Kauden loppu ja uudet tavoitteet kehiin

Vuosi alkaa olla "loppuhuipennusta" vaille taputeltu. Uuden vuoden aatto on meillä taas vähän jännempi, koska tuosta Inkeristä ei vielä tiedä, miten se reagoi rakettien paukkeeseen. Muut meillä eivät pelkää, joten toivottavasti Inkku ottaa kavereista mallia. Yhdet venetsialaiset se on kyllä jo kokenut, kun satuttiin olemaan syksyllä asuntoautoreissulla Seinäjoella ja yllättäen illalla havahduttiin rakettien paukkeeseen. Minä olin juuri ruuanlaitossa autossa ja Inkeri nukkui jaloissa tapansa mukaan. Rakettien pauke ei saanut sitä edes vaivautumaan päätänsä nostamaan, joten toivottavasti se ottaa edelleen yhtä lungisti, kun aattoillan "sota" koittaa.

No, jos nyt mennään vielä kuitenkin tähän kuluvaan vuoteen ja sen viimeisiin tapahtumiin koiraharrastuksen osalta.

Kaapon rallytokot

Kaapon kanssa osallistuttiin rallykisoihin 3.12. Kempeleessä, tuomarina Tytti Lintenhofer.  Olin potenut flunssaa jo pitkään ja en tiedä sekö vai mikä aiheutti, että olo oli jotenkin puoliuninen enkä edes jännittänyt radalle menemistä yhtään. Avoimen rata, josta mulla ei näköjään ole edes kuvaakaan (yleensä otan aina kuvan ratapiirroksesta ja kertailen sitä ennen radalle menemistä), oli ihan tekemistä täynnä. Eniten tietty taas ajatukset oli vasurikäännöksissä ja lisäksi tuolla radalla oli se "istu-seiso-kierrä koira", jota ei perus-tokoilussa ole eikä näin ollen koira sitä "vanhasta muistista" osaa.

Heti eka kyltti oli kuitenkin pelkkä istu-kierrä koira ja Kaapohan tietenkin ajatteli, että tässä tulee se seisomaan nouseminen, kuinkas muuten kun sitä oli treenattu :). Se nousi seisomaan, kun annoin jättökäskyä. Uusin, ja sama toistui. Päätin ottaa tästä suosiolla vielä kympin, koska halusin jättää uusimisvaraa vielä myöhemmällekin radan osalle. Ekalla kyltillä siis -13, jippii. Rata lähti tästä kuitenkin sujumaan, kunnes sitten oli mun vuoro mokata kyltillä nro 7: tehtävä oli 1 askel-istu, 2 askelta-istu jne... Olin jossain ihan toisaalla omissa ajatuksissa enkä ollenkaan muistanut, ettei tää Kaapo-koiruus ihan niin nopeasti istu perusasentoon kuin nuo mun taskuraketit ja niinpä yksi istuminen jäi tekemättä. Havahduin asiaan liian myöhään enkä ehtinyt uusia, joten -10...  Tässä kohtaa olin jo varma, että nolla saadaan kun niitä vasureitakin oli tulossa. Loppuradasta muistan, että ns. saksalainen meni huonosti, jotenkin kadotin koko koiran ja taisin ihan kokonaan pysähtyä siinä käännöksessä, vaikka ilmeisesti Kaapo olis ihan hyvin tullut mukana käännökseen ilman mun häröilyä. Radalla oli ainoastaan yksi -1 vinosta, joten täytyy uskoa, että ne vasurit alkavat olla ihan kunnossa, kunhan muistettais niitä säännöllisesti jumpata.

Lopputulos oli kuitenkin AVO72, joten ihan hävettävän huonolla esityksellä onnistuttiin kuitenkin hyväksytty tulos saamaan. Kyllä sitä näköjään rallyradallakin ehtii mokailla monenlaista :).

Papparaisen rallytulokset ja viimeisimmän Waterloon lappu. Tuomarin mielestä "hyvän mielen suoritus" omasta mielestä taas jotakn ihan muuta.

Inkerin ja Nepun messarireissu

Messari oli tänä vuonna kolmipäiväinen intti, kun Suomen vuoro oli järkätä Pohjoismaiden Voittaja -näyttely. Ilmoitin molemmat tytöt kaikille kolmelle päivälle, joten meidän reissuun lähtö oli jo torstaina. Janne oli ottanut lomaa ko. ajanjaksolle ihan kunnolla (ts. kepo on ollut joskus vähän väsynyt messarin jäljiltä), joten hän lähti koirien kanssa asuntoautolla matkaan jo torstaiaamuna, kun minä kävin vielä päivän töissä ja lensin Helsinkiin illalla. Ei voi kun taas katkerana todeta, miten vaivatonta tuolla pääkaupungissa on kulkea julkisilla! Lentokentältä hyppäsin junaan, ja rautatieasemalta metroon, joka vei minut ihan kivenheiton päähän tämän vuotisesta majapaikastamme Rastilan leirintäalueesta. Odotusajat asemilla taisivat olla max 5 minuuttia.

Muutenkin olimme päättäneet käyttää julkisia kulkemiseen Rastilan ja Messukeskuksen välillä, joten metro-junayhdistelmä tuli koirillekin tutuksi viikonlopun aikana. Kätevää, jos ei tarvitsisi raahata koirien häkkejä mukanaan... 

Schappareita oli ilmoitettu kaikille päiville todella vähän, pe 14, la 20 ja su 17. Ilmeisesti kalliit ilmomaksut karsivat suomalaisia osallistujia ja suomalaiset tuomarit (+perjantain tanskalainen) taas ruotsalaisia kanssakilpailijoita, joita usein messarissa nähdään, jos vain tuomari sattuu olemaan heidän kotimaastaan... Meille tämä reissu oli kymmenes kerta messaria putkeen, joten eipä sieltä poiskaan osaa olla! 

Perjantaina tuomarina tosiaan oli tanskalainen Gunnar Nymann. Mun koirat saivat kumpikin erin, ihan ok alku viikonlopulle.

Perjantain arvostelut tässä:

Inkeri

"11 months. Very nice shape, but naturally needs body.

Great plains in the head. Scissor bite.

Very nice eye. Correct cheeks.

Well set ears. Good length of neck.

Strong enough in topli(ne).

Correct tailset. Normal angulation.

Enough bone. 

Coat of good quality.

Need to be more parallel in the rear.

Need to be firmer in front. Good drive" 

JUN ERI/2

Neppu

"3 years. Proportions are good, but must have 

A stronger deeper body.

Excellent skull. Scissor bite.

Wellset ears. 

Neck must go better in the shoulders.

Need more filling in front.

Good topline, correct croup tailset

Normal angulation. Enough bone. 

Coat quality is good.

Very close in the rear.

Too light in movement. 

Must be better in front."

VAL ERI/4

Inkerin esiintymiseen olin ihan tyytyväinen, sitä ei ole harjoiteltu kyllä yhtään, mutta eikö se niin mene, että lahjattomat reenaa :). Neppu taas on ilmeisesti niin kevyt että vallan leijuu :). No, se onkin kyllä edelleen "vähän" semmoinen käyttölinjaisen näköinen tuolla showkoirien joukossa :-D. Ja käyttöönhän se toki mieluummin soveltuukin kuin kehää kiertämään.

Perjantaina poislähdön aikaan mietittiin sitä häkkiprobleemaa, meillä kun on aina käytetty ihan kunnollisia Bravan metallihäkkejä patjoineen ja peittoineen, koska niihin koiran kuin koiran uskaltaa jättää ja tietää varmasti, ettei ne sieltä ulos pääse omin avuin. Ja ne häkithän painaa ihan kivasti, joten tuon julkisen liikenteen suosimisen vuoksi teki mieli jättää häkit sinne messukeskukseen odottamaan seuraavaa päivää. Aiemmin ollaan aina oltu liikenteessä omalla autolla, joten ollaan suosiolla raahattu ne häkit mukana. Se tiedettiin, ettei messukeskuksen halleihin ole lupa häkkejä jättää, vaan jätetyt häkit siivotaan sieltä pois paikkaan x. 

Keksittiin käydä pääsisäänkäynnin vieressä olevasta narikasta kysymässä, josko häkit voisivat olla siellä yösäilytyksessä. Narikassa oli tuolloin kaksi naista (vai pitääkö sanoa henkilöä) töissä ja molemmat näyttivät asialle vihreää valoa, 2,50€ kiitos niin häkit jäävät sinne. Mielissään maksettiin narikkamaksu ja jätettiin häkit ihan tyhjillään olevaan narikkaan...

Lauantaina messarissa oli ihan valtaisa ruuhka, parkkipaikat olivat täyttyneet jo aamusta ja käytävillä oli niin ahdasta, että en muista ennen olleenkaan! Oltiin ihan iloisia, että tultiin junalla, eipä ollut parkkiongelmaa. Löydettiin tuttujen avulla schapparikehän nurkilta sen verran tyhjääkin, että saataisiin häkit jollain keinolla siihen mahtumaan. Minä jäin pitelemään koiria ja Janne lähti hakemaan häkkejä. Kehä näytti olevan ihan hurjasti myöhässä, joten kiirettä ei ollut...

Aikaa kului ja kului ja kepoa häkkeineen ei alkanut kuulua. Joku epäili kepon jo eksyneen halleihin, mutta vakuutin, että on se sen verran monta kertaa täällä ollut, etten usko eksymiseen, ennemmin olutbaarin viehätykseen :). Viimein Janne saapuikin takaisin -ilman häkkejä! Hän oli saanut narikassa kuulla, ettei niitä häkkejä olisikaan saanut sinne jättää ja ne on viety toimistoon (joka on hallin toisessa päässä toisessa kerroksessa). No, toimistoon päästyään kepo oli saanut kuulla, ettei heillä mitään häkkejä ollut, ne on kaikki viety ykköshallin katsomon alle löytötavaroihin. Löytötavaroissa oli ollutkin häkki poikineen, mutta ei niitä, jotka sieltä Jannen olisi pitänyt löytää.

