maanantai 30. marraskuuta 2015

Maanantaitokot

Maanantai, tokovalkkupäivä. Neppis oli hyvässä vireessä. Tehtiin palkattomuustreeniä kolmella liikkeellä (liikkeestä maahan, luoksari, hyppy). Kivasti pysyy liikkeiden välillä kuulolla ja palkkautuu hyvin pelkällä kehulla. Liikkeetkin menivät muuten mukavasti, mutta maahanmenossa oikaisi itsensä sammakkoasentoon kun olin palaamassa viereen :-D. Treenasin tuota sitten itse takapalkalla, sujui hyvin.

Hiottiin perusasentoja nopeammiksi ja tarkemmiksi, se kyllä hoksaa hommat nopeasti ja tarjoaa liikkeitä.

Paikkamakuun tein pitkästä aikaa ilman namipurkkia, hyvin pysyi, vaikka vieressä oli enemmän ja vähemmän härdelliä. Myös liikkurointi sujui tänään tässä, malttoi odottaa ja kuunnella käskyä. Makuuasento hieman vino, täytyy palkkailla vasemmalta.

Ehdin tehdä vähän kapulanpitoakin, tuo on korjaantunut paljon kun lähdin taas liikkeelle polvi-istunnasta ja siitä vähän kerrallaan ylös.

Nyt aletaan olla Neppiksen kanssa siinä pisteessä, että aletaan fiilaamaan liikkeitä kisakuntoon, josko jo kevään aikana uskaltauduttais korkkaamaan...

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Vauhdikas viikonloppu


Viikonlopun ohjelmassa on ollut koiramaista menoa. Lauantaina ja sunnuntaina osallistuttiin Nepun kanssa Salme Räsäsen (http://www.rumarakki.fi) hyppytekniikkakurssille, kiitos vaan Katja-koutsille (http://www.koirakoulukisma.fi) kurssin järjestämisestä! Älyttömän antoisa kurssi, koira tykkäsi ja omistajakin, oppia saatiin suorastaan liikaa :).

Neppuhan ei hirveästi vielä ole hypännyt juuri mitään, kenties onneksi, sillä näin ollen en ole ehtinyt aiheuttaa sille mitään vahinkoa ko. asiassa :). Jonkun verran ollaan tehty tokohyppyä luoksarina maahan kaivetulla esteellä, joten alkutekijöistä lähdettiin kurssille treenaamaan.

Lauantaina teorian jälkeen tehtiin perussarjaa: 

Perussarja, nämä tais olla nimeltään etuoksereita?

Nepulle ketjutettiin ekana ihan perus-pikkupystyillä tuo sarja, aloitettiin kahden hypyn takaa ja edettiin sinne viiden taakse saakka. Aluksi käytin namitargettia, mutta vaihdoin palkan vinkuleluksi, ja se toimikin paremmin. Ajatus tällä sarjalla on kehonkäytön harjoittelu, eli paino takaosalla, katse eteen-alas (tämä täytyy muistaa vapautuksessa), kokoaminen jne.

Hyppukaaren symmetrisyyttä tehtiin tuolla etuokserilla, joillekin koirille tehtiin myös takaokseria, mutta Nepulle siis vaan tuota etujuttua.

Neppu teki tätä mielellään, vapautuksesta iloiset loikat lelulle. Melko nopeasti hyppykaaret paranivat. Sain ohjeen, että voin omassa treenissä vähän lyhentää esteväliä(laskettiin että 6 mun kenkää on sopiva väli), koska koira on pieni, ja näin saan sen vielä enemmän takaosan päälle.

Toinen treenisessio oli yksittäishyppy. Tavoitteena edelleen painonsiirron ja kokoamisen harjoittelu, lisäksi korkeuden arviointi, hyppykulma jne.  Speedbump oli 5 kengän päässä ja esteenä sellainen avoin okseri. Tässäkin Neppu lähti iloisesti töihin, mutta huomasi pienenä ja ketteränä (estekorkeuden noustessa) nopeasti, että hitsi, täältähän voi juosta tosi helposti ja nopeasti ali :). Estettä jouduttiin pienentämään melko paljon tuon älynväläyksen jälkeen... Lopuksi tehtiin vielä pressuestettä, ja siinä Neppu tekikin ihan hyviä hyppyjä. Huomasin itsekin, miten hypyn kaari muuttui pyöreämmäksi jo tässä yhdessä treenissä.

