Nounou noutoa ja kapulaa monenmoista

Tänään tokotreeneissä oli (pää)aiheena nouto. Meillä se itse kapulan hakemistapahtuma on hyvä, mutta vierelle se ei osaa ollenkaan tulla kapulan kans :). Ei olla sitä yhtään treenattu, eikä se näemmä ole oppinut tässä liikkeessä itsekään hakeutumaan viereen, kuten esim. luoksarissa ja hypyssä. Ehkä syynä on se, että oon tehnyt nopeaa noutoa lihasmuistiin ja hyvin usein (melkein aina) palkannut sen itseni taakse lentävällä lelulla. Tehtiin sitä viereentuloa niin, että N jää istumaan, kapula vähän matkan päähän ja minä vielä kapulasta vähän matkan päähän selin/kyykyssä. Käskyllä "hae" kapula mukaan ja sitten isot avut vierelle siirtymiseen. Se vain haluaa tulla mun eteen, tämä täytyy nyt ottaa hiontaan.

Pitoon kokeilin nyt ekan kerran tätä uutta vempelettä:

Isohan tuo on, mutta N kyllä tarraa siihen hyvin kiinni. Käskyllä ei ymmärrä istua kapulasta taistelun lomassa, vaan höllää irti tai jatkaa taistelua. Kun itse löysään kapulasta, se kyllä pitää sitä jonkun aikaa hyvin suussaan. Ehkä lähden tästä vahvistamaan sitä puruotetta ja pikkuhiljaa käskytellen etenemme asiassa...

Toisena otettiin paikkista, nyt käskytykset oli suht ok, mutta nousi kerran makuusta ylös. Viereisten koirien kommervenkit olivat Neppikselle ehkä vähän liikaa. 

Nopeat luoksarit otettiin tuosta rivistä, se meni hyvin, mutta kun seuraavaksi otettiin nopeat hypyt niin Neppupa kiersikin esteen ekalla kerralla! Ehkä se oli vielä ajatuksissaan luoksarissa? Täytyy varmaan ottaa hyppykäsky tuohon hyppyyn, nyt oon käskenyt vain "tänne" eli samalla käskyllä kuin luoksarissa. Putkiaivoiset urokset (=Kaapo) kyllä on aina suoraviivaisesti hypänneet tuolla käskyllä, mutta tällä neitokaisella näyttää raksuttavan korvienväli aivan toisella taajuudella ;). 

Vikana vielä simputettiin, eli koirien kanssa ympyrään ja Katjan merkeistä aina kukin vuorollaan asennonvaihto. Olipa vaikeaa :)).

Neppis se kyllä jaksaa olla neitinäpsä, käytiin töitten jälkeen "väsyttämässä" koiria metsässä. Märkä lumi tekikin lenkistä melko raskaan, ja Nepun turkkiin varsinkin lumipallot tekivät lisäkiloja. No, eipä se kyllä treeneissä taas yhtään näkynyt tuommonen 6 kilsan hankivaellus. Mietin vaan että mistä se tuon kaiken energian oikein ammentaa, samalle saaville haluaisin itsekin...

Keskiviikon tokotreenit

Tokovalmennuksessa olikin tänään meille ajankohtaisia aiheita:

1. Ruutu

Se pysäytysongelma, mitä viikonlopun tottiksissakin pähkäiltiin. Koska tuo eläin tilttaa siitä vinkukalasta, ehdotti Katja meille "vähän huonompaa palkkaa" ja antoi mulle käteen tennispallon. Ta-daa, problem solved :)! No, nyt se toimi ainakin hyvin ja sain sen jopa seisomaan paikallaankin ilman tepastelua. Täytyy lähteäkin pallokaupoille. Se tennispallo lentääkin mukavan hyvin vähän kauempaakin.

2. Paikallamakuu

Ne käskytykset! Voi elämä! Itse paikalla makaaminen on jo ihan ok, mutta ne alut ja loput, en kestä! Pitää vissiin nauhottaa jollekin levylle käskysanoja ja treenata levyn tahdissa :). Tosin se muu häiriö puuttuis sitten kuitenkin.