No great, meillä ei siis ollut enää häkkejä... Koska kehä tuntui venyvän ja vanuvan todella puuduttavan hitaasti eteenpäin ja olin joutunut koko ajan pitämään käsissäni kahta ei-niin-kauhean-rauhallista koiraa, päätin, että lähden pikapikaa ostamaan edes jonkun kevythäkin, jotta saadaan koirat pois käsistä ja johonkin rauhoittumaan siitä käytävän vilskeestä. Findogsilta löysinkin sopivan kokoisen kevythäkin, johon laitoimme molemmat koirat. Ne eivät ole koskaan ennen olleet kevythäkissä, koska mun kauhuskenaario on, että kun jätät ne sinne, ne joko hajottavat häkin ja painuvat matkoihinsa tai sitten kohtaat käytävällä hurjasti juoksevan ja pomppivan kevythäkin... Tällä kertaa ei koirien mielipidettä asiaan kysytty, vaan tyttäret työnnettiin häkkiin ja toki lähettyviltä seurattiin, mitä ne siellä puuhailevat. Eivät mitään, vaan hyvin rauhoittivat uuden häkin ja häkkipatjan outoihin tuoksuihin.

Kehä taisi olla peräti pari tuntia myöhässä, kun viimein saatiin schapparit areenalle. Tuomarina oli suomalainen Maija Mäkinen. Urokset lähtivät liikkeelle parilla H:lla, joten siinä vaiheessa alkoi jo vähän jänskättää :). Inkeri esiintyi vielä perjantaita paremmin ja ravasi vakaammin, tässä sen arvostelu:

"11kk feminiininen juniori.

Hyvät mittasuhteet ja ylälinja.

Hyvä pää. Tummat silmät, hyvä purenta.

Kaunis kaula. Hyvät, tasapainoiset kulmaukset.

Ikään sopiva runko. Hyvä lantio ja häntä.

Kokoon sopiva luusto.

Kevyet joustavat liikkeet, joissa hyvä tasapaino.

Käyttää häntäänsä hyvin.

Ahdas takaa.

Ihastuttava tempperamentti."

JUN ERI/1 SA VaSERT, PMJV-17

Inkeri sai ensimmäisen tittelin nimensä eteen, siitä tuli siis Pohjoismaiden juniorivoittaja! 

Neppu puolestaan esiintyi jälleen itselleen tyypillisen iloisesti ja tempperamentikkaasti, kuten schapparin toki kuuluukin. Hauska huomata, että sen esiintyminen on rotuunkin nähden erityisen iloista, koska sen lähes aina tuomaritkin noteeraavat. Nepun arvostelu:

"Kookkaanpuoleinen, iloisesti esiintyvä narttu.

Hyvä raajakorkeus ja kokoon sopiva luuston vahvuus.

Hyvä pää, silmät ja purenta.

Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset.

Rintakehä voisi olla pidempi, sopiva vahvuus.

Takajalat pihdissä. Liikkuu ahtaasti takaa,

Veivaten edestä. Hyvä sivuaskel, hyvä turkki.

Erinomainen tempperamentti. 

Käyttää hyvin häntäänsä."

VAL ERI/4

Päivä venyi tosi pitkäksi, käytiin vielä kuvauspaikalla ottamassa kuva Inkeristä ruusukkeineen ja seiskahallin yläravintolassa syömässä. Ruokailun ajaksi uskallettiin jättää koirat keskenään siihen uuteen kevythäkkiinsä odottelemaan. Ravintolassa toki valittiin pöytä niin, että siitä oli suora näköyhteys häkille. Ihan paikallaan se häkki siellä pysyikin, joten tyttäret olivat selkeästi päättäneet olla kiltisti uudessa "teltassaan". Päätin käydä vasta seuraavana päivänä selvittelemään häkkisotkua.

Sunnuntaina oltiin paikalla taas ihan hyvissä ajoin, ja kolmoshallissa oli oikeinkin tilavan tuntuista edellisen päivän seiskan ahtauteen verrattuna. Majoitettiin koirat kehän reunalle ja lähdin selvittelemään kadonneitten häkkien mysteeriä. Ensimmäinen toimihenkilö narikassa pyöritteli päätään ja nosteli olkapäitään, kun kysyin, mitä tällaisissa tapauksissa tehdään. Narikkakorttia hän olisi ollut vailla, mutta kerroin, että se oli otettu meiltä jo edellisenä päivänä pois. Paikalla oli myös toinen työntekijä, jolle kerroin tapahtumat uudelleen. Hän oli ensimmäinen, joka kysyi, oltiinko me tehty asiasta vahinkoilmoitusta. No, eipä ollut tiedetty tehdä... Hän toi minulle lomakkeen, johon pyysi ensimmäiseksi kirjoittamaan, millaisia kadonneet häkit olivat. Tein työtä käskettyä, jonka jälkeen työntekijä luki kuvaukseni ja totesi:

"Itse asiassa, meillä on kaksi häkkiä." 

Sovimme, että menemme oitis katsomaan, josko ne kaksi säilössä olevaa olisivatkin meidän häkit. Kävelimme taas hallin toiseen päähän, nousimme toiseen kerrokseen ja menimme infotiskin takana olevaan lukittuun varastoon. Ja siellähän se meidän "kadonnut" omaisuutemme olikin! Työntekijät ihmettelivät, miksi meille oli annettu väärää tietoa ja luvattu, että häkit voi jättää narikkaan yöksi. Sitä en tiennyt, mutta sanoin kyllä, että olisi aivan valtavan hienoa, jos oikeasti noin voisi tehdä. Tällöin olisi huomattavan paljon kätevämpää suosia julkista liikennettä, joka puolestaan helpottaisi parkkeerausruuhkaa Messarin ja Hartwall-areenan parkeissa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin tuon episodin suhteen ja vielä oli yksi näyttelykin edessä.

Sunnuntaina tuomarina toimi suomalainen Rune Fagerström. Hän tykkäsi oikein juoksuttamalla juoksuttaa meitä kehässä, siinä oli kahdenkin  nartun esittämisen jälkeen pää pyörällä :). Onneksi mulla ei ollut enempää koiria kehään vietävänä...

Narttujen junnuluokassa oli hauskasti kaksi Kaapon lasta ja yksi lapsenlapsi. Inkeri oli kolmantena päivänä jo ihan vanha tekijä kehässä. Sen arvostelu tässä:

"11kk. Erittäin hyvin kehittynyt.

Hyvä koko. Hyvät nartun mittasuhteet.

Hyvän mallinen pää, riittävä otsapenger, hyvä kuono-osan vahvuus.

Hyvät korvat, kaunis kaula.

Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana.

Oikean mallinen rintakehä ja luuston vahvuus.

Hyvä karva & häntä.

Liikkuu hyvin. Ihastuttava luonne."

JUN ERI/1 SA PN-4 SERT JV-17 

Inkeri nappasi näin ensimmäisen sertinsä ihan mukavassa paikassa ja vähän yllätyinkin, kun se juoksi itsensä isossa ja laadukkaassa paras narttu -kilpailussa vielä sijoituksellekin! Toinen tittelikin, Juniori Voittaja -17,  napsahti cv:hen kun se voitti taas luokkansa.

Neppu jatkoi tasaista erinomaista linjaansa seuraavalla arvostelulla: 

"3v. Kookas narttu. 

Erinomaiset rungon mittasuhteet.

Hyvä kallo-osan leveys. Kuono-osa saisi olla vahvempi.

Erinomaiset silmät ja korvat.

Hyvä kaula. Riittävät etukulmaukset.

Sopiva rungon syvyys.

Kinner saisi olla matalampi. Kokoon sopiva luusto.

Iloinen luonne. Hyvä karva."

VAL ERI

Sunnuntaina ei jaksettu jäädä yhtään pidemmäksi aikaa näyttelyyn, vaan haettiin palkinnot ja lähdettiin kotimatkalle. Onneksi keli oli kohtalainen, joten kotona oltiin puolen yön aikaan sunnuntaina.

Niin on yksi messari jälleen takana ja taas tuotiin titteleitäkin kotiin :). Tuota häkkiepisodia lukuun ottamatta viikonloppu oli oikein onnistunut, nähtiin paljon tuttuja kehän laidalla ja Rastilan leirintäaluetta tullaan varmasti suosimaan jatkossakin. 

Taas on tyttärille uusia repimisleluja...

Tavoitteita vuodelle 2018

Harrastuksissa vuosi 2017 oli loppujen lopuksi aika huikea, tässä kuva mun "kisakoirista" ja vuoden saavutuksista:

Vanhuskin siinä ihan pätevänä :-D

Molemmat osallistuivat rotumestiksiin, Kaapo Rallyssa ja Neppu Tokossa. Neppu vielä rallyn SM-kisoihinkin joukkueessa ja kaikissa tuli ihan huikeaa menestystä ja hienoja tuloksia!

Pitänee ihan miettiä, mitä kaikkea ensi vuonna on tarkoitus tehdä, eli kirjoitetaanpa tavoitteet auki koira koiralta.

Kaapo: RTK2... enempää ei tässä vaiheessa uskalla lähteä tavoittelemaan. Treenataan hyvällä fiiliksellä aina kun ehditään ja jaksetaan.

Inkeri: -Tokossa ALO1 ja sitä myötä avoimeen luokkaan

-Noseworkin 1-luokan hajutesti,

-näyttelyistä toinen serti. Näyttelysääntömuutosten vuoksi ensi vuodesta lähtien jaetaan erikseen NORD-sertejä, joten niitä voisi ainakin Suomessa käydä kokeilemassa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin Inkeri tulee käymään jossain vaiheessa näyttelyissä myös Ruotsissa ja Norjassa, jolloin noilla Nord-serteillä siitä voisi tulla Pohjoismaiden valio. No, ulkomaille ei tässä vaiheessa vielä aiota, mutta ei poissuljeta sitäkään vaihtoehtoa vuodelta 2018.

