Sehän valioitui! Ja vuosi pakettiin

Hupsista, niin siinä pääsi kuin pääsikin käymään, että Inkerikin ralleili itsensä valioksi  kolmen startin suoralla! Kaikkinensakin MES -startteja ehti Inkerille kertyä vain neljä, kun syyskuun alussa se korkkasi Iisalmessa mestariluokan vähän yllättäen, vaihdettuani sinne lennosta Inkerin korvaansa poteneen Ilonan tilalle. Silloin olin tyytyväinen tulokseen MES81, vaikkakin päätin siinä kohtaa, että sen pomppimiseen ja häiriöherkkyyteen täytyy vihdoin alkaa puuttua.

Eihän se tietenkään vielä tässä ajassa ole ehtinyt täysin luopua noista tavoistaan (tuskin luopuu koskaan kokonaan), edelleen se herkästi pomppii ja ihastelee ympäristöään sekä radalla että treeneissä. Edistymistä lienee kuitenkin tapahtunut, koska se on onnistunut esittämään kisoissa parasta osaamistaan jopa niin, että minullakin on ollut kivaa radalla sen kanssa.

Rovaniemen kisat käytiin hallissa, jossa olikin hulppeasti tilaa sekä kisakehälle että lämppäalueelle. Tuomarina toimi Heli Kelhälä, hänen radoillaan on aina mukava kisata. Verkkasin Inkerin kanssa aika kauan, tai oikeastaan annoin sen taas vaan hämmästellä kaikki hämmästelynsä ihan rauhassa oudossa ympäristössä. Tämä on osoittautunut toimivaksi jutuksi sen kanssa kisatessa: turha edes yrittää temputtaa sitä ennen rataa, kyllä ne kaikki liikkeet on jo kotona opeteltu. Kun se saa kaikessa rauhassa katsella kisaympäristön, se jossain kohtaa päättää jaksaa keskittyä tekemiseen. Ainakin osan aikaa siis :). 

Rata oli omaankin mieleen siisti suoritus, yksi kyltti uusittiin, kun lähestymisessä Inkeri yhtäkkiä pysähtyi rapsuttamaan itseään. Annoin rapsuttaa rauhassa, ettei toista samanlaista enää tulisi radan aikana. Eikä sitten tullutkaan, vaan kaikki meni "kuten elokuvissa" ja osasin maalissa jo odottaa valiokellon viimeistä kilahdusta. Uusimisen lisäksi muita virheitä radalla ei tullut, joten tuloksella MES97 Inkeri sijoittui luokassa toiseksi ja sai valioruusukkeen! Sehän valioitui yhtäccii :-o.

Treeniporukalle tarjottiin taas valiokakkua, siinä riittääkin hauskaa, kun kakkulaattaan oli lipsahtanut pieni kirjoitusvirhe. Meillä on nyt Aina Inkeri Ankeisen tilalla Ritva Inkeri :).

Nämä olivat vuoden 2021 viimeiset kisat meidän kohdalla ja onkin aika tehdä katsaus, mitä tuli tehtyä sekä laatia uudelle vuodelle uudet tavoitteet: 

Neppu

-Sai rally-tokon valiotulokset kasaan heinäkuussa kolmen startin suoralla. MES -startteja Nepulle ehti kertyä kaikkinensa 11kpl, joista kaikista tulos, suurimmaksi osaksi virheet aiheutti se koirakon kaksijalkainen osapuoli. Tämän jälkeen kisattiin vielä pari kertaa, mm:

-Osallistui lokakuussa rally-tokon SM-kisoihin. Sieltä tulosta ei saatu, ohjaajaa jännitti isot kisat, koira oli ihan oma itsensä ja tästä yhtälöstä seurasi se, että lapasestahan se lähti. Se ei edelleenkään anna piirunkaan vertaa anteeksi, jos mulla ajatus karkaa esimerkiksi radalla seuraaviin tehtäviin. Tunnustan, että SM -karsintaradalla ehdin pari kylttiä ennen maalia ajatella: "kohta tää loppuu", ja siinä samassa se otti ohjat omiin tassuihinsa, lipesi hanskasta, teki ylimääräisen puolenvaihdon edessä ja karkasi vielä viimeiselle tehtävälle (hyppy) vähän omia aikojaan. Mukava kokemus silti oli tuo arvokisareissu!

