tiistai 27. marraskuuta 2018

Nimiäiset juhlittu :)


Pentujen nimet on nyt sitten virallisesti julki. Nimiäiset juhlittiin lyhyesti sisarusparven kesken pentulaatikossa :). Pentueen alkukirjaimeksi päätettiin kasvattaja-Sannan kanssa P niinkuin Pablo, eli nimet alkavat pentujen isän kutsumanimen alkukirjaimella, kuten joku nokkela on saattanut työnimien perusteella päätelläkin  :-D. 

Työnimien alkuperät taas ovat suurilta osin mielleyhtymiä noista virallisista nimistä, toivottavasti pentujen tulevat omistajat keksivät sitten aikanaan kullekin omat, paremmat nimet (en väitä että nämä mun antamat ois mitenkään maailman kekseliäimmät, heh!)


Ensimmäisenä syntynyt uros sai nimiehdotuksista itseoikeutetusti Patrickin, Patrick "Pata" Degermanin mukaan. Pentu, joka on yleensä aina siellä missä ei pitäisi ja ehtii joka paikkaan jo nyt. Siksi kai se ensimmäisenä putkahti maailmaankin. Sen lempitouhua on kiivetä Nepun päälle, kun syöminen ei enää jaksa kiinnostaa. Siitä se sitten ottaa mahaliu'un Nepun selän taakse nukkumaan. Varsinainen (vuori)kiipeilijä tämä Pata-poika.


Kakkosuroksen nimi oli myös selvä, Picasso siksi, että siinähän on ihan selvästi maaliroiskeita kyljissä. Ja työnimi JR tulee taas kuvataiteilija Picasson etunimestä. Pentu oli aluksi Pablo Jr (koska isä siis on se original-Pablo), mutta lyheni aika pian pelkäksi JR:ksi.



Narttujen nimet on hankalampi selittää, kolmosnarttu on ainakin nätti kuin Penelope Cruz. Pipsalla on jännästi oikea kylki harmaa ja vasen tumma, vähän niinkuin Nepun siskopuolella Hipsulla (Trasseli Hepsankeikka). Hipsu ja Pipsahan stemmaavat hyvin :).



Porukan komistus, Presley, on tietysti Elvis. Hurjan tarmokas kaveri.


Narttu numero viisi, pikkuinen Peggie. Mulla tulee tuosta nimestä mieleen Pulmuset - televisiosarja (ja taas kun tätä kirjoitan, niin saan korvamadon siitä tunnusmusiikista), vaikka siinä sen äidin nimihän oli kyllä Peggy. Joka tapauksessa tämän vuoksi pikku-Peggie sai työnimekseen Pulmu.


Pontzo näyttää ihan Pontsolta, eikö? Luonteeltaan lunki "ei tässä olla niin hopun kengässä" -tyyppi ainakin tässä vaiheessa. 


Kaunis kuin kukka, tyttö numero 7 on tietysti Petunia. Työnimi viittaa kyllä ihan toisaalle, lapsena tykkäsin katsoa Putte Possua televisioista ja siinähän Puten vaimo on nimeltään Petunia. Niinpä hän on Putte, vaikka tyttö onkin. Luonteenlujuutta tässä tytössä on vähintäänkin riittävästi.


Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, on meidän Pirre, Priscilla. Blondi, joka kerää fanijoukkoa ympärilleen :). Pirrehän syntyi muiden perässä, oli varmaan oikaissut itsensä täyteen mittaan jo mahassa muiden lähdettyä ja ottanut tilan haltuunsa sielläkin. Työnimen antoi Janne, sanoin heti, että Pirrehän se siinä.


Näin, juhlat on juhlittu ja lapsille nimet annettu. Kakkua ei kyllä ollut eikä kahviakaan ;)... Nyt odotellaan, kuka ensimmäisenä lähtee juoksemaan. Tänään on muutama jo kokeillut seisomista, vielä aika haparoivin kintuin, mutta kuitenkin. Eli hetken vielä täällä on rauha maassa (no ei sentään, ei meidän talossa koskaan...), kohta mennään eikä meinata!





sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Me ollaan jo viikon vanhoja!

Laatikossa kaikki hyvin. Pennut kasvavat tasaisesti ja vaikuttavat elämäänsä tyytyväisiltä. Neppu hoitaa pennut hienosti, meidän tehtäväksi jää laskea ne ja toimitella emän selän taakse joutuneet kiljujat takaisin maitobaarin ääreen. Käy meinaan aika paljon kätevämmin, kuin jos Neppu itse nousee ja siirtyy, siinä on koko kahdeksikko sitten jo levällään ja huuto melkoinen. Pikkuhiljaa ne kuitenkin oppivat omin voimin selviytymään kätevämmin "tiskille", joten homma helpottuu. Tässä vaiheessa onkin helppo noudattaa pentulaatikon kylkeen sommittelemaani lausetta ja nauttia pennuista :).