Sunnuntaina treenit jatkuivat. Ensin herättelyksi tehtiin pari settiä etäisyyden arviointitehtävää, kasvavaa sarjaa. Speedbumpilta lähetys, esteiden väli kasvaa 5-6-7-8 jalkaa. Tavoitteena tässä on etäisyyden arvioinnin lisäksi harjoitella kehonkäyttöä, voimankäytön säätelyä, laukan pituuden säätelyä jne. Esteet tässä olivat ihan pieniä. Neppis veti vauhdilla, laukka venyi kivasti.

Seuraava harjoitus oli korkeuden arviointitehtävä. Apuesteet ja viimeisenä este, jonka korkeutta säädeltiin. Neppu menee hyvin sinne 40cm saakka, sitä isommat avoesteet se limboaa sujuvasti... harjoiteltiin sitten ilman apuesteitä lähettämällä siitä läheltä, se sujui paremmin. Kun vielä laitettiin pressu, niin Neppu hyppäsi ihan mallikkaasti. Tehtiin 50cm saakka, tästä lähdetään jatkossa pikkuhiljaa nostamaan korkeutta varovasti. Kokonaisena sarjana tehtiin vähän matalampaa, jotta ei tule liikaa uusia juttuja kerralla. Nepun pienen koon vuoksi käytän jatkossa noin puoli kenkää lyhyempiä välejä kuin ohjeissa neuvotaan. Täytyy vähitellen varovasti kasvattaa estekorkeutta ja väliä, vain toista kerrallaan. Nyt pitäis ottaa ihan treeniohjelmaan vaikka kerta viikkoon pelkästään hyppytreeniä. Sitä on kiva treenata, kun koira saa kerrankin ihan luvan kanssa olla vähän hullu :).

Sunnuntaina ennen hyppytekniikkaa ehdin käydä kuuntelemassa Juha Kareksen ajatuksia koirien kasvatuksesta. Nelituntinen vierähti nopeasti ja rattoisasti, paljon tuli suoraa puhetta huumorilla ja omilla kokemuksilla/kommelluksilla höystettynä. Omassa pääkopassa moni asia sai paikkansa ja omat hatarat ajatukset jotenkin järjestyivät ja saivat vahvistusta, esimerkiksi:

 Kasvattaminen, tai sanoisinko paremminkin rodun jalostaminen, on vaativaa puuhaa (populaation lisääminen on aivan täysin eri juttu mun mielestä...). Se oma ihanne pitää olla kirkkaana mielessä sekä tietämystä, taitoa ja varoja pyrkiä siihen. Kompromisseja voi joissain kohdissa joskus ja tietoisesti tehdä, mutta harkiten. Itse koen olevani edelleen ihan keltanokka tämän rodun parissa, kenties jossain vaiheessa omaan riittävästi tietämystä, jotta voisin kasvattajaksi ryhtyäkin. Haluan tuntea koiria sukutaulujen takana, ymmärtää linjoja ja sitä kautta ehkä laittaa lusikkani kasvatus(jalostus)työn soppaan. Tai sitten tyydyn hankkimaan koirani toisilta kasvattajilta ja harrastan rotua ilman kasvattajan velvollisuuksia ja vastuuta :). No, anyway, suosittelen kyllä kaikille Kareksen luennolle menemistä, jos kohdalle sattuu mahdollisuus!


maanantai 23. marraskuuta 2015

Jyväskylä KV 21.-22.11.

Jyväskylän Paviljongilla järjestettiin viime viikonloppuna kaksipäiväinen KV-näyttely. Aluksi meillä oli ajatuksena käydä kehässä vain lauantaina, mutta lopulta ajatus kokonaisesta viikonlopun pituisesta irtiotosta veti pitemmän korren ja ilmoitin koirat kummallekin päivälle. 

Schapeja oli kehissä yllättävän vähän (lauantaina 4 pennuissa ja 10 virallisissa, sunnuntaina 1 pentu ja 9 virallisissa luokissa), olin ajatellut, että kaksi inttiä peräkkäisinä päivinä vetäisi "meikäläisiä" enemmänkin mukaan.