Neppu: 

-tokossa TK3 ja EVL koevalmiiksi. En ole mitenkään erityisesti noiden koulareiden perään, mutta nyt on niin vähillä kokeilla jo kaksi ykköstulosta voittajasta, että haetaan vielä rutiinia sieltä (ja toivottavasti se viimeinen ykkönen kera koularinkin) samalla kun kuitenkin keskitytään eeveeällän treenaamiseen.

-RTK2

-Multa on tosi usein kysytty, aionko pennuttaa Neppua. Jotain suunnitelmia sen suhteen on olemassa, mutta ensi vuosi näyttää, mihin lopputulokseen asiassa tullaan... Koiralle tulee syksyllä ikää sen 4v eikä tätä asiaa enää oikein voi lykätä, niin kovasti kun haluankin sen kanssa tehdä ja treenata :). Mutta toisaalta minusta rotu kaipaa juuri sitä tempperamenttia ja tekemisen paloa, mitä tämä koira pursuaa. Mun käteen se ainakin sopii kuin hanska, mutta ihan se fleguin sohvaperuna se ei missään nimessä ole :) . 

Tulipa sitä taas juttua... No, ensi vuoden alku on virallisten juttujen osalta hyvinkin hiljainen, näyttelyjuttuja ei olla edes katsottu ja mitään kisoja täällä ei taas juuri ole edes tulossa. Taisi olla helmikuulla jotkut rallykisat vasta.

Niinpä toivottelemme kaikille turvallista vuoden vaihdetta ja antoisaa alkuvuotta!

Tokoa tokoa

Lentsun tokopikkujoulut 18.-19.11.

Toissa viikonloppuna Nepun kanssa mentiin KAS:n järjestämälle Lentsun tokokurssille. Tavoitteemme kurssilla oli pureutua evl:n liikkeisiin. Jonkinlainen pohjahan niihin meillä on jo olemassa, mutta halusin varmuutta, että ollaan oikealla tiellä ja lisäksi apua jo ilmenneisiin ongelmiin.

Ekalla jaksolla lauantaina paloiteltiin kiertohyppynoutohärpäkkä. Kierrossa ongelmana on se, että Neppu tekee todella herkästi liian laajan kaaren merkillä, jolloin ajautuu pysähdykseen turhan kauas oikealle. Tästä voisi olettaa jatkossa aiheutuvan ongelmia, mikäli haettava kapula ja este ovat vasemmalla. Asiaa ratkottiin yksinkertaisesti estämällä koiraa kaartamasta liian kauas vasemmalle :). Eli apparia tarvitaan seisomaan riman kanssa "tolppana" merkin vieressä niin, että koira ohjataan kierrossa merkin ja "tolpan" välistä. Aika pian Neppu hoksasi alkaa ennakoimaan asiaa niin, että se ottaa jo merkille mennessä hieman kaarretta vasemmalle, jotta pystyy tekemään se porhalluskaarroksensa ja silti osuu merkin viereen palatessaan kierrosta. Lentsu sanoi, että tuo ei niin suuri ongelma ole, koska koiran saa kuitenkin pysäytettyä tuosta hyvin linjaan.

Toinen ongelma on se pysäytys sitten, sen tuo koira ennakoi reilusti. Tätä ei kannatakaan paljoa liikkeenä treenata, vaan ottaa niitä is-sei-maa pysähdyksiä ihan omana juttunaan.

Harjoiteltiin myös kapuloiden ohittamista reilussa häiriössä (kaksi apparia heitteli kapuloita molemmin puolin ja koiraa lähtetettiin siitä ohi). Kapuloista luopumista saadaan treenata kyllä jatkossakin,oli vaikeaa mennä suoraan kun olis tehnyt mieli kurvata kapuloille...

Erikseen otettiin myös suuntia, kapulan hakemista, hyppyä ja palautusta. Tähän otin Lentsun neuvosta ihan uudet käsimerkit käyttöön ja tuo loppuosa sujuikin heittämällä hienosti molemmille puolille, vaikka itse olin keskilinjalla. Eli joku osa härpäkästä sentään on hyvällä mallilla... ainakin toistaiseksi (kyllähän senkin pilalle saa, ei siinä...)

Toisella jaksolla tehtiin tyhjään lähetystä ensin kosketusalustalla ja sitten namilla, pysäytystä pallon avulla. Sujui ok, täytyy varioida sitä palkan ajoitusta ja pysäytellä välillä myös ennen seinää, koska tuohan oppii ton rituaalin hyvin nopeasti. Makupalalla ja palloa heittämällä sujui paremmin kuin alustalla.

Ohjatun merkille lähettämiseen sain neuvoksi opettaa koiran pysähtymään merkin taakse kohtisuoraan mua kohti, ja sitten vaan näennäisesti pysäyttää sen siihen kokeessa. Tätä täytyy harjoitella ensin vaikka ihan kotosalla lyhyeltä matkalta. Sehän helposti kaartaa tollekin merkille niin, että pysähdys on minusta katsottuna oikealla. Tässä on vaarana ajautua ympyrästä ulos varsinkin vauhdin kasvaessa kun varmuutta tuohon tulee.

Tuossa taisikin olla lauantain setti...

Sunnuntaina halusin ekassa setissä tehdä kokeeseen valmistavan treenin, meillä kun oli tokon rotumestikset tulossa viikon kuluttua. Lentsu teki pienen "kokeen" meille, siinä oli AVOn luoksari, liikkeestä maahanmeno (ALO), AVO kaket läheltä, ruutu ja metskunouto. Eli palkatta liikkuroituna ihan helppoja juttuja ja vaan muutama voittajan liike lopussa. Meni muuten ok, mutta ruutuun pysähdyksessä Neppu oli ehtinyt bongata siinä etuoikean tötsän yläpuolella leijailevan höyhenen (mistä lie sekin just silloin siinä leijaili) ja pysähdys oli kammottava (mitä se on kyllä usein muutenkin...) Lentsu oli kuitenkin sitä mieltä, ettei hän ole lainkaan  huolissaan meidän kokeesta, koira kestää hyvin palkattomuuden, osaa hommansa ja suorittaa iloisella mielellä.

Treenattiin sitten vielä sitä pysähdystä erikseen niin, että appari meni nakkien kanssa hallin toiseen päätyyn ja kutsui Neppua sieltä, ja mun piti pallopalkalla saada se pysähtymään siihen puoleen väliin... ei kauhean hyvin sujunut, tämä täytyy ottaa ohjamistoon! 

Lentsun kanssa todettiin, että tuo koira osaa liikkeet niin hyvin, ettei sillä juuri ole tarvetta kuunnella mua niissä kohdissa kun se tasan tietää, miten homma menee. Itsevarmuus on toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta se sen omatoiminen liikkeiden suorittaminen saattaa näyttää siltä, ettei koira tottele mua, jos mun "käskyt" ei osu sen toiminnan kanssa samaan kohtaan... kuulemma se voi pakata kisarepun selkäänsä, käydä itse kisareissulla ja lähettää sieltä kotiin postikortin, että "ykkönen tuli!" :-D.

Toisessa setissä halusin sunnuntaina ottaa seuraamista, koska se tuntuu itsestä jotenkin pahalta enkä oikein tiedä, miltä se ulkopuolisen silmin näyttää. Lentsun mukaan ei näyttänyt niin pahalta, iloiselta ja perusseuruu ok. Täykkäreitä, pysähdyksiä ja peruutusta otetiin erikseen. Täykkärit välillä vasemman kautta (toimi!), pysähdykset paremmalla ennakoinnilla (hidastus) ja peruutusta ensin etupalkalla ja sitten seinän vieressä. Tuota pakkia täytyy vielä työstää evlää varten.

Saatiin kyllä koko repullinen eväitä jatkoon tuolta kurssilta! Ja muutenkin oli mukava seurata myös muiden tekemistä, oli paljon erityyppisiä koiria mukana. Myös niistä sai mainioita vinkkejä kokeiltavaksi itsekin. Aivan huippukurssi siis!

Tässä vielä Katja Sulkalan ottamia kuvia kurssilta, kiitos Katja!

No, sitten siihen seuraavan viikonlopun kokeeseen...

Tokon rotumestikset Janakkalassa 25.11.

Päätin jo hyvissä ajoin tänä vuonna, että lähdetään  rotumestiksiin mukaan, koska erityisesti kiinnosti nähdä muita schapeja "tositoimissa". Mestikset järjestettiin Janakkalassa JANKK:n upouudessa hallissa pidetyn tokokokeen yhteydessä. 

Meidän täytyi tietenkin lähteä matkaan jo perjantaina, koska matkaa oli taas riittävästi... yö sujui asuntoautossa Nokian ABC:n matkaparkissa kuunnellen nuorison autorallia viiteen asti aamulla. Enpä siis juuri yöllä nukkunut, enkä tiedä nukkuiko koirakaan. Mahtavat lähtökohdat koepäivään.

Schapeja oli voittajaluokassa kaikkiaan kolme, ja me tietenkin oltiin viimeisenä suoritusvuorossa Nepun kanssa. Kun muut schapparit vetivät tauluun aivan huikeat suoritukset (molemmat reilusti ykköstulokset), niin olipa rentoa lähteä itse kehään :)! 

Tuomarina kokeessa oli Harri Laisi. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin yhteen putkeen.

Tässä pieni liikkeiden purku meidän osalta:

1. Ekana tietysti paikkis. Me oltiin rivin viimeisenä. Alkukäskytykset ok, makasi rauhassa. Lopun käskytyksissä nousi huonosti. 9.

2. Metallihyppy -oli nopea ja varma, 10.

3. Tunnari -ryykäsi kapuloille, törmäsi kahteen reunimmaiseen kapulaan, jonka jälkeen rauhottui ja etsi siististi oman. Palautuksessa kapula oli huonosti suussa, puri sitä vähän, 8,5.

4. L -istu-seiso. Muuten ok, mutta seisomisessa kääntyi vähän (ja ihasteli seinällä ollutta vaahtosammutintakin joutessaan). Yleensä se herkemmin kääntyy tuossa istumisessa, ei oikeastaan koskaan seisomisessa... 8,5.