3. Tunnari

Ekan kerran tehtiin tää liike "oikeantapaisesti" julkisesti, läheltä lähettäen ja jarrunameilla. Kapulat oli ympyrämuodostelmassa. Hyvin sujui! Koutsi käski välillä helpottaa tätä harjotusta ja haetuttaa sitä omaa vaan vaikka jostain romukasasta. No meillähän niitä romukasoja on täällä kotona oikein kaksinkappalein, kummankin pojan huoneet...

4. Luoksari

Se ei halunnutkaan jäädä odottamaan, vaan lähti ekana perään. Uusi yritys, joka menikin hienosti. Liikkeen loppukin alkaa olla melko hyvä.

Odotellessa tein niitä koirankiertoja, maaten ja istuen onnistuu jo etupalkalla aika hyvin, seisominen on haastavampaa. Kaukoja tein kans, ne on ok. Sitten vähän seuruuta ja jättäviä väliin, varioiden ja koiraa kuulolla pitäen. 

Erityisesti huomioin sitä hallissa liikkumista, eli "liikkeestä toiseen" siirtymistä ja toisten koirien lähellä kuulolla olemista. Kyllä se vaan paremmaksi koko ajan tulee!

Olipa hauskat treenit taas! 

Pieni koira, iso sielu...

Viikonloppuna oltiin Neppiksen kanssa taas Esa Tapion treeneissä. Lauantaina keskityttiin vietin nostamiseen "leikkikoulussa". Olen ollut jokseenkin siinä uskossa, että Neppu ei ihan täysillä lähde taistelemaan patukoilla, ja sen lempilelu (jonka esille ottaminen aiheuttaa jopa jonkun verran saalistilttiä) on vinkukala. Meidän "ongelma" ei ole niinkään aktiivisuuden tavoittelu tai vire sinänsä, vaan se, että etenkin ns. "tiloissa" ollessaan Neppu reagoi todella herkästi ja isosti, mikäli ympärillä tapahtuu jotain odottamatonta. Pääsääntöisesti se kyllä jo nykyisin pysyy lapasessa, mutta juuri nuo yhtäkkiset tilanteet saavat sen höyrykattilan piiputtamaan.

Päätettiin, että lähdetään ensin liikkeelle sillä patukalla, Esa halusi nähdä, miten se Neppu sillä taistelee. Ja taisteleehan se, sillä tavalla sidostesukka-tyylisesti, se ei irrottanut otettaan edes silloin, kun kaikki neljä tassua oli ilmassa... se tarjoaa myös itse taistelua koko ajan lisää. Esan mukaan tuommoinen pieni koira saattaa harhauttaa ohjaajan leikittämään vain pienesti ja sievästi, vaikka itseasiassa tuossa otuksessa on iso koira (ja ego) pienessä paketissa :). Rauhanvaihetta tämä koira ei sitten taas halua sopia ollenkaan, vaan kun "saalis" kuolee, se pudottaa sen suustansa. Äksöniä olla pitää sen mielestä (aina ja kaikkialla...)! Leikittiin lopulta niin rajusti, että koko patukka hajosi.

Täytyy nyt ihan opetella tuo patukkaleikittäminen, koska vinkukalan kanssa tulee se ongelma, että koira pääsee välillä pitämään "omaa kivaa" sen lelunsa kanssa ja tämä saattaa sitten taas edesauttaa niitä lapasesta lähtemisiä ja henkseleiden paukuttelua. Toki vinkulelu on hyvä esim. takapalkkana, mutta haluaisin saada kunnolla käyttöön tuon taisteluleikinkin.

Sunnuntaina sitten tottisteltiin. Ensimmäisessä harjoituksessa otettiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamista tehtiin sekä nami kädessä, lelu kädessä että ilman näkyvää palkkaa. Tyhjin käsin ja namilla seuruu on ok, vähän lähtee edistämään, mutta korjaa hyvin kun teen nopeita suunnanmuutoksia. Lelun kanssa se alkaa toimia vietereillä. Paras ehkä tehdä vain namilla ja ilman, Esan mukaan koiran viettitaso nousee jo ihan pelkällä kehulla. Harjoiteltiin häiriötäkin, eli seuruutin ihan läheltä yleisöä. Se meni yllättävän hyvin! 

Liikkeiden välillä Neppu alkaa häröillä omiaan, esim. käsky "tässä" täytyy nyt ottaa näihin väleihin työn alle.