No, muut rodut olivat kyllä tiensä Jyskylään löytäneet, taivas varjele sitä väkimäärää, sekä koiria että ihmisiä, joka  Paviljonkiin oli sulloutunut sisään! Lauantaina meidän kehä oli keskellä ahtainta B-hallia, joten koiria siellä ei paljoa liikuteltu ennen kehää. Kaapollehan se nyt on se ja sama, sen voi ottaa suoraan häkistä kehään ja aina se parhaansa yrittää, mutta neiti-Neppis oli kyllä hieman ylivireässä tilassa kehään mentäessä...

Tavoitteena reissusta oli saada juuri 15 kuukauden ikään ehtineen Nepun Cacib- kello käyntiin. Se saatiin ja aika paljon muutakin, kuten kuvasta näkyy:

Kohtalaisen onnistunut viikonloppu :)

Lauantaina rodun arvosteli suomalainen Elina Haapaniemi. Uroksissa Kaapo oli ainoa eri+SA:lla palkittu, joten siitä tuli suoraan paras uros ja samalla ROP-vet ilman sen kummempaa urheilujuhlan tuntua.

Nartuissa tiukka linja jatkui, Neppu sai villillä esiintymisellä erin ja voitti luokkansa saaden SA:n. Nartuissakaan ei lopulta muille sertifikaatin arvoista pinkkiä jaettu, joten oltiin taas kerran siinä tilanteessa, että rotunsa parhaan maineesta kisasivat Kaapo ja Neppu. Janne hyppäsi Kaapon ohjaksiin ja sitten vedettiinkin oikein semmoinen häpeällinen riemuralli kehässä... Tarjottiin katsojille vähän sirkushuveja loppukevennyksenä.

Kaaposta tehtiin ROP ja Nepulle VSP Sertillä ja Cacibilla (yesss!). Näin se näkyy joka kerta menevän kun isä ja tytär kohtaavat ROPpikehässä, saa nähdä milloin koittaa se päivä, kun Nepulle ojennetaan punakeltainen ja Kaapo saa tyytyä vihreävalkoiseen.

Tässä koirien arvostelut lauantailta:

Kaapo
"8,5 v erinomaisen tyypikäs ja kaunis rotunsa edustaja.
Esiintyy erinomaisesti.
Kaunis, ilmeikäs pää, oikeaoppiset silmät.
Purenta ok, poistetuista hampaista 
esitetty SKL:n todistus.
Erinomainen rakenne, liikkeet ja turkki.
Käyttää häntäänsä hyvin liikkeessä."
VET eri/1 sa, PU1, ROP, vet-ROP

Neppu
"15kk tyypiltään, ääriviivoiltaan ja kooltaan hyvä narttu 
joka on tänään hieman yli-innokas.
Hyvä ilmeikäs pää, hyvä purenta.
Tasapainoiset kulmaukset.
Riittävä runko ikäisekseen.
Liikkuu sivusta hyvin,
edestakainen liike saa hieman vakiintua.
Käyttää hyvin häntäänsä."
NUO eri/1 sa, PN1, Sert, Cacib, VSP

Voi tuota Neppua, sillä kyllä noita hauskoja kommentteja riittää arvosteluissa :-D. Tuollakin se nyt oli vaan oma ylitsepursuava itsensä ja hieman ns. kuppi nurin, kun ei päästy ahtauden vuoksi yhtään ottamaan lämpöä ennen kehää... No, tulos nyt oli kuitenkin vallan mairea ja reissun tavoite tuli saavutettua jo lauantaina ihan neppismäisellä tyylillä....

Isot kehät käytiin Kaapon kanssa juoksemassa läpi, ilta venyi pitkäksi kun kaikki 10 roturyhmää arvosteltiin sekä lisäksi kasvattajaluokat, ja ihan viimeisenä ennen BIS-kehää vasta veteraanit. Hotellilla ei kauheasti unta tarvinutkaan houkutella!

Sunnuntaina rodun arvosteli Irina Poletaeva. Uroksissa Kaapo otti jälleen keulapaikan, tällä kertaa saatiin kuitenkin kisata paras uros -kehässä, kun Jennan nuori uros Arska (Exåress Party Animal) sai Kaapon lisäksi pääsylipun sinne. Kaaposta siis PU1 ja samalla ROP-vet, Arska vei mausteet eli Sertin ja Cacibin :).

