Juu. Paljon on taas vettä virrannut Liminkajoessa ilman ainoatakaan treeni- tai muutakaan päivitystä. Syksy on ollut kovasti mukava, mutta turkasen kiireinen. Sitä kun haluaa ehtiä joka paikkaan, niin nämä tällaiset istumalihaksia vaativat kotihommat jäävät kyllä auttamatta paitsioon.
 |
| Lenkkeilty ollaan välillä koko porukalla, ennen Kaapon haaveria (kuvituskuva, en nyt jaksanut alkaa kaivelmaan mitään enemmän tekstin aiheeseen liityvää ;) ) |
Mistäs sitä sitten alottaisikaan? No, jos siitä treenailusta. Nepun kanssa ollaan työstetty niitä voittajan liikkeitä sen, mitä ollaan ehditty. Ollaan käyty paitsi ringin treeneissä, myös Katjan (koirakoulukisma.fi) tokovalmennuksessa. Ja omatoimiset päälle, joten kyllä niitä treenikertoja jokaiseen viikkoon on yritetty useampi mahduttaa.
Liikkeet alkavat ollakin aika mukavalla mallilla pääsääntöisesti.
-Seuraamiseen tajusin vastikään ottaa juoksun käännökset mukaan, lisäksi peruuttaminen vaatii vielä viilaamista. Edistää välillä, naksutellut olen oikeaa paikkaa.
-Jättävät on aika hyvät.
-Hyppynouto on paketissa myös, paitsi että ohjaaja voisi osata heittää sen metskun jokseenkin edes suorasti, varsinkin hallissa kumirouhepohjalla pomppii mihin sattuu. No, tuleepa harjoiteltua vähän haastavampia palautuskulmia...
-Ruutuun otin Pipan kehotuksesta käyttöön taas kosketusalustan, joka aina satunnaisesti poistetaan. Ongelma on maahanmeno, se hiipii monta askelta eteen käskystä. Tätä treenataan nyt erikseen.
-Ohjattu on aika hyvä, tosin se seuruupätkä meinaa mennä kapulakoomailuksi.
-Tunnari on myös ollut hyvä, käytetään jarrunamialustaa kapuloiden edessä ja toivotaan että oppii jarruttamaan kapuloille, menee meinaa melkoista vauhtia sinne. Kun jarruttaa, niin etsii oman varmasti koskematta vääriin. Palautuksen kapulan pito on parantunut kovasti.
-Luoksarin pysäytyskin alkaa valmistua, ollaan siinä vähän jekutettu koiraa erilaisilla palkkausvariaatioilla.
-Paikkis on enemmän ylläpitoa nyt, käskytyksiä pitää erityisesti muistaa treenata. Tehtiin tänään treeni, jossa Janne yritti saada Nepun mun vierestä pa:sta maahan, aika hyvin selvisi Neppu tästä. Sitten tehtiin vielä niin, että Janne yritti saada sen maasta pa:han, tää olikin vaikeampi, mutta hoksasi kyllä nopeasti vedätyksen ja malttoi kuunnella minun käskyä. Mun piiloon meneminen ei ole tuolle ollut koskaan ongelma, ollaan tehty myös istumispaikkista niin, että oon piilossa.
-No, sitten päästäänkin siihen katastrofin-ainekset-ilmassa -liikkeeseen, eli ne kaukokäskyt. Nyt otettiin uus tulokulma aiheeseen, eli olen tässä parin päivän aikana opettanut sille etutassutargetin, ajatuksella että etutassut a) menevät alustalle ja b) pysyvät siinä. No, tähän saakka helppo nakki, mutta vaihtoja en tuossa ole vielä aloittanut, kerrottakoon niistä sitten joskus myöhemmin, miten lähti sujumaan... Etutassut sen vuoksi paikallaan, että mulla on ollut se tunne koko ajan, että tää koira tekis sen luontaisemmin niin, ja treeneissä Katja vahvisti tän mun tuntemuksen.
Kun nyt saatais nuo kaukot mallilleen niin vois tuossa talven päälle kokeitakin jo varovasti katsella. Tokihan se on eri asia saada nuo kaikki liikkeet peräjälkeen kertaheitolla sujumaan, aika monta muuttujaa siinä matkalla on, ennen kuin se ykköstulos sieltä plakkariin napsahtaa.
