineenvaihduntatutkimukseen. Siitä ei näitä arvoja tulla kuitenkaan saamaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Lohen tutkimusryhmä on kiinnostunut tästä mysteeristä, toivottavasti projekti käynnistyy ja asiaan saadaan selkoa sitä kautta!

Inkeriltä muuten tarkistettiin tuon verikokeen oton yhteydessä mikrosiru. Se voikin olla tärkeää jatkossa, mikäli tutkimusprojekti käynnistyy ja verrokkinäytteitä tarvitaan: aineenvaihduntatutkimuksessahan kaikilta tarkistettiin sirut. Nyt, kun Inkerin nämä arvot on otettu ja siru luettu, niin voidaan todistaa, että ne kaksi näytettä ovat samasta koirasta.... Nepusta ja Kaaposta ei ole siruja luettu silloin, kun noita arvoja on otettu (aineenvaihduntanäytteenotossa kyllä tarkistettiin). En tiedä, täytyykö ne sitten ottaa uudestaan, mikäli verrokeiksi alkavat? Kannattaa schapejen omistajat ehkä varuilta tarkistuttaa ne sirut, jos ja kun menette noita mysteeriarvoja eläinlääkärille ottamaan!

Näihin kuviin ja tunnelmiin... Nyt kasvatellaan kotona mahaa kaikessa rauhassa, kaikki koirariennot saavat loppuvuoden osalta jäädä väliin (vähän kirpaisee jättää Messari, viimeksi ollaan oltu pois sieltä vissiin vuonna 2008! Mutta nyt on hyvä syy jäädä kotiin.)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laitetaanpas taasen vuosi pakettiin

Onpa jäänyt tämä blokkaaminen kokonaan tänä vuonna!  Vuotta 2022 kuvaa (koira)harrastamisen osalta varmaan parhaiten sana "rennosti&quo...