Nartuissa Nepulle sunnuntaina eri1, tuomari piti sitä oikein lupaavana, mutta kehityksessään kesken olevana (no katoppas, voiko 15kk ikäinen olla muuta?). Narttujen voitto saatiin kuitenkin sunnuntainakin tänne Oulun seudulle, kun Virven Cina (Lumikuono Papaina Encina) voitti nartut tienaten Sertin ja Cacibin! Mahtavaa!

Cina valittiin lopulta ROPiksi (onnea vielä kerran!) ja Kaapolle siis VSP. Me oltiin päätetty jo etukäteen, että kävi miten tahansa, ei sunnuntaina jäädä isoon kehään, vaan lähdetään kotiin jotta ei tarvitse yötä myöten ajaa. Ei siis jääty BIS-vetskuihin, eikä todellakaan edes harmittanut, sillä lauantainakin niitä veteraaneja oli listattuna 12 sivullista isossa kehässä! 

Tässä vielä koirien arvostelut sunnuntailta:

Kaapo
"Exc. type & condition for the age.
Typical head & expression.
Exc. topline & tail carriage.
Well developed chest.
Very well angulated from both ends.
A bit close in rare movement.
Exc. coat."
VET eri/1 sa, PU1, VSP, vet-ROP

Neppu
"Very promising young female.
Still very unmature.
Exc. feminine head.
Typical expression.
Correct dentition.
Exc. neck & topline & tail carriage.
Still needs time to develope for chest.
Enough angulations. Still narrow (front?)
& rare movement.
Lovely coat."
NUO eri/1 

Ensi viikonloppuna ollaankin toisenlaisissa tunnelmissa, kun osallistutaan Nepun kanssa hyppytekniikkakurssille. Siitä lisää myöhemmin!

maanantai 16. marraskuuta 2015

Nostalgiapläjäys



Yritin etsiskellä muinoin Schapendoes -lehteen kirjoittamaani juttua Mannista. Ilmeisesti olen kyseisen lehden arkistoinut johonkin todella hyvään talteen, sillä sitä ei löytynyt. Etsintää ei myöskään yhtään helpota se, että en edes muista, minä vuonna juttu on lehdessä julkaistu :). Olisin halunnut julkaista jutun täällä blogissani, jotta se jatkossa olisi "vähän" varmemmassa tallessa, kuin nyt jossain paikassa X. No, täytyy jossain vaiheessa ajan kanssa joko etsiä tarkemmin tai sitten kirjoittaa Mannista uusi tarina. Sen kanssa ollaan käyty pitkä tie ja menty vaikeimman kautta, mutta siitä lisää tuonnempana.

Lehtiä selaillessani löysin paljonkin aika hauskoja otoksia meidän linssilude-Kaaposta, those were the days my friend! Tässä muutamia, jotka saivat suupielet väkisellä hymyyn:


Lehti 2/2008. Kaapon ensimmäinen ROP ja samalla myös ensimmäinen ryhmäsijoitus, RYP-3. Kuva taitaa olla Jennan Tampereella ottama. Poseerata tuo on näköjään osannut jo pienestä pitäen.

Lehti 4/2008. On vanha jengi koossa taas... Anitalle vuoden kasvattaja-titteli 2007, tällä kokoonpanolla (vasemmalta Miro, Kaapo, Muru, Nuoska) oltiin vuoden 2008 erkkarin ROP-kasv.

Voi mikä silakka! Kaapo 2 -vuotiaana muotovaliona lehdessä 2/2009. Samana vuonna se voitti ensimmäisen kerran erkkarinkin. Kohtalaisen kevyt on rungoltaan ollut hän :)

Tämän vielä kelpuutin mukaan nostalgiamuisteloihin. Lehti 1/2010 Kaaposta tuli vuoden 2009 VSP -schapendoes. Tuo kuva taitaa olla napattu 2009 erkkarista, ikäni varmaan muistan sen Heinolan helteen, poltin korvani, Kaapo oli ROP ja sen äiti Penni oli VSP.