Liikkeestä maahan tehtiin vinkupalkalla takana, samalla tavalla kuin olen ennenkin tehnyt. Se vähän tilttaa sen lelunsa kanssa, tehtiinkin niin että rikottiin kaavoja, seuruusta maahan-pois koiran luota-takaisin viereen-uusi seuruutus-täyskäännös-vapautus palkalle... eli varioiden ja palkalle vasta kunnollisesta nopeasta suorituksesta. Tätä  koiraa täytyy kuulemma vähän simputtaakin, jotta se alkaa keskittyä ja tehdä kunnolla. Vois myös harjoitella apulaispalkkaajan kanssa niin, että takana ei olekaan lelua, vaan apulainen, jonka luokse voidaan vapauttaa palkalle.

Iltapäivällä olin ajatellut, että tehtäisiin noutoa, mutta kun sitä teki melkein kaikki muutkin ja sain jo katsellessa uusia ajatuksia kapulan pitoon, niin päätinkin että tehdään kosketusalustalle pysäytystä.

Vauhti (ja matka) tuovat hankaluuksia tässä liikkeessä. Läheltä se tekee ok, tosin kun lähden kävelemään kohti, se leviää johonkin suuntaan... Kauempaa käskytettynä jarrut ei niin hyvin toimikkaan, vaan yleensä joudun antamaan toisen käskyn, jolloin se palaa alustalle. Esa antoi neuvoksi, että sille taas ihan konkreettisesti kerrotaan, milloin menee väärin ja käydään viemässä koira siihen alustalle, siitä kehut ja palkka. Neppuhan ei todellakaan ota itseensä pientä (tai isoakaan) komentamista, joten tehdään tästä nyt sellainen mustavalkoinen juttu: teet oikein ja saat palkan, teet väärin niin saat torut ja joudut kumminkin tekemään oikein. Tehtiin todella monta toistoa tuota lähettelyä, eikä sen vire kyllä siitä laske, eli se kestää simputtamista hyvin. Jatkossa teen ensin läheltä ja metri metriltä mennään kauemmas, vaaditaan koko ajan kunnollista pysähtymistä.

Tosi tyytyväinen olin siihen, että Neppu ei tehnyt koko viikonloppuna kertaakaan niitä kunniakierroksiaan, vaikka hallissa todellakin häiriötekijöitä riitti! Täytyy vaan jatkossakin olla sen kanssa todella topakkana ja vaatia aktiivisuutta minua, ja vain minua kohtaan. 

Otan työn alle sen kapulan pidon, kunhan saan tilaamani kapulan, jossa on juuttikeskiö ja narut päissä. Lähdetään vahvistamaan kunnon puruotetta kapulasta leikittämällä ja taisteluttamalla sillä juuttikeskiöllä ensin. Taistelutahtoahan tuosta otuksesta ei kyllä puutu :).

Reeniäreeniä, lisää reeniä!

Ja sitten sitä treeniä...

Treeniä treeniä. Täytyy kyllä nyt ihan "ääneen" todeta, että treeni kulkee! Eikä vain toisella, vaan kummallakin koiralla! 

Kaapon kans oon tehnyt nyt jo pitempään sellaista "pikkukivaa" puuhailua noin kerran viikossa, ja mikä on tulos? Koira on superinnoissaan, se on oppinut jo melko varmaksi sen ruudunkin, seuraaminen on parasta mitä koskaan jne. Taisi olla mun oma korvien väli, mistä se on ollut kiinni tuon elukan kanssa: kun heitin tavoitteet syrjään ja ryhdyin tekemään Kaapon kans semmoista "että se nyt kuvittelee tekevänsä jotain hommia" -treenausta, niin kas kummaa, hommahan etenee! Mikään sähäkin tokoraketti se ei ole koskaan ollutkaan ja nyt melkein yhdeksän ikäisenä vielä vähemmän, mutta omalla vakaalla arvokkuudellaan se tekee ihan mainiosti. Pitikö sitä alkaa niitä koepaikkoja katselemaan :).

Neppu sitten taas on nimenomaan se tokoRAKETTI. Oikeastaan kaikki, mitä on treenattu, on mukavalla mallilla. Kapulan pito taitaa olla se heikoin lenkki edelleen, ja paikkiksissa käskytykset. Seuraamisessa on tehty hidasta ja askeliakin, hyvin se hakee oikeaa paikkaa.