5. Ruutu. Merkkasi aivan huippuhienosti, eteni suoraan ja vauhdilla ja pysähtyikin hyvin. Käskystä putosi maahan. Kävelykaaviossa se sitten taas porhalsi mun ohi samalla tavalla kuin edellisessä kokeessa?! Ei se koskaan noin treeneissä tee... No, tuo ei paljoa maksanut, vaan tästä 9,5. Tässä vaiheessa rentoudin itse, näytti hyvältä.

6. Seuraaminen. Kaavio oli piiittttkä, paljon käännöksiä ja juoksua. Peruutuksiin olin supertyytyväinen, se teki ne oikeastaan yli oman tasonsa tuossa. Ne täykkärit vähän levisivät, enkä uskaltanut sitten kuitenkaan tehdä niitä kokeessa vasemman kautta... Semi ok kuitenkin, 8,5.

7. Ohjattu nouto. Saatiin arvassa taas vasen, stopin jälkeen se oli tutustunut ihanaan keltaiseen naulausalustaan, mutta oli kuitenkin kartalla kun käännyin. Varma ja nopea haku + palautus. 9. 

8. Luoksari -ok, en ihan satatyytyväinen tähän, mutta 9,5 silti.

9. Kauko-ohjaus. Hieman tassuttelua, nopeat vaihdot. 9.

10. Kokonaisvaikutus 10. Tuomari kommentoi, että hän kyllä tykkäsi tästä paljon, oli sujuvaa ja iloista, eikä nyt voi muuta tehdä kuin kympin antaa. Sopi mulle :). 

Tykkäsin, että kehä sujui tosi jouhevasti, hyvää liikkurointia ja tuomari antoi palautteet kaikista liikkeistä vasta lopuksi, jolloin niistä jopa jäi jotain mieleenkin. Myös tulospalvelu oli enemmän kuin nopea, tulokset oli samantien seinällä, kun kehästä pääsi ulos! Meidän tulos oli kyllä huikea, 292 pistettä, VOI1 KP ja sijoituttiin luokassa Vempin (Puuparran Väinö)  ja Tovan (Hästängens Allt I En Enda Tova) väliin toiseksi! Schapparit siis vetivät voittajaluokassa kaikki palkintopallisijat ykköstuloksilla! Aivan huikeaa! Onnittelut vielä meille kaikille ja nokka kohti eeveeällää! 

Oli kyllä kannattava reissu, vaikka kilometrejä taas kertyikin. Taitavia schapeja riittää myös tokokentille, tuolla joku nainen rodun ulkopuolelta totesikin, että olipa mukava nähdä noin monta taitavaa schapparia kokeessa (niitä oli voittajan lisäksi myös evl:ssä ja avossa).

Muutama Tuija Laurilan ottama kuva Nepusta rotumestiksissä, kiitos Tuija! 

Nyt aletaan Nepun kanssa tosiaan työstämään uusia liikkeitä, mutta yritän kenties  sille tosta voittajasta nyt kuitenkin sitä koularia, kun vain yksi ykkönen uupuu. 

Mitäs meillä muuta... Inkeri on oppinut mukavasti alokasluokan "temppuja", seuraaminen alkaa olla aika mageekin jopa. Nyt kun saadaan varmuutta vielä ja liikkeiden välinen hontsotus kuriin, niin alkaa olla hyvällä mallilla. Sen kanssa ollaan alo/avo kurssilla, ja olen kyllä iloinen sen häiriönsietoon sekä keskittymiskykyyn myös "seurassa".

Kaapon kanssa on vähän tehty rallyn voittajan juttuja, tosin treenaaminen on sen kanssa jäänyt aika vähälle kaiken muun kiireen keskellä (niinkuin on muidenkin koirien kanssa,  mutta noilla muilla nyt ei niin kiirettä ole valmistua mihinkään). Meillä on vielä yksi rallykisa tälle vuodelle jäljellä, avointa siis mennään edelleen.

Perinteinen messari on myös tulossa, sinne lähdetään tyttöjen kanssa ilman sen kummempia tavoitteita. Ugh, tulipa pitkä tarina ;).

Kemi-Jyväskylä ja Kaapolle RTK1!

Vauhdikas viikonloppu oli kerrassaan, täytyy heti kirjata ylös mitä kaikkea ehdittiin puuhata.

Rally-tokon rotumestikset 14.10. Kemi

Kaapo se pitää aina huolen, ettei tyhjin käsin tulla kotiin kilpailuista :)

Ihka ensimmäiset schapendoesien Rally-tokon rotumestikset kisattiin lauantaina Kemissä. Harmittavan vähän schappareita oli mukaan ilmoittautunut, mutta onneksi koe oli täyttynyt muista roduista ja päästiin näkemään monia hienoja suorituksia päivän aikana.

Kaapo oli ilmoitettu mukaan sekä A- että B-kisaan alokasluokkaan. A-kisa oli samalla rotumestaruuskisa, tuomarina ihana Heli Kelhälä. Radassa oli ihan tekemistä, mutta ihan mukava rata kokonaisuutena. Tässä ratapiirros: 

Otettiin virheitä kyltillä 4 (-1 vino), 7 (-3 ov, epämääräinen pysähdys), 9 (-1 vino) ja 10 (-1 ov, en tiedä mitä sössin siinä). Lopputulos papparaiselle ALO94 RTK1 ja rotumestaruushopeaa Riikan ja Piksun viedessä kultamitalin täydellä 100p suorituksella! Onnea siitä vielä, hienon näköistä menoa! Kaapon luokkasijoitus oli 4./8, tuomarin kommenteilla "Iloinen koira, nätti rata." 

Tavoitteemme, alokasluokan koulari, tulikin saavutettua ennemmin kuin arvasinkaan, joten B-kisaan oli sitten lähdettävä kokeilemaan avoimen luokan tehtäviä... Viime viikolla tehtiin muutamaa avoimen juttua parina iltana (hyppy, pyörähdys ja se vaikein, istu-seiso-kierrä koira) juuri tätä tilannetta silmällä pitäen, jos se tulos tulee heti A-radalta. No, avoimen rata B-kisassa oli mukavan näköinen, tässä kuva radasta (tuomarina edelleen Heli Kelhälä): 

Eli sitä meille vaikeinta kylttiä ei tuossa ollut, JES! Omasta mielestä rata meni oikein hyvin, vaikka tiesin kyllä, että nuo käännökset vasemmalle on Kaapon kankeilla takajaloilla vaikeita. Kyltillä numero 10 se tulikin esiin, otettiin siinä yhteensä 4 virhettä (-1 vino, -3 TVÄ, en tiedä mitä lie tarkoitti, säännöt tässä lajissa on edelleen mulla hieman harjoittelussa). Sitten otettiin myös yksi iso virhe -10 kyltillä 13, koira ei lähtenyt kääntymään vasemmalle kunnolla, en antanut sille taaskaan aikaa asetella niitä jalkojaan paremmin... Päätin olla uusimatta tätä, vaikka osasinkin odottaa isoa virhettä. Se ei välttämättä olisi tuon paremmin mennyt toisellakaan yrittämällä :). Muita virheitä tuolla radalla ei tullutkaan, joten lopputulos oli mitä mainioin 86p ja luokassakin sillä sijoituttiin kolmanneksi ja saatiin tuollainen hieno palkintomuki (ylimmässä kuvassa). Tuomari kommentoi suoritusta: "Kaunis seuraamispaikka ja hyvä kontakti". 

Kaapon kanssa nyt jatkettaneen tätä ralleilua ainakin RTK2 saakka, kun ollaan kerran vauhtiin päästy! 

Vauhdista puheenollen, Kemissä meni aika pitkään iltaan saakka ja päivän aikomus oli ajaa kotiin, vaihtaa koirat (eli viedä Kaapo kotiin ja ottaa Neppu +Inkeri kyytiin) ja ajaa vielä illan päälle kohti Jyväskylää... Ja se tehtiin mitä aiottiin, lopulta päästiin ummistamaan silmät Hirvaskankaan matkaparkissa noin klo 1.30 aamuyöllä. Aamulla pirteänä ylös klo 6.30 ja aamutoimien jälkeen kohti Paviljonkia, koska

Jyväskylä KV 15.10.

Meidän tuurilla schapparit arvosteltiin tietenkin heti ensimmäisenä kehässä klo 9 aamulla. Tuohon aikaan onneksi parkkeeraaminen oli vielä asuntoautollakin kohtullisen helppoa, saatiin auto sataman parkkiin ilman hermojen menettämistä. Kehän reunallekin tallusteltiin ennen sitä kammottavaa ruuhkasumaa, joka tuolla Jyväskylässä aina päivän mittaan on. Lupaava aloitus päivälle!

Inkeri, 9kk oli ilmoitettu ihan ekaan junnuluokkaansa. Rodun arvosteli hollantilainen Jan Ebels, sama tuomari, joka vuonna 2015 messarissa teki Nepusta JV:n ja V:n (Neppu oli tuolloin VSP). 

Inkeri ei ihan vielä heti ekalla kerralla hoksannut, mitä siellä koiranäyttelyssä kuuluu tehdä, se olisi halunnut maistella lattiamattojen teippejä ja seisominen oli tosi tylsää sen mielestä. Tuloksena Inkerille EH/2 ihan nätillä arvostelulla, voiko tuon ikäinen junnu muuta ollakaan kuin keskenkasvuinen :). 

Pääasia nyt kuitenkin oli, että se oli oma iloinen itsensä eikä ollut moksiskaan siitä ihmis- ja koiramäärästä. 

Nepun olin ilmoittanut mukaan myös, se esiintyi valioluokassa "aika" vauhdikkaasti ja sai lopulta tuloksen VAL ERI/2 SA PN3. Tuomari kopeloitsi sen eturintaa vaikka kuinka moneen otteeseen, ilmeisesti hän olisi halunnut löytää sieltä enemmän täytettä :). No, jospa se joskus tulisi kropaltaan valmiiksi, edes veteraani-iässä... Nepun arvostelu:

Mukavaa oli nähdä tuttuja kehän reunalla, ja onnea vielä Kaisulle Pampulan ROPista! Kaunis narttu siitä on kyllä kasvanut!