Nepun kanssa aloitetaan parin viikon päästä myös Nosework ja rallytoko. Tuonne rallyynhan kaavailin Kaapoa koekaniiniksi, mutta tästäpä voisikin aasinsiltana siirtyä siihen juttuun, miksi koira vaihtui lennosta.
Kaapoa on vaivannut omituinen oikean takajalan ontuma. Se alkoi kerran metsälenkillä, hoksasin kun se astu sellaiseen mutavelliin, potkaisi jalallaan sitä mutaa irti tassunpohjasta ja tämän seurauksena alkoi lievästi onnahtaa. Myöhemmin kotona se hyppi porttia vasten, sai jonkun hillittömän kipukohtauksen ja oli tämän jälkee täysin kolmijalkainen. Se oli tosi kipeä, tärisi vaan jossain nurkassa. Niinpä me lähdettiin viemään sitä päivystykseen, jossa lääkäri ei saanut siitä mitään kiputuntemusta irti, vaikka Kaapo edelleen vaan roikutti sitä takajalkaa. Otettiin röntgenkuvia takaosasta, eikä mitään löydöksiä ollut (kehuivat vaan kun on niin siistit luut ja nivelet papparaisella edelleen). Kaapolle määrättiin Rimadyl -kuuri ja kuvat laitettiin vielä toiselle klinikalle ortopedin lausunnolle. Viikonloppu mentiin kipulääkkeillä, paranemista koirassa ei tapahtunut. Seuraavalla viikolla saatiin ortopedin lausunto, vikaa ei löytynyt edelleenkään, joten mentiin sitten näytille kyseiselle ortopedille. Hän sai vääntelemällä Kaapoa paikallistettua kivun lonkan seudulle. Edelleen kuitenkin kivun syy jäi epäselväksi (noidannuoli? tulehdus? pehmytkudosrepeämä? joku muu, mikä?) , toimintasuunnitelma oli, että vaihdetaan lääke ja katsotaan, alkaako koira toipumaan. Mikäli edistystä ei tapahtuisi, seuraavana kokeiltaisiin kortisonia ja/tai magneettikuvausta.
Nyt on viikko menty tuolla uudella lääkkeellä (Onsior) ja Kaapo alkaa olla oma pirteä itsensä. Se kävelee jo melkein puhtaasti (jäykkä se enemmän nyt on kuin epäpuhdas), varaa jalalle jo seistessäänkin, mutta välillä lepuuttaa. Liikuntaa saa jo hillitysti ja hallitusti alkaa lisäämään, eli remmissä käppäillään pieniä 15-20min lenkkejä. Ortopedi soitteli kuulumiset ja määräsi Onsioria vielä noin kolmeksi viikoksi. Toiveikkaita ollaan, että tuo nyt olisi jokin revähdys, hermopinne tms, koska selvää edistymistä voinnissa on tapahtunut. Voi vanhuksia ja niiden vaivoja, tämän vuoksi nyt päätin sitten tosiaan ottaa sen Nepun sinne rallytokokurssille. Josko siitä(kin) sille ura urkenisi :).
Nepun kanssa on käyty parit näyttelytkin, tuossa joku viikko sitten pyrähdettiin Norjassa Harstad KV:ssä, semmoinen älyvapaa 33 tunnin reissu, 1600km auton mittariin, pimeyttä ja sadetta, hieno hotelli Narvikissa ja Nepulle Sert & Cacib plakkariin, tulipahan käytyä...
 |
| Scandic Narvik |
Viime viikonloppuna oltiin Seinäjoki KV:ssä, jossa tuomaroi hollantilainen (taitaa alkuperältään olla kuitenkin venäläinen) rodun erikoistuomari Nadjia Timmermans-Kadenko. Nepulle EH/4, eihän se todellakaan vielä valmis avoimeen luokkaan ole, samanlainen silakka kuin oli Kaapokin nuorena. Jospa se kehittyisi isänsä lailla, ihan hyvähän siitäkin sitten lopulta tuli.
No, sitä viimeistä sertiä ei nyt aleta erikseen metsästellä, käydään se perinteinen Messarin reissu tuossa joulukuussa ja sitten katsellaan kalenteria, josko ensi vuodelle kuitenkin jotain näyttelyrintamallakin tehtäis. Enemmän nämä muut harrastukset ovat vieneet mennessään, jopa niin, että tuntuisi olevan tarve jo toiselle "harrastusvälineelle". Ehkä jotain on jo suunnitelmissakin, mutta mitä, se selvinnee sitten joskus :).