Tänään valmennuksessa ehdittiinkin tehdä vaikka mitä. Ekana tehtiin liikkeestä istumista. Tässä otin vasta nyt työn alle koiran kierron (erillisenä), siinä täytyy edetä etupalkan avulla ja tehdä sitä jatkossakin ihan erillisenä juttuna ekana. Muuten tää liike on oikein mallikelpoinen ja sähäkkä, kunhan korvat on auki. Jos ei ole, niin useimmiten se tarjoaa maahanmenoa.

Paikkiksia treenattiin kans, se itse paikallaolo on jo melko hyvä ja varma, käskytyksiä täytyy edelleen hioa. Se ei enää häiriinny ihan kaikesta, vaan istuu/makaa rauhassa. Kaapon kanssa tehty samanaikaistreeni on tehonnut! Kerrankin se on ottanut mallia vanhalta ja viisaalta!

Luoksaria pitää treenata peilin avulla ja käskyttää kunnolla viereen, jää helposti vähän vinoon. Muuten hyvä, malttaa odottaa. 

Viimeisenä tehtiin merkinkiertoa, tarkoituksella en näyttänyt sille merkkiä etukäteen. Se osaa jo hakea merkkiä katseellaan, kun kyselen: "missä merkki?" Tämä täytyy nyt ottaa vielä niin, että kyselen "siirtymisessä liikkeestä toiseen" sitä, eli matkalla merkinkierron aloituspaikalle. Kierto sujuu hyvin.

Väleissä tein seuruuta, kaukoja ja sitä kapulan pitoa. Kapulaa saadaan kyllä kuurittaa jatkossakin. Ja mun täytynee koittaa olla stressaamatta sitä liikettä...

Ominemme ollaan tehty mm. sitä hajonnutta ohjattua, pari taka-askelta otettiin ja ollaan tehty sitä hallissa eri suuntiin, pikkuhiljaa alkaa edistyä taas. Kyllä sitä pitääkin tyhmiä mokia tehdä ihan itse! Tunnariakaan ei olla unohdettu, eikä kovin pitkiä taukoja kannata siinä pitääkään, hoksasin nimittäin, että ensimmäisenä hajoaa se rauhallinen mielentila, ja sitten alkaa kapulat kolista.

Mutta kaiken kaikkiaan kai vois todeta, että kivaa kun on mukavaa tuo treenaaminen! Ainakin hetkellisesti kuvittelen, että me jopa edistytään...

Kajaani KV 10.1.2016

Hups, treenipäivitykset on TAAS jääneet... No, yritän ryhdistäytyä sillä saralla!

Tänään korkattiin näyttelyvuosi Kajaanin kuplahallissa. Olipas hieno se uusi tekonurmi siellä! Kajaanihan lukeutuu meillä näihin "lähiseutunäyttelyihin", matkaa sinne on vain parisataa kilometriä. Kuinka ollakaan, schapet oli kehässä tietenkin heti kohta yhdeksän jälkeen aamulla, joten herätyskello soi kotona Limingassa klo 5.00. Aamutoimien jälkeen pimeässä ajeltiin lumen pöllytessä Kainuuseen ja oltiin sopivasti perillä joskus 8.30 aikaan.

Tuomarina kehässämme oli suomalainen Tanya Ahlman-Stockmari ja schapeja ilmoitettuna 11 kpl, joista yksi urospentu, 5 urosta ja 5 narttua. Kaapon jälkikasvua paikalla edustivat Scabbers-neitokaiset Afrodita (meidän Neppis siis) ja Ambrosia (Rose) sekä junnu-uroksissa Trasseli Hunningolla (Huili). 

Uroksissa Huilille junnuluokassa eri/1 ja SA ja Kaapolle veteraaneissa sama satsi. Kun muut urokset eivät tänään olleet tuomarin mieleen, niin lopulta juostiin kahden Trasselikoiran kesken parhaan uroksen tittelistä! Isäpappa ei vielä suonut voittoa pojalle, vaan Kaaposta tuli PU-1 ja samalla ROP-veteraani ja Huili pääsi kakkospallille tienaten ensimmäisen Sertinsä! Onnittelut vielä Huilille ja taustajoukoille, hienoa! 

Kaapon arvostelu:

"Oikeaa rotutyyppiä oleva,

hyvin rodunomaisesti käyttäytyvä veteraani.