Koska kehä oli niin aikaisin, niin päästiin hyvissä ajoin myös kotimatkalle. 

Seuraavaksi täytynee alkaa selailla Virkkua ja odottaa, milloin sinne alkaa tulla ensi vuoden Toko- ja Rally-tokokisakutsuja ja laittaa tavoitteet ylös ensi vuodelle... Kaapon ainakin yritän saada mukaan vielä tämän vuoden rallykisoihin. Papparaisen treenit siis jatkuvat :-D. 

Kaapon kanssa rallattelemassa

Kaapo pääsi yllättäen eilen mukaan OKK:n Rally-Tokokisaan, vaikka alunperin koe oli tupaten täynnä emmekä päässeet edes varasijoille ilmoittaessani sen heti samana päivänä, kun ilmoaika alkoi. Ehdin jo unohtaa koko kisat ja suunnata katseen ensi viikonlopun rotumestiksiin, kun yllättäen perjantaina alkoi tapahtua ja oltiin yhtäkkiä neljännellä varasijalla... muutaman tunnin kuluttua oltiin jo varasijalla numero 1 ja illalla saatiin tieto, että pääsemme mukaan toiselle radalle. 

Niinpä jännittämisaikaa ei juuri ollut ja lauantaiaamuna lähdettiin sitten kaksin papparaisen kanssa Ouluun. Hallin pihaan kurvatessani sain tekstarin, jossa kysyttiin, otanko vastaan paikan myös toiselle radalle. No totta maar otin, joten päivän agendaksi muodostui kaksi alokasluokan rataa. 

Kaapon kanssa on kyllä niin rentoa mennä mihin tahansa, sitä ei vieraat paikat, koirat tai tungos hätkäytä yhtään ja se käyttäytyy aina arvolleen sopivalla tavalla. Käytiin hyvä lämppälenkki alle ja kohta alkoikin ekan radan rataantutustuminen. Ensimmäisen radan piirros tässä (hyvin epäselvä kuva...): 

Ihan mukavasti tekemistä tuossa olikin. Tuomarina Minna Hillebrand. Lähdöstä mentiin kivasti, koira mukavassa kontaktissa juosten pujotteluun ja niin edespäin... kunnes päästiin kyltille numero neljä, jossa tehtävä oli koira eteen-istu, yksi askel taakse-istu jne. Kaapo tuli eteeni mukavasti, mutta ilmeisesti se ajatteli olevansa koiranäyttelyssä ja otti oikein mallikkaan näyttelypönötysasennon mun edessä... ajattelin, että siitä tuomitaan -10p väärästä asennosta, joten uusin kyltin ja sama "virhe" toistui... toinen uusiminen ja sitten vasta Kaapo tajusi, ettei tässä nyt näytelmissä ollakaan vaan tekemässä jotain ihan muuta :). Loppurata meni omasta mielestä vähän sinnepäin enkä ollut ollenkaan varma, saadaanko edes tulosta. Yllätys olikin suuri, kun lapun saadessani siellä komeili ALO93p! Tuomarin kommentissa luki: "älä hätäile uusinnoissa, anna koiralle aikaa suorittaa tehtävä. Koira tekee upeasti." Eli tein siis noinkin hienoon tulokseen itse ihan turhat -6 pistettä uusimisista. Koiran "piikkiin" meni ainoastaan yksi -1 piste vinosta asennosta kyltillä numero 7. Taisi sekin loppujen lopuksi olla mun vika, kun vein sitä käännöksessä 270 astetta vasemmalle liian kovaa vauhtia. Se kun ei enää ihan niin notkeasti tee takapäällään töitä kuin joitakin vuosia sitten. No, hieno tulos kuitenkin ja toinen rata vaikutti meille paljon sopivammalta, sen ratapiirros tässä: 

Tuomarina Tytti Lintenhofer. Rata meni mukavasti, Kaapon seuraaminen on rauhallisen varmaa ja kontakti säilyy hienosti. Tässä uusin kyltin numero 5, jossa nousi esille Kaapon ikuisuusvika, se ei malta kuunnella käskyjä, vaan olettaa tietävänsä mitä aion sanoa ja toteuttaa oletuksensa, joka usein on väärä... tuossa siis tehtävänä oli istu-kierrä koira, ja antaessani "odota"-käskyä koira meni salamana maahan, joten kyltin uusiminen oli ilmeisesti ihan paikallaan tässä kohtaa. Muuten oli taas vain yksi vino kyltillä 7 eli noihin 270 asteen käännöksiin täytyisi muistaa antaa koiralle enemmän aikaa suorittaa. Tunne tästä radasta oli parempi kuin ensimmäisestä ja tulos olikin ALO96 pistettä. Tuomarin kommentti: "hyvä hihnankäyttö. Iloinen suoritus." 

Saatiin siis tavoitteeseemme (RTK1) kaksi tulosta, yksi vielä puuttuu. Sitä lähdetään tavoittelemaan ensi viikonloppuna Kemiin rotumestiksiin! Neppu joutuu jäämään sieltä pois, ne sen juoksut nyt sitten alkoivat ja vesittivät sen rotumestiskilpailut.

Kaapon kanssa ajattelin kokeilla myös avoimen luokan kylttejä (josko ihan kisoihin sitten avoimessakin...), muutama juttu niissä on, mitä se ei osaa, mutta treenaamallahan siitä pääsee. Tässä vielä kuva papparaisesta: 

Katsotaan, mihin saakka tämä uusi ura meitä vie :-D.

Neppu RTK1 ja avoinkin korkattu

Tuo koularihan saatiin tosiaan jo elokuussa Seinäjoella, kun edustimme Nepun kanssa Rally-Tokon SM-kisoissa Suomen Schapendoes ry:n joukkueessa yhdessä Riinan ja Teslan, Katin ja Seelan sekä Sannin ja Pilkkeen kanssa. Oli kyllä hienoa päästä osallistumaan isoihin kisoihin ja nähdä monia hienoja suorituksia päivän aikana! Erityisesti on aina mukava nähdä rotukavereita harrastamassa, se kun ei täällä meillä päin ole kovinkaan tavallinen näky (varsinkaan kun agility ei kuulu omaan lajivalikoimaan). Neppu suoriutui omasta alokasluokan radastaan alkukankeuden jälkeen hienosti 97 pisteellä kaikkien virheiden tultua kahdelta ekalta kyltiltä. Koko meidän joukkue suoriutui erinomaisesti ja lopputuloksissa olimmekin sijalla 12/32. Rotujoukkueista olimme jopa toisia, vain belkkarit pistivät pisteen verran paremmaksi.

Oli kyllä huippureissu, Seinäjoella järjestelyt pelasivat ja sääkin pysyi jokseenkin kohtuullisena. Kiitosta vielä kerran joukkuetovereille ja otetaan ensi vuonna uusiksi!

Reissukaverit

Syyskuussa päästiin korkkaamaan myös avoin luokka rallyssa, kun kävimme Torniossa kisaamassa yhden radan verran Torkkin kokeessa. Kahden radan kisat olivat kyseessä, mutta meille ei paikkaa A-kisaan riittänyt ja B-kisaankin päästiin mukaan varasijalta. Meidän treenimäärään ja ohjaajan lajituntemukseen nähden rata meni mukavasti, kuulin taas kisakirjojen jaossa tuomarilta, mitä kaikkia virheitä olin ja olimme tehneet :). Tulos saatiin kasaan kuitenkin, AVO86. Uusin kaksi kylttiä, kun Neppu lähti vähän lapasesta pitkällä takasuoralla. Yllärinä saimme suorituksestamme myös tuomaripalkinnon, kommentein "iloinen sujuva suoritus". 

Tornion avoimen luokan rata

Nepun kanssa ollaan parhaillaan rallykurssilla, jossa käydään läpi tekniikoita ja voittajan sekä mestarin kylttejä. Tuntuu, että oikealla seuraaminen on kyllä ohjaajalle vaikeampaa, kuin se olisi koiralle. Tavoitteena meillä on nyt kuitenkin aluksi "vain" se RTK2, jonka jälkeen keskittynemme taas vähäksi aikaa tokoon ja EVL:n liikkeiden treenaamiseen. Rally-Tokon rotumestiksiin olen ilmoittanut Nepun ja Kaaponkin. Ne kisataankin jo puolentoista viikon kuluttua Kemissä. Toivottavasti vaan Nepun juoksut eivät tule ihan vielä sotkemaan suunnitelmia...

Niistä EVL:n liikkeistä sen verran, että siinähän riittää koiran lähettelemistä sinne, tänne ja tuonne. Sopii hyvin Nepulle, tuntuu että se nauttii tuosta tokon treenaamisesta ihan täysin siemauksin! Olen koirasta kyllä taas iloisen positiivisesti yllättynyt, se tuntuu hiffaavan nuo uudet liikkeet aika mukavasti ainakin häiriöttömissä olosuhteissa. Treeniä tietty vaaditaan hurjan paljon, ennen kuin ollaan koevalmiita, mutta tää hyppäys voi-evl ei tunnu tässä vaiheessa ollenkaan niin suurelta kuin mitä avo-voi oli. Ehkä ne ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun liikkeitä pitäisi alkaa tehdä peräjälkeen ja koiran pitää osata erottaa liikkeet toisistaan... se kun mennä suhaa niin vauhdilla, että aivot tuppaavat jäämään välillä kyydistä kokonaan. Ollaan treenattu sillä tavalla helpotetusti, että esim. ohjatussa kapuloiden viemisen jälkeen hoksautetaan sille vielä, missä se merkki olikaan. Ruudussa avitetaan sille eteen lähetystä, eikä olla vielä täydeltä matkalta tehty ollenkaan (eikä tuolla hallissa ainakaan mahdukaan). Härpäkkäliikkeessä suurin ongelma on, että se pysähtyy liian pian merkin kierron jälkeen, täytynee tehdä läpijuoksuja siinä. Seuraamisessa olen yrittänyt olla riittävän kriittinen ja mitähän vielä... paikkista on aika hankala treenata yksikseen, mutta ainakin periaatteen tasolla sitä nyt sitten tehdään (Janne saa kunnian toimia yleisenä häiriönä tässä) ja koetetaan saada edes joskus jonkinlaista rivitreeniä aikaiseksi.