-tulevana vuonna treenataan Nepun kanssa tokoa (EVL). Ne säännöthän muuttuvat vuoden vaihtuessa ja uusia juttuja saa taas harjoitella. Sitä, päästäänkö kokeisiin asti, en osaa sanoa, tää koira vaan on yksinkertaisesti niin vilkas ja kropastaan eloisa, että tuottaa suuria vaikeuksia saada erityisesti tiettyjä liikkeitä koekuntoon. Mutta treenataan ainakin omaksi iloksi, ilman paineita ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Ollaan edelleen mukana myös Koirakoutsin Pohjois-Suomen tokotiimissä. Useamman schapen kokemuksella Nepusta voi kyllä sanoa, että ei ole se helpoin ohjattava missään lajissa... Silti sen kanssa tekeminen on vaan parasta!

-tavoitteena on päästä Ruotsin puolelle kisaamaan sikäläistä rallya ja sieltä mahdollisesti SE RTVA (ei nyt edes mietitä tässä, mitä korona tälle tavoitteelle mahdollisesti aiheuttaa). Ruotsin säännöt ja tehtävät eroavat suomalaisista jonkin verran, erityisesti ohjaajan osalta, koiran ei tarvitse hallita kovinkaan montaa uutta juttua. Tätä on hauska treenata, on taas vähän uutta opeteltavaa sinänsä tutussa lajissa.

-tulee veteraani-ikään elokuussa (oikeasti! Mihin tämä aika kuluu!). Ehkä käydään joku vetskukehä näyttelyissä, jos siltä tuntuu.

Inkeri

-korkkasi rally-tokon voittajaluokan toukokuussa ja juhli rally-tokovaliona marraskuun alussa! Saatiin siis putkeen ensin tulokset RTK3 -koulariin ja sitten RTK4 -koulariin. Ja lisäksi tarvittiin enää yksi startti, jolla viimeisteltiin Inkeristä Suomen Rally-tokovalio. 

-kävi kerran näyttelyissä (Oulu KV), jossa oli rotunsa paras saaden Cacibin. Ryhmäkehiä ei Oulussa koronatilanteen vuoksi edes ollut, joten ei tarvinnut jäädä notkumaan. 

-ensi vuonna Inkerikin treenaa Ruotsin rallya samoilla tavoitteilla Nepun kanssa. Lisäksi se palaa vanhaan harrastukseensa noseworkiin, sain sille paikan koirakoulu Kisman ryhmässä. Katsotaan rauhassa, mennäänkö vielä ensi vuonna kokeisiin tässä lajissa.

Ilona

-jäi vähän paitsioon, kun aika ei yksinkertaisesti riitä kolmen koiran kunnolliseen treenaamiseen. Kisasi kuitenkin rallyn voittajaluokasta yhden tuloksen.  Nyt se on mun ainoa Suomen rally-koira ja jatkaa muiden jalanjäljillä "kultapossukerhossa" (meidän rallyryhmä Kismalla) :). Tavoitteena RTK3 ja RTK4. 

-ainakin yksi näyttelykäynti täytyisi koittaa järjestää, jotta saadaan mahdollista myöhempää rallyvalioitumista varten tarvittava näyttelytulos. 

Siinäpä sitä on taas tekemistä ensi vuodelle. Nyt on kuitenkin tarkoitus pitää hetki paussia kisoista ja treenata liikkeiden osia sekä tekniikkaa eri lajeissa sen verran kuin hyvältä tuntuu.

Toivottelemme kaikille mukavaa ensi vuotta, pysykää terveinä ja törmäillään harrastuksissa!

Mitä ihmettä Inkeri?!

Pallottelin pitkän aikaa ajatuksella Kuusamon rally-tokon tuplakisoihin ilmoittautumisesta. Myönnetään, että hieman oli jo tässä vaiheessa semmoinen "en tiedä, jaksaako" -fiilis, ja vielä, kun kisat käytiin Kuusamossa, ulkona, syyskuun lopulla! Siellähän saattaisi olla jo vaikka ihan talvi :-O. Siinä kun kuitenkin meillä sattui olemaan ihan kokonaan vapaa viikonloppu, niin päätettiin lähteä Syötteen mökille, ja samalla käydä mutka kisoissa. Tuplakisathan tarkoittaa aina tulosmahdollisuutta tuplana.  Sen verran vilukissa kuitenkin olin, että päätin ilmoittaa mukaan ainoastaan yhden koiran, jotta välillä ehtisi edes vähän lämmitellä (lopulta totuus oli kuitenkin paremminkin kuivatella) autossa.

Inkeri pääsi mun koirista mukaan kokeilemaan mestariluokan ratoja, ajatuksena raapia edes jonkilaiset tulokset kasaan ja sitä kautta koulari RTK4. Ja ajattelin, että tuplakisassa se saattaisi olla toisella radalla jo enemmän keskittynyt tekemiseen kaiken muun hämmästeltävän asemesta. Hämmästelkööt ekalla radalla :).