Oikeat rungon mittasuhteet.

Hyvä kallo-osa, 

kokoon sopiva runko.

Ikäisekseen hyvä karvapeite.

Liikkuu hyvin edestä.

Oikea ylälinja liikkeessä."

VET ERI/1 SA, PU-1, ROP, ROP-VET

Rose esiintyi junnunartuissa EH/1 arvoisesti ja näin ollen sitten junnu-urosten ykkönen, Huili, valittiin Royal Canin ROP-junnuksi.

Nepun olin ilmoittanut jälleen Cacibin kiilto silmissä nuorten luokkaan, vaikka se ikänsä puolesta vieläkin pääsisi junnuihinkin. Se esiintyi oikein vauhdikkaasti ja nappasikin ERI/1 ja SA:n! Tuomari piti tänään todella tiukkaa linjaa (skaalana kaikki väliltä Eri SA - T), eikä nartuissa lopulta muut erinomaista saaneetkaan, joten Nepusta tuli sitten paras narttu ja lisämausteena Sert ja se Cacib! Nyt on kotimaan Cacibit kasassa, mihin sitä seuraavana höngitään?
Nepun arvostelu:

"Hyvänkokoinen, oikeat rungon mittasuhteet

omaava narttu. Hyvä pää,

joskin alaleuka voisi olla vahvempi.

Kokoon sopiva kevyt raajaluusto.

Toivoisin viistomman olkavarren.

Hyvä karvapeite,

rodunomainen hännänkäyttö,

etuliikkeiden tulee vielä vakiintua.

Kaunis ylälinja,

erittäin rodunomainen asenne."

ERI/1 SA, PN-1, SERT, CACIB, VSP

Roppikehässä juostiin taas isä ja tyvär peräkanaa, Virvelle kiitos Kaapon esittämisestä siinä ROPpiruusukkeen arvoisesti! Kaapo oli kyllä taas ihan hienolla asenteella varustettu tuolla näyttelyssä, se Voittajanäyttelyiden laahustelu taisi olla vaan jotain syysmasennusta? 

Ja Neppu sitten taas... Sehän on ihan liekeissä aina kehässä, oikeastaan sitä on tosi kiva esittää kun sillä tuota asennetta piisaa kuten tuomarikin hoksasi :). Neppu nappasi seitsemännen VSP:nsä :).

Kehän jälkeen käytiin pikaisesti kahvilla ja kojuilla ostoksilla ja lähdettiin kotia kohti, ei tällä kertaa jääty isoihin kehiin. Oltiinkin perillä sitten jo pian yhden jälkeen päivällä ja ehdittiin käydä koirien kanssa vielä metsälenkilläkin. Huippukiva söndagen, mii laik! Oli kiva nähdä taas tuttuja kehän reunalla ja vielä kerran täytyy todeta, että kylläpä se tekonurmi nosti Kajaanin kuplan viihtyvyystasoa noin 100%!

Koska kamera ei ollut tarttunut kyytiin näyttelyreissulle, niin tässä muutamia kuvia metsälenkiltä. Tätä se Kaapo kaipaa, että pysyy mieli vireänä:

Dumboko se on tuo takimmainen?

Paino on voimaa, ja ylipaino on ylivoimaa...

...tuumaa Kaapo :)

Rähinää!

Sinne menivät.

Misseilyn jälkeen voi taas huoletta antaa palaa...

Siis eikö oikeesti oo makkaraa mukana?

Tauko paikalla

Itse ilkimys

Nyt on misseilyt misseilty vähäksi aikaa, ensi viikonloppuna ollaan ihan toisenlaisissa merkeissä koirahommissa...

Note to self...

...että kannattaa reenata niitä liikkeitä hallissa myös toisessa kohdassa ja toiseen suuntaan. Saatiin äkkipäätä oivallus, että tehdään ohjattu nouto toisin päin hallissa, siis peilikuvana kuin mitä ennen. No Neppuhan meni ihan sekaisin, se posmelsi sinne entiseen nurkkaan (käden osoittamalle puolelle kyllä) ensin etsimään että eihän täällä mitään ole. Jouduttiin palaamaan ihan alkuun  tuon noudon kanssa. Ja jatkossa sitten pidetään huoli, että treenaillaan sitä eri kohdissa! Hyvä minä!