Tarkoitus on kuitenkin käydä vielä voittajan kokeessa (tai kokeissa), tällä hetkellä ajatuksissa ovat tokon rotumestikset marraskuussa Janakkalassa. Samana viikonloppuna on myös Tampere KV, johon ehkä ilmoitan sitten Inkerin, mikäli tuonne tokokokeeseen lähdemme. Suunnitelmia on lisätty ko. välilehdelle, menoja piisaa loppuvuonna, mutta hyvä niin :).

Jos jotain Kaapon ja Inkerinkin muista kuulumisista. Kaapo on vähän tehnyt sitä rallya ja olenpa jo sen kanssa ottanut jonkun verran avoimen luokan kylttejäkin, katsotaan, mihin vielä intoudummekaan tässä lajissa. Se on pysynyt ihan mukavassa kunnossa (*koputtaa puuta nyt tässä samalla kirjoittaessaan*), syö hyvin ja on pirteä, joten mikäpä sen kanssa puuhaillessa. Mennään päivä ja viikko kerrallaan.

Inkeri puolestaan. No, se on Inkeri :) . Syliin tuppautuva homssantuusa, joka on varustettu kengurubensalla. Sen kanssa tehdään tokoa ja välillä tulee jo tunne siitä, että se jopa alkaa kuunnella ja tehdä asioita ihan asiaan kuuluvalla tavalla. Edelleen se välillä porhaltaa omiin liikevariaatioihinsa, mutta suotakoon sille omat lotushetkensä... seuraaminen on yhtä pomppimista, ja kosketusalustan se nappaa _aina_ mukaansa, kun siihen vain tilaisuus tulee. Että töitä riittää, niitä pikkuvikoja ;). Inkeri pääsee tokokurssille marraskuussa.  Näytelmiä Inkerin kalenteriin on jo joitakin buukattu.

Inkeri noin 8,5kk

Ja nyt tätä kirjoittaessa huomaan yhtäkkiä, että Inkerihän täyttää tänään sen maagisen 9kk, jolloin junnuluokkaikä näytelmäpuolella on saavutettu! Onnea Inkeri ja muut Coolit, täytyy yrittää huomenna ottaa sankarista kuvaa taas!

Kesää pakettiin ja kohti uusia tavoitteita

Siinäpä se kesä mennä hurahti, vähän liiankin vauhdilla, vaikka näin opettajana saankin nauttia normaalia pitemmästä lomasta. Alkukesä meni lattiaremontin ja esikoisen rippijuhlien merkeissä, joiden jälkeen keksittiin ykskaks lähteä pienelle asuntoautoreissulle Lofooteille. Ja kyllä kannatti! Sää suosi kerrankin Norjassa ja maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman kauniit! Jopa niin, että kerran ajettiin jostain navigaattorin neuvomasta risteyksestä ihan onnellisesti ohi ja pitkästi, kun ei kukaan muistanut Tom Tomin olemassaoloa.

Harvoin Norjassa on näin hienot ilmat!

Koirien kanssa puuhailtiin yhtä sun toista ja osittain kesälle asetetut tavoitteet saatiin toteutettuakin. Josko tässä yrittäisin muistella, mitä saatiin ja ei saatu aikaan.

Näyttelyt

Neppu kävi pariinkin otteeseen Ruotsissa näyttelyissä. Ensimmäinen näyttely oli Lofoottien reissun paluumatkalla Gällivaressa. Tuomari oli liettualainen Igoris Zizevskis, eli eipä suurempia odotuksia tuolta ollut. Mun koirat ei ole ikinä miellyttäneet näitä ööö... tällaisia tuomareita :). Tuloksena VAL ERI/2.

Toinen näyttely oli Piteåssa, tuomarina Malo Alcrudo Rafael, Nepulle jälleen VAL ERI/2. Se viimeinen Cacib jäi tältä kesältä saavuttamatta, ehkä käymme sitä jossain vaiheessa kokeilemassa jossakin, suunnitelmia/innostusta näytelmäkehiin ei nyt juuri hirveästi Nepun kanssa ole, onhan tuolla jo meriittejä sieltä ihan kotitarpeisiin.

Inkeri kävi heinäkuussa mätsärissä, sitä ennen treenattiin näyttelypönötystä ja ringin juoksemista kotipihalla kerran n. 2 minuutin ajan ja tuloksena oli punaisten pentujen toinen sija. Mä oon niin anti-mätsärityyppi, että suoranainen ihmehän tuo oli että edes kerran tuli käytyä! Hyvät palkinnot siellä kyllä oli, saatiin mm. lahjakortti Evidensiaan, leluja, punkinpoistaja, tuubihuivi ja ja ja... en edes muista mitä kaikkea!

Mätsäri-Inkeri ja palkintokassi

Inkerille on suunnitteilla joitakin näyttelyitä vielä tämän vuoden puolella, kunhan ikä riittää junnuihin. Varmaan ilmoittelen myös Neppua niistä joihinkin, kun se kumminkin mukana kulkee.

Toko

Neppu on käynyt tuon edellisen postauksen jälkeen vielä kahdessa kokeessa. Niistä ensimmäinen oli Sievissä 3.7. Tuomarina  Henna Hautakoski. Paikkana meille ihan uusi. Kokeesta jäi mieleen lähinnä ötökät, joita Neppu rapsutteli turkistaan vähän väliä niin, että oikein mitään kunnollista ei saatu aikaiseksi. Se oli myös viretilassaan ihan sfääreissä ja ehti suorittaa monta asiaankuulumatonta juttua kehässä... tyypillistä schapparia. Nollattiin liikkeitä ihan huolella tuossa kokeessa. Pöytäkirjaote tässä: 

Jep. Ainoastaan luoksari oli ok. No, suuntahan tosta on vaan ylöspäin, ei paljoa enempää vois kyllä penkin alle mennä!

Tuosta Waterloosta jotain kenties oppineena ilmoitin Nepun Oulun Koirakerhon kokeeseen elokuulle. Suoraan sanottuna en kyllä edes uskonut, että mahdutaan mukaan, mutta niin vain kutsu kävi ja löysin meidät Haukkukeitaalta todella kiireisen työn aloitusviikon lauantaina... Ei oltu juuri ehditty treenaamaan ja päätin yrittääkin lähteä vaan nauttimaan tekemisestä ilman turhia paineita, meni syteen tai saveen.

Kokeessa tuomarina oli Allan Aula. Menin paikalle hyvissä ajoin (kenttä oli jälleen uusi tuttavuus meille, koskaan aiemmin ei oltu tuolla kentällä käyty). Usein tulee sovellettua hevosmaailman oppeja tässä koiraharrastuksessa, ja niinpä nyt päätin, että yritän saada koiran vireen sopivan alas kävelyttämällä sitä ennen koetta rauhallisesti ympäriinsä kuten kuumaa hevosta konsanaan :). Niinpä me käveltiin ja käveltiin, varmaan tunnin ajan kierreltiin kenttää ja lähipolkuja. Oli tosi lämmin päivä, mutta onneksi tuuli jonkun verran (Oulussa aina...) ja poluilla oli varjoisaa, joten ihan ei läkähdytty. Välillä juotiin vettä ja oltiin varjossa ja sitten taas liikkeelle. Kokeen liikkeet oli sekoitettu ja paikkiksen jälkeen ekassa osiossa ensimmäinen liike oli heti ruutu, joten sen virettä nostattavan vaikutuksen vuoksi yritin saada Nepun mahdollisimman "tasaiseen" mielentilaan.

Paikallamakuu meni ihan hyvin, vaikka jo koiraa jättäessäni huomasin Nepun bonganneen ensimmäisen sääsken. Ehkä se on kesän mittaan niihin vähän siedättynyt, koska ainoa virhe liikkeessä oli lopun käskytykset, jossa se ekalla käskyllä nousi oudosti puoli-istuvaan asentoon, jolloin annoin uuden käskyn. Muuten oli maannut patsaana.

Paikkis 8.

Tässä välissä käytiin taas vähän kävelyllä ja odoteltiin sitten varjossa omaa vuoroa ekaan osioon, oltiin kolmantena suorittamassa.

Ruutu. Merkkasi hyvin, eteni vauhdilla ja suoraan, pysähdys meni ihan takareunalle. Mietin, lähdenkö korjaamaan, mutta ajattelin ottaa riskin ja käskytin maahan. Se kun saattaa lähtä lapasesta kokonaan, jos yritän korjata. No, sisällä onneksi oli, tuomarikin sanoi, että perskarvat oli yli, mutta tämän hän katsoo kilpailijan etuna. Seuraaminen sitten lähti vähän keulimaan siinä lopussa, käskytin koiran ja kohta huomasin, että se painelee tuhatta ja sataa ohi minusta! Äkkiä uusi käsky, palasi vierelle ja loppu sujui hyvin.

Ruutu 8.

Sitten oli L, asentoina istu-maahan. Meni ilmeisesti hyvin, oikein mitään muistikuvaa ei tästä mulle edes jäänyt.
Tästä 10.

Seuraavana seuraaminen. Tuomari tiivistikin sen hyvin: perusseuraaminen on kunnossa, mutta käännöksissä oikealle ja täykkäreissä avautuu. Peruutuksessa poikittaa (osaa peruuttaa hyvinkin, mutta riippuu aina liikkeellelähdöstä, miten sujuu. Talvella tätä täytyy sitten treenata).
Seuraaminen 8,5.