Neppu on palautunut synnytyksestä hienosti, nyt se jo mennä viuhtoo pihalla Inkerin kanssa ihan samaan tyyliin kuin ennenkin. Ei tapahtunut aikuistumista hällä vieläkään, vaikka on kahdeksan "lapsen" äiti. Olikin niillä ollut ikävä toisiaan ja sitä temuamista! Ja niin kyllä oli minullakin, niitä on niin mukava seurata kun viihdyttävät itseään ja toisiaan. Ja kyllähän schapparin luonteeseen kuuluu tuo leikkisyys, vähän niinkuin jossain mainoksessa aikanaan sanottiin, että "kasva isoksi, älä aikuiseksi".

Pentuhuoneeseen ei meidän muilla koirilla vielä ole pääsyä, vaikka varsinkin Inkeri sinne kovasti haluaisikin. Annetaan niiden vielä ihan rauhassa kasvaa, ennenkuin pääsevät (tai joutuvat) mukaan tähän pyöritykseen.

Tänään otettiin myös yksiviikkoiskuvia, tässä jokaisesta pari räpsyä syntymäjärjestyksessä.




1. uros "Pata"





2. uros "JR" 





3. narttu "Pipsa"






4. uros "Elvis"




5. narttu "Pulmu"





6. uros "Pontso"





7. narttu "Putte"





8. narttu "Pirre"


Värien kehittymistä on hauska seurata, nyt selvästi muutamalla pennulla on tan-merkkejä, muutaman musta vivahtaa ruskeaan ja noissa "valkoisissa" osissa (jotka siis tulevat olemaan harmaat kaikilla) on selkeitä sävyeroja. Mitä ne sitten aikuisena ovat, se onkin kinkkisempää tietää, nämä schapparit kun ovat osa melkoisia kameleontteja ;).




maanantai 19. marraskuuta 2018

We're here!

Nepun ja Pablon pennut syntyivät eilen, 8 pötkylää jakaumalla 4u + 4n. Ei ihme, että maha oli viimeiset ajat sen näköinen, kuin rouvakoira olisi nielaissut potkupallon:). Syntymäpainoltaan pennut olivat todella tasaista porukkaa, muutaman kymmenen gramman sisällä molemmin puolin 300 grammaa (huvikseni laskin, että Nepun mahassa on ollut pentuja yhteensä 2378g :-D). Väreiltään kaikki ovat enemmän tai vähemmän mustaharmaita/harmaa-mustia.


Pesueen tarkistus, onko kaikki paikalla :)


Rouva valas vielä yhtenä kappaleena.


Lauantaina iltapäivällä nappasin Nepun lämmönlaskun kiinni, tosin alin minkä mittasin oli tasan 37, joten en ole varma, milloin se on alimmillaan ollut. Se oli kuitenkin jo perjantai-iltana ollut ilmeeltään sen näköinen, että osasin arvella synnytyksen olevan lähellä. Viestiä Sannalle Vuokattiin ja hän ajelikin vielä lauantaina illan päälle meille.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö meni aika pitkään jutellessa niitä näitä. Jossain vaiheessa maltettiin kuitenkin mennä nukkumaan... tosi huonosti kyllä sitten nukuttiin, kun Neppu alkoi petata. Se petasi koko loppuyön ja viimein aamulla sitten alkoi synnyttää. Onneksi Sanna tosiaan oli tullut jo illalla, koska synnytys oli varsin nopea: 1h ja 2min aloituksesta seitsemän pentua oli jo maailmassa! Ne tulivat ihan liukuhihnalta kuin plussapallot konsanaan :).

Ensimmäisenä syntynyt uros. Muutenkin vaikuttaa olevan semmoinen "minä ekana" -tyyppi.


Ultrassahan lukumääräarvio oli ollut "noin kuusi", joten hetki mietittiin, että olivatko nämä nyt sitten tässä. Neppu levähti jonkun aikaa ja hoiti pentuja. Sillä kuitenkin edelleen supisteli, joten jossain vaiheessa päätettiin, että käytän sitä vähän ulkona jalottelemassa. Pieni pyörähdys ulkona, ja saatiin vielä yksi ekstrapentu pentulaatikkoon :). 

Kaikki pennut syntyivät oikein päin, kalvoissa ja olivat heti tosi virkeitä. Neppu hoitaa niitä tunnollisesti ja on hurjan rauhallinen mamma. Nyt toivotaan, että kaikki jatkuu hyvin ja täällä vilistäisi kohtapuoliin 8 kappaletta pikku-Neppuja ja -Pabloja.