Muuten treeni sujui hyvin, tein seuruun lähtöjä aluksi ja sitten vähän pidempää pätkääkin. Aloiteltiin myös peruutus seuruussa, käskyllä "pak" se osaa peruuttaa tosi hyvin, mutta peruuttaa minusta poispäin (sen olen sille siis ihan opettanut). Ehkä täytyy vaan käyttää "seuraa" -käskyä myös peruutuksessa, ei se sitä vielä oikein hoksaa vaan alkaa keulimaan.

Tein koko hallin mitalla merkin kiertoa, se toimi hienosti.

Kapulan pito on nyt ollut kuurilla, siinä on vain vähän teknisiä toteutusongelmia, kun koira on niin pieni ja kun se siinä edessä istuu ja pitää sitä kapulaa niin melko syvään pitää itse kumartaa koiran "päälle" ottamaan sitä kapulaa siltä pois. Noutoja otin muutaman ja palkkailin siitä, että ei karannut kapulan perään.

P.S  Piti tulla tänne vielä lisäämään, että onpas mahtavaa lenkkeillä koirien kanssa metsissä, kun lunta on sen verran vähän, että reitit pysyy auki. Ja pakkasta kun on riittävästi, niin on Trasselissakin vauhtia :)! 

Hyppyjä

Nopea hyppytreenipäivitys:

Perussarjaa. Aluksi "ohjekirjan" mukaan viidellä esteellä, 5 Jannen kenkää välit. Liitelee 2 vikaa. Nostettiin niitä kahta viimestä vähän, ei auttanut. Pidennettiin viimeistä väliä, ei auttanut sekään, edelleen liiteli menemään. Mietintämyssy päähän, ja kokeiltiin sitten niin, että lisätään sekä alkuun että loppuun vielä yksi este, viimeinen väli  ähän pidempi. Ta-daa, onnistui! Eli 7 esteen sarja, kenties vauhti ei kasva tuossa niin suureksi kuin viidellä esteellä?

Kasvava sarja välein 6-7-8-9 Jannen kenkää. Tää on sille helppo.

Korkeuden arvioinnissa 2 apuestettä ja okseri. Ilman ongelmia mentiin 55cm saakka ja tultiin siitä alas. Hyvin irtoaa, menis varmasti enemmänkin, mutta täytyy edetä hitaasti.

Arttu oli mukana kuvaamassa, videoita Facessa, edelleenkään en niitä tänne saa laitettua...

Vuosi lähti käyntiin siitä mihin edellinen loppui...

Oon tässä muutaman päivän ajan miettinyt, että pitäisi tämän koiraharrastuksen osalta koota viime vuosi pakettiin (tai oikeammin tänne blogiin tekstiksi), mutta vielä en ole ajatusta pitemmälle tuossa asiassa päässyt. Huikea vuosi kerrassaan kummallakin koiralla, ehkä mä sen vielä tämän loman aikana paketoinkin.

Tulin kuitenkin tekemään päivityksen treeneistä, sitä vartenhan tämän blogin olen tehnyt...

Keskiviikkona alkoi uusi jakso tokovalmennusta. Hallissa kuusi toisilleen vierasta alokastason koiraa, joten sanomattakin kai selvää, että keskittyminen oli hieman hakusessa... Seuraamista on tosi vaikea ottaa noin vahvassa häiriössä, mutta sehän se kaiken A ja O kuitenkin tokossa on, joten sitä tehtiin. Neppis teki ok pätkiä aina "väljemmillä vesillä", mutta ahtaissa paikoissa kyllä ajatus harhailee. Otettiin myös hyppyä, tuota pitää alkaa enemmän tekeen käskytettynä (ei malta odottaa/lähtee jo liikkurin käskystä). Itsenäisesti tein odotellessa merkin kiertoa sen, mitä mahtui tekemään, kerran Neppu karkasi "kunniakierrokselle", kun toinen koira kulki läheltä ohi. Paikkis meni tosi hienosti, se keskittyy jo suurimmaksi osaksi minuun eikä vilkuile muualle koko aikaa. Oon palkkaillut nopeita maahanmenoja, nyt täytyy alkaa ottaan perusasentoja, nousi vasta toisella. Kyllä tekee hyvää treenata eri koirien kanssa, oppii nuori koira sietämään erilaisia tilanteita ja erilaisia koiria! Eihän ne itse suoritukset aina tosiaankaan mitään loistokkaita ole tuolla ahtaudessa, mutta sitä muuta pääomaa sieltä tarttuu mukaan sitäkin enemmän! 