Kyllä se vain tuo aika kuluukin nopeasti! Näitä kuvia kun katselee, niin voi kyllä allekirjoittaa vanhojen, viisaiden kasvattajien mielipiteen, että schapendoes -uros tulee "valmiiksi" vasta hyvin myöhään, eli koira saakin nuorena olla kevyt, ilmava, kehittymätön ja mitä kaikkia haukkumasanoja ne tuomarit keksivätkään arvostellessaan näitä silakoita.

Jos lopuksi siirrytään tähän päivään, niin Nepun treenit menivät viime viikoisen masennus-ahdistuksen vastapainoksi tänään vallan putkeen niin sanotusti. Tehtiin liikkeestä maahanmenoa, koira on hyvä, ohjaaja saisi kävellä hieman rennommin... Jos nyt jotain tuosta niin seuruun lähtöjä pitää treenata erikseen, välillä se jää hoomoilasena jonnekin, kun pitäisi jo mennä. Tässä liikkeessä (jättävässä siis) takapalkka toimii, ei karannut sinne kertaakaan kuin vasta vapautuksesta. Tein ekan kerran myös vierelletulon, se meni hienosti. En nostanut PA:han vaan vapautin makuulta.

Sitten treenattiin hyppyä, ihan todella hienosti Neppu siitä ALOhypystä suoriutuu, alkaa jopa hakemaan PA:han lopussa itse. Tätä voisi alkaa käskyttelemään, katsotaan miten maltti riittää odottaa.

Merkin kiertoa tehtiin kanssa, Nepun kanssa sellaisesta 8 metristä, hyvin toimii. Vaarana tässä on kyllä taas se sippaliiraa-mutka, täytyy hioa sitä vielä. Merkin merkkaa hyvin ja vauhti on sopiva.

Paikkamakuun aloitus oli härvellystä, sopivan aikaa malttoi maata, mutta ei malttanut nousta käskystä ylös, kun namikuppi oli siellä maassa kauempana. No, tässä on ollutkin tavoitteena se makaaminen, aletaan hienosäätää tätäkin.

Hitsi, se on kyllä mukavalla mallilla tuo mun taskuraketti! Nyt täytyy vaan taas itse uskoa, että se viime viikon sähellys oli vaan joku juoksun jälkeinen aivopieru, tästä mennään taas eteenpäin kuin juna (sellainen vuoristorata-mallinen...)




maanantai 9. marraskuuta 2015

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki, yhdessä kulkien...

Voi huokaus. Mistähän alottaisin tän synkistelyn. Nepulla on juoksun jälkimainingeissa ainakin käytös-, tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöitä. Tuntuu niinkuin se olis taantunut aivan pikkujunnuksi ihan yhtäkkiä. Se kokeilee kaikkea ja kyseenalaistaa joka ikistä asiaa, minkä keksii.

Tänään valmennusryhmän treenit oli oikein kunnollista tahtojen taistelua. Aluksi otettiin kaukokäskyjä. Teen sen takapalkan avulla, ja liike onkin ollut ihan hyvällä mallilla, oon tehnyt läheltä ja kaukaa. Tänään se ei millään malttanut kuunnella käskyjä, karkasi palkalle, ryömi maahanmenossa, seurasi katseellaan kaikkea muuta paitsi minua jnejne. Onneksi tuo on sen verran kovapäinen, että sille kärsii antaa pientä neuvoa-antavaa palautetta (eli karjaista kunnolla), joka jopa joskus tehoaakin. Periaatteessa vaihdot on ihan hyvät, kun se malttaa tehdä ne kunnolla. Tänään se ei kyllä oikein malttanut...

Tein merkin kiertoa itsenäisesti, ja siinäkin se merkkasi hallista väärän tötsän saaden itse kauheat hepulit, kun merkki (se väärä siis) sattui olemaan lähellä toista koiraa. Pieni kunniakierros täysillä haukkuen, onneksi se palasi mun luokse kumminkin.