Ekan osion viimeinen liike oli luoksari. Jätin koiran ja riittävän matkan päässä kun käännyin, niin huomasin sen katselevan ja kuuntelevan jotain ihan muuta (vieressä oli frisbeegolfrata ja tommoisena lämpimänä päivänä siellä kyllä ääntä riittikin). Liikkurin käskyttäessä yritin vielä hetken odotella, josko sen tarkkaavaisuus palautuisi minuun. No, eipä palautunut, mutta ihmeesti se kyllä kuuli kun kutsuin ja lähti itselleen tyypillisesti täysillä tulemaan. Pysähdykseen en itse ollut ihan täysin tyytyväinen, koska tiedän että se osaa tehdä hienomminkin, mutta tuomarille se riitti.

Luoksari 10.

Olin valinnut taktiikakseni, etten katso pisteitä, mutta ekan osion jälkeen oli jo ihan loistava fiilis! Toisessa osiossa olisikin sitten ne meille haasteelliset noudot... taas käveltiin hetken aikaa vuoroa odotellessa. 

Toinen osio meni ihan pöytäkirjajärjestyksessä. Ekana ohjattu. Saatiin arvassa vasen, se meillä hukassa ollut, mutta hyvin haki kapulan. Itse tein vaan ihan ääliömäisen virheen, kun seuraamisen jälkeen palasin lähtötötsälle ja jäin ihan liian lähelle tötsää seisomaan. Hoksasin, ettei koira tule mahtumaan siihen mun ja tötsän väliin, ja astahdin hieman oikealle. Tätä tuomari ei onneksi nähnyt, kun katsoi juuri koiraa. Olin silti vieläkin liian lähellä sitä tötsää, jonka vuoksi lopun perusasentoon Neppu tuli mun selän taakse. Uusi käsky, jäi vähän vinoksi edelleen. 

Ohjattu nouto 7. Ja taatusti muistan jatkossa miettiä sijoittumiseni tötsiin nähden!

Tunnarissa Neppu teki aivan loistavan työn kapuloilla, mutta sitten se teki "schapet" ja kävi tarjoamassa sitä omaa kapulaa ekana tuomarille! Uusi käsky, tuli viereen. Itse sössin luovutuksen kun varoessani partakarvoja tiputin kapulan vielä maahan. 

Tunnari 7.

Kauko-ohjaus oli ihan SUPER! Olin ihan että Wau, tekeepä ihan mielettömän hienosti!
Kaukoista 10.

Viimeisenä liikkeenä olikin sitten se metallinouto, joka on ollut oikea murheenkryyni niissä parissa aiemmassa kokeessa. Siitä käytiin kotosalla myös vähän nokkapokkaa tuon koiran kanssa. Mahtava puoli tuossa koirassa on se(kin), että sitä kestää oikeasti huomauttaa asioista. Metsku saatiin kuntoon kehityskeskustelussa ja se olikin tässä kokeessa toinen WAU! Nopea ja siisti. 

Metallihyppynouto 10.

Kokonaisvaikutuksestakin saatiin 10, tuomari kommentoi, että sehän tekee varsin ketterästi töitä.

Suorituksesta jäi kyllä aivan mahtava fiilis, koiran vire pysyi läpi kokeen tarkoituksenmukaisena, ja vaikka en tosiaan pisteitä ollut katsonut, niin alkoi jänskättää mahdollisuus ykköstulokseen. Ja sehän sieltä napsahti, vieläpä kunniapalkinnon ja luokkavoiton kera!

VOI 282,5p, I-tulos, KP, sijoitus 1/4

Täytyy olla ihan supertyytyväinen koiraan, se oli iältään tarkalleen 3 vuotta ja 2 päivää saavuttaessaan ekan ykköstuloksen voittajassa ja saadessaan oikeuden kilpailla siellä "kuninkuusluokassa", eli erikoisvoittajassa! Sinne emme nyt ihan vielä aio kuitenkaan mennä, vaan haetaan todennäköisesti kisarutiinia vielä voittajasta. Nepulla on kaikkinensa vasta viisi tokokoetta käytynä, joten ihan rauhassa tässä edetään ja talven mittaan rakennellaan niitä EVL:n liikkeitä. Rakenneltavaa siinä sitten taas riittääkin. Onneksi koiran motivaatiosta ja potkusta se ei ainakaan jää kiinni.

Uusia tavoitteita

Tuossapa ne kesän viralliset tavoitteet, saavutukset ja saavuttamatta jäämiset sitten olivatkin. Nyt asetetaan tavoitteeksi Nepun kanssa talven aikana RTK2 (eihän meillä ole vielä sitä ykköstäkään kyllä, mutta...) ja EVL:ää on hyvä treenata talven pimeinä iltoina. Vielä en uskalla edes ajatella, milloin se olisi siinä koevalmis.

Inkerin tavoitteena on korkata näytelmät ja tokossa tehdään ALOa valmiiksi. Eihän se tietty ihan heti valmistu, mutta temput sille on helppoja oppia. Seuraamisen ja paikkiksen kun saa kuntoon niin alkaa näyttää hyvälle. Malttia kasvatetaan myös, se on vähän syttynyt semmoiseksi formulaksi näissä jutuissa. Ja tekee omikseen niitä liikkeitä kentällä, kun lähtee lapasesta. Merkin kierto ja hyppy ovat ihan sen feivoritteja, niitä se tarjoilee ja vauhdilla tarjoileekin. Mutta hyvä vaan että tarjoaa ja sentään ihan noita tokojuttuja, eikä lähde lepattamaan muuta. 

Jossain vaiheessa yritetään päästä johonkin 1. luokan hajutestiin Nose Workissa, kunhan ikää on riittävästi.

Ja sitten on vielä Kaapo. Sillekin asetin nyt tavoitteen, eli se lähtee kokeilemaan Rally Tokoa. Jos saatais ralleiltua RTK1 niin oltaisiin tyytyväisiä. Tää ajatushan heräsi ihan yks kaunis päivä, kun keksin vähän kokeilla, mitä vanha herra muistaa tokoilusta. Ja muistihan se, oli ihan intoa piukassa kun pääsi tekemään! Tokoa en sen kanssa enää tee, tuo Rally alemmissa luokissa on sopivan helppoa ja mukavaa puuhastelua sille. 

Rally-Kaapo

Nose Workia ollaan Nepun ja Inkerin kanssa tehty säännöllisen epäsäännöllisesti ja tarkoitus on edetä samalla tavalla. Kokeisiin lähdetään sitten, kun alkaa tuntua siltä että ollaan valmiita. Eli virallisia tavoitteita ei aseteta muuten kuin se Inkerin hajutesfi.

Kesällä treenattiin porukalla nosea ja tutustuttiin sitä kautta uusiin ihmisiin sekä koiriin

Tilannekatsaus, kun nyt lomalla ehtii kirjotteleen...

Niin. Mistähän sitä alottais, mitä me ollaankaan tässä viime aikoina tehty?

No  muutamat kokeet ollaan käyty Nepun kanssa, josko niistä muistiinpanot ekana.

Nose Work -epikset 9.4. Ala-Temmes

Osallistuttiin Nepun kanssa nosetuksen möllikokeeseen, vaikka eihän tuo koira mitenkään valmis vielä ole ja tuossa vaiheessa ei oltu tehty ulkoetsintöjä tai ajoneuvoja juurikaan. Nepulla oli parahiksi myös juoksut, joten lähtöasetelma ei ollut mitekään huippuhyvä.  Ajattelin, että käydään nyt kuitenkin katsomassa, mitä kokeessa tapahtuu ja millainen tapahtuma se tuommoinen Nose Work -koe on. Tuomarina toimi Pekka Alamommo, jonka mielenkiintoista luentoa olin edellisenä päivänä kuuntelemassa.

Me oltiin lähtövuorossa tietenkin juoksujen vuoksi viimeisenä, joten odottelua riitti, kaikkiaan 20 koirakkoa mukana kokeessa. Ekat hajut asennettiin sisätiloihin klo 9 aikaan aamulla, ja me päästiin etsimään vasta joskus 12.30 aikaan.

Laatikot olivat ensimmäisenä, paljon melko pieniä ja vähän isompia pahvilaatikoita. Neppu merkkasi väärän laatikon, itse tein virheen, kun en auttanut sitä hahmottamaan, että olisi haistellut kaikki laatikot, se oikea laatikko jäi kokonaan tsekkaamatta.

Sisäetsintä meni hienosti, Neppu merkkasi oikean kohdan nopeasti, mutta minä halusin vielä varmistella. Toinen merkkaus ja silloin vasta uskoin, että se oikeasti oli löytänyt sen hajun ihan muutamassa sekunnissa.

Ulkona oli ensin ajoneuvot (peräkärry, ruohonleikkuri ja pyörä), Neppua kiinnosti kaikki muut ympäristön hajut enemmän (varmaan osittain juoksuista johtuen) enkä saanut sitä "töihin" tarpeeksi nopeasti, joten aika loppui kesken ennen löytöä.

Viimeisenä ulkoetsintäalue, siinä riittikin haasteita, kun maahan oli jollakulla pudonnut makkaroitakin jossain välissä... Taas meillä loppui aika kesken, eikä Neppu kyllä loppujen lopuksi tehnyt tähän merkkausta ollenkaan, vaikka tuomari kertoi kätkön paikan ajan loputtua ja ohjasin Nepun sinne.

Hajuja ei tuossa kokeessa lisätty välillä ollenkaan, joten olihan nuo tosiaan meidän vuorolla jo todella kauan vanhenneet, en tiedä sitten oliko niin heikko haju siinä ulkoalueella Nepun mielestä, ettei tehnyt merkkausta. Nykyäänhän säännöt sanovat, että hajua lisätään tunnin välein, mikä onkin kyllä reilua loppupään koirille. Se vaan aiheuttaa kokeen venymistä entisestään, ei ole kiireisen ihmisen harrastus tämä Nose Work, kun kokeessa menee kyllä ihan koko päivä. Koirankin on hyvä osata odottaa tuntikausia.

Nyttemmin ollaan jonkin verran nosetettu Nepun ja Inkerin kanssa ja tehty enimmäkseen ulkoetsintöjä. Jos kokeisiin meinaa, niin enemmän pitäisi treenata. Ja Inkerillä ei ikä riitä vielä edes hajutestiin pitkiin aikoihin :).