Tänään käytiin aamupäivästä schapelenkillä. Kaikkiaan taisi olla 9 koiraa mukana. Toista tuntia tallusteltiin mukavassa pakkassäässä. Neppuhan se tietenkin oli taas häntä suorana vauhdissa jopa niin, että heikompia hirvitti... Onneksi siitä porukasta löytyy kuitenkin aina myös "nepunkestävää" leikkiseuraa. "A real schapendoes" on nimittäin tämä tyttö: se on kyllä kaikkea sitä, mitä rotumääritelmä (KLIK) sanoo näiden koirien käyttötarkoituksen ja luonteenkuvauksen kappaleissa :). 

No, asiaan taas. Ajattelin, että tuon lenkin jälkeen Neppu ois varmaan sopivasti vähän väsähtäneessä moodissa tokottelua varten. No, eihän se sitten tietenkään ollut, vaan pursui taas energiaa kuin mikäkin höyrykattila, kun mentiin hallille. Treenattiin ruutuun pysäytystä, hyvin se merkkaa ruudun, mutta siitä paikallaan tepastelusta ei "väsytettynäkään" päästy eroon: se teputtaa ja teputtaa, pakittaa ja vaikka mitä. Jos käskytän maahan, niin sillähän tuo korjaantuu, mutta siinä on kyllä tän koiran kans vaarana, että se alkaa ihan omatoimisesti ennakoimaan maahanmenoa melko pian.

Seuraamista tehtiin sellasella natsikäskytyksellä, hyvin se kyllä kestää sen ja pysyy kyydissä. Mun täytyy nyt vaan alkaa vaatia siltä jo kunnon seuraamista ainakin pätkittäin... Tein lähtöjä myös, mutta toisin kuin keskiviikon treeneissä, niissä ei mitään ongelmaa nyt ollutkaan. Vasurikäännöksiä sitten työstettiin. Mulle kerran eräs tuomari sanoi kokeessa (Kaapon kanssa) seuraamisen jälkeen, että KÄSKE SITÄ KOIRAA, ÄLÄ PYYDÄ. Näytti toimivan ainakin Nepun kans!

Ohjattua noutoa tehtiin nyt ekan kerran niin, ihan kokeen vuoksi, että Janne liikkuroi ja otettiin kumpaakin suuntaa. Hyvin tuo toimii, se selvästi toisella kerralla ajatteli hakea sen saman kuin ekalla kerralla, mutta katsoi mun käsimerkin ja haki oikean. Tehtiin muutamia toistoja. Niin ja ihan alussa treenattiin sitä targetille pysäytystä takapalkalla, täytyy otta se nyt aina ekana erikseen. Pikkuhiljaa otetaan luovutus mukaan, nyt se tulee sen kapulan kans tuhatta ja sataa luokse ainakin.

Otettiin vielä sitä keskiviikkona hankalana ollutta hyppyä, Janne käskytti ja hyvin toimi. Lopun perusasentokin tulee schapen patenttiloikalla maustettuna...

Nyt lähipäivien aikana ajattelin ottaa kuurin kapulanpitoa, se on jotenkin jäänyt vähemmälle treenille, ja sen kyllä huomaa. Liike, joka vaan ei jostain syystä ole mieleinen mulle itsellenikään. Täytyy ottaa ryhtiliike ja kapula käyttöön!

Näin meillä on vuosi 2016 alkanut, tavoitteista voisin kirjoittaa sitten siihen viime vuoden muistelupostaukseen, mikäli saan sen tehtyä.

P.S: Tuota ylempänä olevan linkin rotumääritelmää olen myös tässä viime aikoina pyöritellyt mielessäni, sillä Juha Kares kehotti luennollaan (29.11.) jokaista kirjoittamaan oman rotunsa rotumääritelmästä oman tulkinnan. Lähtökohtana tulisi olla omat rodun ihannekoirat, uros ja narttu, ja itselleen pitäisi tehdä selväksi, miksi ne ovat juuri ne koirat? Ehkä minä joskus vielä tuonkin teen, sitku...