Seuraamista tehtiin kans, se alkaa olla ihan ok, kunhan itse en kalastele kontaktia vaan annan koiran hoitaa sen. Vasurit täytyy alkaa treenaan kuntoon. Oon yrittänyt ennakoida käännöstä pään ja vartalon pienellä kierrolla käännökseen mentäessä. Se ei ihan vielä tätä hiffaa. Täyskäännöksessä oikealle se saattaa vielä hetkellisesti tippua, mutta uusi "seuraa" -käsky käännökseen lähdettäessä auttaa. Täykkäri vasemmalle otetaan työn alle.

Neppuhan on sellainen mallia "ravistettava ennen käyttöä". Tuo luonteenpiirre helpottaa treenaamista tosi paljon, kun sitä tosiaan voi vähän komentaakin ilman, että se ottaa siitä nokkiinsa. Kaapo on paljon ohjaajapehmeämpi, sen kanssa täytyy hillitä hermonsa, muuten se lakkaa yrittämästä. Tosin, se ei koskaan mitään tuollaista tyhmää edes tee. Se ei kuitenkaan esim. kestä toistoja kovin paljoa, vaan alkaa aprikoimaan, etten minä ole sen tekemiseen tyytyväinen, jos samaa asiaa tankataan useamman kerran peräkkäin. Tässä tapauksessa omena siis on pudonnut melko kauaksi puusta, Nepun kanssa samaa asiaa voi jauhaa ja jauhaa, sillä into säilyy ja joskus pirskahtelee vähän ylikin. 

Jospa tää alamäki ois lyhyt, jyrkkä se ainakin on. Mutta suunta on toivottavasti ylöspäin. Tällä viikolla on neiti-neppikselle tiedossa tokosulkeisia :).

tiistai 3. marraskuuta 2015

Tokovalmennusta ja tunnaria

Pikaista muistiota Neppisreeneistä.

Tokovalkussa oli tällä viikolla aiheena nouto. Neppu noutaa hyvällä vauhdilla, oon käyttänyt nyt Kaapon vähän painavampaa kapulaa, niin kuljetus on siistimpää. Ihan en vielä luota, että se malttaa käskyn alla odottaa kapulalle lähetystä, mutta lievä paine narussa (käytän kimppatreeneissä sellaista ohutta kaulaimellista näyttelyremmiä varmuuden vuoksi...) ja se pystyy odottamaan. Luovutusta en ole vielä ottanut ollenkaan, olen pitänyt tärkeämpänä sitä, että vauhti on yhtä kova palatessa kuin kapulalle mennessä. Lelupalkka taaksepäin toimii. Hyvällä mallilla on tämä, sanoi koutsikin :).

Kapulan pidossa edelleen sillä painavammalla kapulalla saa siistimmän suorituksen aikaiseksi, tosin se hyvin usein kapula suussa laskee katseen pois kontaktista. Kokeiltiin niin, että mulla on makupala houkuttimena kädessä, ja kontakti pysyi paremmin. Tuota täytyy treenata maltilla, se ei selvästikään oikein välittäis tästä liikkeestä, vaikka kapula muuten onkin sille mieluisa.

Odotellessa ehdin tehdä seuraamista ja liikkeestä jääviä, se on kyllä supernopea noissa jäävissä! Muutenkin seuraaminen alkaa olla aika hyvällä mallilla, ollaan tehty erikseen niitä täykkäreitä  ja harjoitus alkaa tuottaa tulosta (lahjattomat joutuu siis oikeesti reenaamaan). PA:n se välillä hönkää vinoksi, työn alle! Tein myös muutaman takaakierron Nepun ollessa istumassa ja maassa, eihän se sitä vielä oikein kestä/tajua, työn alle tuokin. Samoin listalle täytyy ottaa seuruussa peruutus, se osaa käskystä pakittaa, mutta seuratessa se onkin sitten ihan toinen juttu.

Paikkamakuussa namipurkki edessä toimii melko hyvin, tuokin tulee vähän kerrallaan paremmaksi. Häiriötä ainakin tuossa nuorten koirien sakissa saa hyvin.