Rally-Toko Kiiminki 6.5.

Ilmoitin Nepun hetken päähänpistosta rallykokeisiin toukokuun alussa. Me ei juurikaan olla rallya treenattu, enkä osaa edes sääntöjäkään kunnolla, mutta ajattelin, että tällä tokopohjalla mennään :). Alokasluokassa ei ole kuin muutama sellainen liike, mitä ei tokossa olla treenattu, joten niitä vähän treenailtiin ennen koetta.

Kiimingin kenttä oli myöhäiseen kevääseen nähden tosi hyvässä kunnossa. Keli oli kummallinen, aurinko paistoi, mutta silti oli jäätävän kylmä. Illalla mulla oli nenä kipeänä, mutta en tiennyt, oliko se palanut vai paleltunut :).  Jännitysmomentteja monelle koirakolle aiheutti erityisesti aamun ekalla radalla kentän viereisessä metsässä asusteleva fasaani, jolla oli paljon asiaa, se töräytteli äänimerkkejä ja oli varmasti ainakin noutajille varsinainen houkutus. Neppu ei onneksi äänimerkkeihin reagoinut, eri asia olisi voinut olla, jos fasaani olisi ilmestynyt siihen kentälle näkösälle. Senkin se on kuulemma joskus tehnyt :).

Kokeissa oli kaksi alokasluokan rataa ja mentiin molemmat. Eka rata oli helppo, siinä ei juuri mitään kiemuroita ollut. Itse mokasin heti alussa, kun lähdin heti lähdöstä juoksemaan, vaikka "juosten" -kyltti oli vasta eka kyltti lähdön jälkeen. Siitä uusiminen ja -3p. Muutama vino perusasento toi vielä yhteensä -2p, joten loppupisteet olivat 95 eli hyväksytty tulos.

Tokassa radassa oli vähän enemmän tekemistä, mutta se meni hienosti ja saatiin -2p, toinen virhe tuli taas perusasennosta ja toinen taluttimen kiristymisestä kun koira kiersi mun selän takaa sivulle. Mulla olikin semmoinen tosi lyhyt grippinaru, kun oon vähän huono sen taluttimen kanssa tuusaamaan tuossa rallyssa. Lopputulos 98p ja sijoituttiinkin vielä kolmanneksi sillä tuloksella.

Tuomarina molemmilla radoilla oli Heli Kelhälä ja hän kehui kovasti Nepun seuraamista ja kontaktia. Meidän rallyura saa varmasti jatkoa, täytyy vaan alkaa treenaamaan jossain vaiheessa niitä ylempien luokkien kiemuroita. Ja opiskella ne säännöt...

Toko 11.6. Muhos

Saatiin vihdoin ja viimein Nepun kanssa paikka tokokokeeseen, ja korkattiin voittajaluokka todella helteisissä olosuhteissa Muhoksella. Jännitti kyllä ihan hirveästi, en tiedä, miksi tää toko nimenomaan on se laji, jota jännitän superpaljon.

Voittajaluokkaan osallistui loppujen lopuksi vain kaksi koirakkoa, joten paikkiksessa oli mukana yksi lisäkoira. Luotin Nepun paikkikseen, se on ollut siinä kyllä varma, kunnes nyt sitten... sitä oli alkaneet ötökät häiritä, ja se olikin melkein alusta saakka pyydystellyt niitä öttiäisiä suullaan. Melko lopussa se oli sitten alkanut rapsuttelemaan itseään, noussut siinä samalla istumaan, jonka jälkeen sitten seisomaan ja lopuksi vielä istahtanut. Oli vissiin arponut, mikä asento tässä kuuluikaan olla :). No, oli sentään siinä paikallaan pysynyt kumminkin.

Eli paikkamakuu 0.

Seuraavana oli seuraaminen. Meni ihan ok, mutta helle vei kyllä koirasta paljon tehoja, välillä se vähän jätätti, kun yleensä paremminkin edistää. Peruutuksia oli kaksi, eka meni hienosti, tokassa se vähän poikitti. Juoksu ja hidas osuus meni hyvin, samoin kaikki perusasennot.

Seuraaminen 8.

Liikkejärjestystä oli sekoiteltu, ja seuraavaksi tehtiin luoksari. Tää oli superhieno mun mielestä, kuumuus sai aikaan sen, ettei koira tullut ihan miljoonaa kohti niinkuin se yleensä tulee, ja pysähdys oli ihan nappiin.

En tiedä, miksi "vain" 9 luoksarista.

Metallihyppynouto. Lähti hienolla vauhdilla hyppyyn, otti kapulan hyvin ja lähti palauttamaan... mutta pudotti kapulan ennen takaisin hyppäämistä. Höh. Täytyy treenata oikeasti loppuun saakka noita liikkeitä, usein palkkaan sen tässä liikkeessä niin, että se saa pudottaa kapulan.

Metallihyppynouto 0.

Sitten tais vuorossa olla ohjattu nouto. Sain onneksi arvonnassa oikean, vasen on jostain syystä ollut Nepulla vähän hukassa viime aikoina. Koira laamaili seuruussa, sillä jää usein ajatus niihin kapuloihin ja seuraa siksi huonosti. No, ok meni kuitenkin, haki vauhdilla ja palautti hyvin. Itse aiheutin pistementykset liian pitkällä käskyllä ("jäi merkki päälle"). Jotenkin sitä itse vielä tehostaa noita käskyjä kun koira on vähän löysä.

Ohjattu nouto 8,5.

Toisessa osiossa oli ekana ruutu, joka rakennettiin vasta osioiden välillä kehään. Katsoin heti, että on vaikeassa paikassa, kentän ainoassa varjoisassa nurkassa. Auringosta varjoon lähettäessä Neppu ei nähnyt koko ruutua, vaan bongasi kehän reunalla olleen sinisen tötsän ja juoksi sinne. Stoppasin, lähetin uudestaan käsimerkin kanssa ja koira lähtikin oikeaan suuntaa, lisäsi vauhtia kun kuvitteli ilmeisesti hahmottavansa ruudun, mutta juoksi kehänauhan ja ruutunauhan väliin.

Harmittamaan jäi koiran puolesta tämä, se niin kovasti yritti löytää oikeaan paikkaan :(.
Ruutu 0

Sitten oli vuorossa kaukokäskyt ja siitä vasta hauska liike tulikin, kun tarkoitus oli tehdä järjestys ISMSIM, mutta liikkuri näytti vahingossa ekan istumisen jälkeen maahan-kylttiä! Mulla ehti pyöriä tuossa sekunnin murto-osassa vaikka mitä vaihtoehtoja mielessä: missasinko sen seisomisen? Käskenkö seisomaan vai maahan? Mitä teen? Käskytin kuitenkin maahan, ja pasmat oli mulla ihan sekaisin, huidoin ja käskytin loput vaihdot ihan miten sattuu, mutta koira onneksi teki oikein :D. Pysyi jopa hienosti paikallaan, sille täytyy näköjään tehdä vähän haasteellisemmaksi nuo kaket niin tekee kunnolla, heh.

Saatiin 8,5!

Kaukojen jälkeen L, liikkeet oli seiso-istu. Meni ok, vaikka kaipasin itse terävyyttä seuraamiseen, tästä 9.

Viimeinen liike oli tunnari. Olin supertytyväinen Nepun etsimiseen, olin satavarma että otti oikean, kun merkkasi sen heti, kävi tarkistamassa muut ja nappasi sen ekana merkkaamansa. Palautus meni persiilleen, ei saisi nuolaista ennenkuin tipahtaa, mutta Neppupa sitten tiputti kapulan ennen liikkurin käskyä. Se myös puri sitä kapulaa, ei hyvä.

Tunnarista 6.

Kokonaisvaikutus 8, tuomari sanoi että tuohan kyllä tekee hyvin, vähensi vähän siitä ruudun seikkailusta kun kävi siellä sinisellä tötsällä ja ilmeisesti osittain ulkona kehästä.

Näin ollen tulos jäi meillä saamatta, mutta monta hyvää liikettä kyllä tehtiin, tästä on hyvä jatkaa ja varmistui käsitys, että kyllä se kuitenkin valmis tuohon voittajaa  on, vähän hiotaan muutamaa juttua niin hyvä tulee.

Tuossa taisi olla kaikki "viralliset" jutut, mitä ollaan puuhattu. Terveyssaralla sen verran, että Kaapon ja Nepun MyDog -tulokset tulivat ja osoittivat, että molemmat ovat hyperurikosurian kantajia. Tuota nyt putkahtelee sieltä täältä eri linjoistakin, joten ihan perusteltua olisi kiinnittää jatkossa tähän(kin) asiaan huomiota jalostuksessa.

Inkeri aloitti tokokurssin, se vaikuttaa kyllä tosi oppivaiselta pikkukoiralta! Se ei ole niin tuli ja leimaus kuin tuo Neppu, joten se tuntuu jopa vähän itse mietiskelevän nuita koulutusjuttuja ja tarjoaa asioita hirveän mukavasti. Muut koirat ei sitä juuri haittaa, se pystyy keskittymään tekemiseen ja uskallan jopa ajoittain laskea sen irti treenatessa muiden koirienkin joukossa, mitä Nepun kanssa en voinut kuvitellakaan ensimmäiseen vuoteen ainakaan. 

Nosetuksessa Inkeri on ihan huippu, se hoksaa aina heti alkaa hommiin ja työskentelee innokkaasti. Ilmaisun kestoa pitää jatkossa vahvistella, mutta se otetaan ohjelmaan joskus myöhemmin, mikäli ei ala itse tarjoamaan pitempää ilmaisua.

Nepun kanssa ne on nykyisin ihan paita ja peppu, meillä on tavallisesti kotona joku tän tyyppinen koirakasa: 

Paljon ne leikkivät keskenään ja vähän ilkeyksiäkin keksivät, oon kyllä ihan yllättynyt miten pitkäpinnainen Neppu on tuon korvissa roikkuvan Inkerin kanssa!