Kisapäivä valkeni Syötteellä sateisena, ja sitä se myös oli Kuusamossa koko päivän ajan. Mulla oli vaatetta paljon päällä, ja loppupäivästä päällimmäisenä ollut untuvatakki painoi jo vettyneenä varmaan monta kiloa :).Mun koirat eivät onneksi sateesta piittaa, joten märkä maa ym. eivät huolettaneet ollenkaan. Ehkä jopa parempi noin, jos se edes vähän lieventäisi Inkerin hyppimisintoa.

Kiertelin Inkerin kanssa kisakehän ympärillä edellisten luokkien välissä, ja yritin näyttää sille kaikki "ihastelukohteet" jo ennen kisaa: josko se ei suorituksen aikana olisi sitten ihan niin joka suuntaan menossa.

Onhan nuo kanisterit ja muut pikku-schapen mielestä täysin vastustamattomia :)

Ekassa kisassa Inkeri olikin sitten yllättävän hyvin kuulolla, itse asiassa rata tuntui oikein mukavalta! Osasin heti maalissa odottaa hyvää tulosta, ja niinhän se vaan meidän Liisa Ihmemaassa rallitteli elämänsä toiselta MES -radalta ekat valiopisteet 97! Saatiin ainoastaan pari kontrollivirhettä hyppysarjalta ja sen jälkeiseltä puolenvaihto takaa -kyltiltä. Siinä vaiheessa jo tuntui, että päivän tavoite on reilusti ylitetty, ja toiseen kisaan lähdin ihan rennoin mielin, kunhan käydään tekaisemassa rata.

Rata 1

Toinenkin rata meni sitten kuitenkin hienosti, ainoat virheet tehtiin merkille lähetyksessä, josta sekä -1 uudelleen ohjauksesta ja vielä -3 kovasta komentamisesta (hupsis!). Mutta sainpahan ohjattua toisella käskyllä merkille, kun se ekalla oli juoksemassa ties mihin, onneksi kuunteli pysäytyskäskyn (en tiedä, oliko se tämä kohta kun ohjeistin koiraa turhan kovaa). Nämä olivatkin ainoat virheet toisella radalla, joten Inkerin MES -rata numero kolme tuotti sekä koularin RTK4, että toisen valiotuloksen, 96p. 

Rata 2

Ei ymmärrä Inkerikään, mitä tuli tehneeksi.

Enpä olisi voinut edes villeimmissä kuvitelmissa tämmöistä suoritusta odottaa Inkeriltä vielä tässä vaiheessa! Nythän se siis on yhtäkkiä yhtä ysivitosta (tai yli-) vaille valio! 

Harjoitus on tuottanut tulosta myös Inkerin kohdalla. Ollaan viime aikoina ihan tekemällä tehty sille häiriötä treeneissä: post it -lappuja, leluja, ruokahoukutuksia ym. pitkin lattioita. Käytiin myös (peräti kerran, pitäisi käydä useammin) tekemässä hyvä häiriöratatreeni Inkerille vieraassa hallissa.   Kaikki liikkeet se on osannut jo jonkin aikaa, mutta nehän ei suinkaan ole useinkaan se vaikein asia opettaa koiralle, kun kisoihin tähdätään. 

No, paljastettakoon tässä samalla, että olihan se seuraavissa torstaitreeneissä taas täysin oma itsensä ja "jäi jumiin" ajatuksesta kumiröhköpossu hallin lattialla... Kaikesta ääntä päästävästä lelujutusta sillä siis edelleen menee kuppi ihan totaalisen nurin. Ei lopu treenin aiheet tämänkään koiran kanssa!

Nepun kanssa sitten muuten päästiin kuin päästiinkin karsinnasta mukaan rally-tokon SM-kisoihin, taso siellä on ihan jäätävän kova ihan jo karsintarajan valossa (en tässä vaiheessa tiedä ihan täsmälleen pisterajaa, mutta yli 95 keskiarvon se kuitenkin on). Ajattelinkin, että lähdetään nyt vaan nauttimaan tunnelmasta ja tehdään parhaamme, katsotaan mihin se riittää. Eikö ne suomalaiset urheilijatkin tapaa niin sanoa :-D.

FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen seuraavana oli vuorossa Kemin iltakisat 14.7., jossa oli tarjolla luokat AVO ja MES, joten ilmoitin ainoastaan Nepun sinne.  Saatiin treeniporukasta Susan Rambon kanssa meille matkaseuraksi, niin ei tarvinnut yksikseen ajella. 