Sitten kotitreeniä, eli tunnari: ollaan tehty nyt päivittäin ainakin yksi harjoitus, ja tänään aloitettiin jo rohkeasti viidellä kapulalla sekä ilman jarruja. Homma toimi kuin rasvattu, joten otettiin vielä kuudeskin kapula ja tehtiin sekä riviä että ympyrää. Lähetin sitä kapuloille siitä ihan läheltä, hyvin se malttaa haistella oman, yhtään kertaa ei edes kolautellut vääriä! Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen tähän edistymiseen, nyt vaan pidetään yllä ja jossain vaiheessa aletaan treenaamaan liike kokonaisena. Mutta kotoa pois siirryttäessä täytyy varuiksi ottaa pari askelta takaisin, ettei tää nyt vain sitten ota ja leviä tää liike.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Harjoituspäiväkirjaa tunnarista...

Perjantain aamuharjoitus, tunnari vol. 4. Aloitettiin purkkien avulla, neljä purkkia, neljä kapulaa. Merkkasi oman varmasti. Otettiin purkit pois. Laitettiin kapuloita riviin ja neliömuodostelmaan. Ilman jarrunameja se kolauttelee vääriä, eli käytämme vielä jarruja. Nyt ollaan käytetty koko ajan samoja kapuloita, eli oma on jo tosi vahvasti hajustunut. Illalla kokeillaan vaihtaa uudet kapulat.
Perjantai-illan bileet. Joo-o. Vauhti tuo vaikeuksia, sano.
Neppu oli aivan totaalisen liekeissä, kun otettiin kapulat esiin. Purkitkin meinasivat aluksi lennellä, eikä jarrujuustoista ollut juuri iloa. Sain sen jollain lailla asettumaan, mutta kun poistettiin purkit ja aloitettiin kolmella, se kolautteli kaikkia nokan eteen sattuvia kapuloita. Nostikin vääriä :(. Vaihdettiin uudet puhtaat kapulat, paitsi oma pidettiin samana vanhana, ja sitten homma alkoikin sujua, mutta jarruja sai käyttää kyllä oikein huolella. Tehtiin semmonen juustopolku koiralta palikoille, ja saatiin onnistuneita nostoja neljällä kapulalla.
Huomenna täytyy saada aikaiseksi rauhallisempi treeni.

Lauantaina tehtiin kaksi treeniä. Käytettiin uusia, puhtaita kapuloita. Treenit menivät oikein mallikkaasti, jarrunamit ovat tässä vaiheessa tosi tärkeitä, ettei kolauttele mennessään jokaista kapulaa. Illalla meillä oli jo 5 kapulaa, tehtiin rivi- ja ympyrämuodostelmia. Oma nousi hyvin.
Tähän saakka olen hajustanut "omaa" ihan kunnolla, eli hieronut ensin kädessä makupaloja ja sen jälkeen kapulaa. Varmaan jatketaan näin vielä jonkun aikaa, että vahvistuu tuo maltillinen nenätyöskentely.

Sunnuntaina aloitettiin treeni heti ilman kuppeja. Valitsin harjoitusajankohdan niin, että Neppu oli rauhassa makoilemassa, eikä ehtinyt hirveästi innostua kun otin kapulat esiin. Kolmella aloitettiin, lisättiin neljäs ja viideskin kapula, tehtiin riviä ja ympyrää. Kokeiltiin ilman jarrujakin, kun koira pysyi rauhallisena. Hyvin toimi, ei edes kolautellut vääriä!
Toinen treeni tehtiin niin, että otettiin uudet puhtaat kapulat, omaakin hajustin vain hetken kädessäni. Kolmesta lähdettiin liikkeelle, oikea nousi. Lopuksi oli viisi kapulaa rivissä. Huomasi, että sen piti tehdä enemmän nenätyötä, kun omassa ei niin paljon hajua ollutkaan. Oikea nousi kuitenkin joka kerta, se tarkisteli koko rivin, mutta ei edes kolautellut vääriä kertaakaan! JES!

Nyt olen tainnut löytää itselleni sopivan keinon opettaa tunnaria. Nuo purkit menee jotenkin mun kaaleen hyvin, koirallehan se on varmaan se ja sama, miten asia sille opetetaan. Ehkä tää siirretään nyt hallille purkkien kera tää harjoittelu, siitä sitten pikku hiljaa purkit pois siinäkin ympäristössä?!

Laitetaanpas taasen vuosi pakettiin

Onpa jäänyt tämä blokkaaminen kokonaan tänä vuonna!  Vuotta 2022 kuvaa (koira)harrastamisen osalta varmaan parhaiten sana "rennosti&quo...