Enemmän kuvia tulossa myöhemmin..!

maanantai 12. marraskuuta 2018

H-hetki lähestyy

Tänään kävimme eläinlääkärillä hakemassa Nepulle toisen herpesrokotteen, eli loppusuoralla ollaan. Samalla reissulla punnitsin sen sillä samalla vaa'alla kuin ekalla herpesrokotekerralla syyskuun lopulla; painoa on tullut lisää tasan kolme kiloa.



Pentuhuone on valmis ja ollaan jo "koeajettukin" se, eli oltu siellä yökunnissa. Neppu on aika rauhallinen, yöllä petaa jonkun verran, mutta sitä se tekee muulloinkin kyllä. Se ei enää liiku kyllä kovinkaan sulavasti ja Inkeri joutuukin leikkimään ihan ominensa. En olisi ikinä uskonut, että Nepusta koskaan noin rauhallinen voisi tullakaan :). Metsälenkit on myös nyt Nepun osalta jääneet, käydään tässä lähitienoilla vaan remmilenkeillä sen kanssa (meidän tavanomainen metsälenkki on pituudeltaan noin 6km, joten en halua sitä enää liiaksi rasittaa). Ihmeen hyvin Inkerikin on tyytynyt olemaan henkisenä tukena Nepulle, vierekkäin ne makoilevat ja odottelevat... :) Vaikka kyllä se selvästi kaipaa temuamiskaveria.




Saa nähdä, milloin täällä alkaa tapahtua! Jännän äärellä ollaan...!


Harrastuspuolella Inkeri on vähäisestä treenaamisesta huolimatta väläytellyt varsin mukavaa tekemistä voittajaluokan liikkeiden kanssa. Oikeastaan kaikki liikkeet ovat yllättävän hyvällä mallilla, tokikaan koevalmiita ei vielä läheskään kaikki. Ton koiran asenne tekemiseen on jotenkin niin sympaattinen, sillä on kauhean hauskaa koko ajan ja huumoria riittää. Sillehän ei siis pysty vakavissaan mitään opettamaan, kun oma pokka ei pidä :). Se on semmoinen hyvän mielen Inkeri.

Jos vähän liike liikkeeltä laittaisin muistiin, missä mennään tällä hetkellä.

Paikkis. Sujuu, lopun pa:ssa sillä menee muurahaiset pöksyihin, mutta muuten aika hyvä.

Seuraaminen. Helposti edistää, mutta muuten jees. Täytyy vahvistaa tuota oikeaa seuraamispaikkaa.

Jäävät eli zeta (voittajassa L). Tää on oikeastaan valmis. On ollut yllättävän varma noissa asennoissa.

Luoksari. Käsimerkillä pysähtyy, ennakoi helposti takapalkalle vapautusta. En ole vissiin kertaakaan tehnyt loppuun saakka tätä.

Metskuhyppy. Puukapulalla on jo aika varma, tosin varastaa helposti lähdössä. Metallilla oon tehnyt kahdesti, ja se toinen kerta oli hitaampi kuin yleensä, tätä täytyy nyt pitää kivana juttuna. Ruokakupilla tein aluksi ton metallin noston, sehän on raukka niin perso ja ahne, että tekee mitä tahansa ruuan eteen.

Ohjattu nouto. Se oppi tän ihmeen helposti, en meinaa itsekään uskoa että se tosiaan muka osais tän :-O.

Tunnari. Ollaan tehty seinän vieressä, silloin keskittyy paremmin ja malttaa etsiä nenällä. Se ei mun mielestä vielä välttämättä hahmota koko kapulariviä, jos lähtee puolesta välistä etsimään vaikka oikealle, eikä löydä, niin on ihmeissään eikä hoksaa niitä vasemman reunan kapuloita. Positiivista, ettei ole nyt vähään aikaan nostanut kumminkaan väärääkään.

Ruutu. Sille on tosi tuskallista jaksaa maata siellä niin pitkään kuin pitäisi. Välillä menee takaa tai oikealta yli. Rutiinia tähän tarvii paljon.

Kaukokäskyt. Lähtenyt edistymään tosi hyvin, osaa vaihdot ja malttaessaan tekee ne aika hienosti. Toki schapetekniikalla, mutta näitä mun hermo ei kestä lähteä korjaamaan, joten tällä mennään. Joku tuomari antaa siitä 8,5 ja joltain saattaa saada kympinkin. Kesken liikkeen kehumaan ei juuri pysty, se innostuu liikaa ja homma menee läskiksi. Ja tää ongelma on siis kaikissa liikkeissä, mutta erityisesti kakeissa.


Tällaista tällä erää, saa nähdä joko seuraavassa blogipäivityksessä on jotakin oikeaakin uutisoitavaa... :)

Laitetaanpas taasen vuosi pakettiin

Onpa jäänyt tämä blokkaaminen kokonaan tänä vuonna!  Vuotta 2022 kuvaa (koira)harrastamisen osalta varmaan parhaiten sana "rennosti&quo...