Kemissä tuomaroimassa oli Heli Kelhälä ja Neppu teki taas loistavan radan, minä itse kämmäsin oikean puolen tuplasaksalaisen olemalla eriaikainen koiran kanssa, siitä -3. Muita virheitä ei sitten otettukaan, joten tulokseksi MES97, jolla päästiin palkinnoillekin, oltiin kolmansia. 

Sitä viimeistä valiotulosta lähdettiin kokeilemaan Seinäjoelle 26.7. Krista Karhun radalta. Ilmoitin myös Ilonan sinne ensimmäiseen voittajaluokan starttiinsa. Mestariluokan ratapiirustus aiheutti kyllä hieman hikikarpaloita etukäteen, siinä oli tosi paljon tekemistä ja semmoinen "menevä" rata, joten mietin, että meillä tulee helposti liiasta vauhdista teknisiä virheitä. Oli peruutuksia, käännöksiä ja putki-houkutuskin :).

Ekana oli kuitenkin voittajaluokka, siinä vähän jännitti, miten meidän kotitonttu-Ilona suoriutuu tehtävistä ihan oudossa hallissa, jossa vielä kisattiin kahdella radalla yhtä aikaa, joten kaikenlaista häiriötä sille oli luvassa. Ihmeen hyvin se kuitenkin keskittyi, ainoastaan pakki oli hukassa, ja siltä kyltiltä otettiin yhteensä -13p, kun uusin, eikä se sittenkään onnistunut. Muita virheitä tuli ainoastaan -1, joten lopputulos oli tolla treeni- ja kisakokemuksella loistava VOI86. Hyvin tyytyväinen olin tähän kyllä!

Seinäjoen halli on mukava kisapaikka

Sitten siihen MES -rataan... Lähdin selkeästi taas koiran vauhtiin mukaan, se meni vähän niin, että koira vei ja minä vikisin. Tehtävät sujuivat kuitenkin hyvin, ja Neppu pysyi kuulolla ja hanskassa vauhdista huolimatta. Maalissa oli ihan sellainen olo, että tehtiinkö me kaikki mitä piti?! Meni niin jouhevasti!

Tuloksena komeili hetken kuluttua MES100, ja lopulta voitettiin luokkakin, vauhti tosiaan oli ollut sen verran kova, että toiseksi tullut koirakko hävisi meille (yhden pisteen ja) kolmetoista sekuntia :-O. Ja taisi olla vieläpä hallitseva Suomen mestari tämä kakkoseksi tullut. Näin me kirjaimellisesti ralliteltiin Nepulle nimen eteen titteli FI RTVA.

...to be continued. Tässä on pari kuukautta hurahtanut välissä tuon postauksen alkuosan kirjoittamisen jälkeen, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitettua loppuun. 

Syksyn ryhmätreenien käynnistyessä elokuussa meillä oli kismalaisten TorstaiTiimin kanssa valio- ja koularijuhlat; tuloksia oli tahkottu kaikkien toimesta oikein urakalla!

Neppu sai koutsilta valiolahjan <3

Seuraavat kisat tuon Seinäjoen jälkeen mulla oli Kannuksessa, johon ilmoitin Nepun ja Ilonan, tuomaroimassa Hannele Pirttimaa. Sateen vuoksi kisat siirrettiin ulkokentältä sisälle, ja alunperin ulos piirretyillä radoilla olikin hallissa aika tiiviit kylttivälit, mikä ei sinänsä näille schapen kokoisille pitäisi olla ongelma, mutta onhan siinä tekemistä tietty aika tiuhaan tahtiin.

Mestariluokka oli vuorossa ensimmäisenä. Neppu oli syystä tai toisesta taas ihan todella lennossa ja jo ensimmäisellä kyltillä teki virheen, kun kaatoi merkille lähetyksen tötsän. Siitä sitten kuitenkin eteenpäin vaan, mutta kun ohjaaja jää miettimään pistemenetyksiä tuosta virheestä, eikä muista ohjata koiraa, niin lähteehän se lapasesta aivan alta aikayksikön! Se ei todellakaan anna anteeksi ohjaajan keskittymättömyyttä, vaan laittaa välittömästi sooloiluvaihteen päälle ja tekee ihan omaa rataansa :). Tästä saatiin meidän kautta aikojen ensimmäinen nollatulos rallyssa ja ihan kyllä ansaitusti. Ohjaajalle semmoinen note-to-self, että a) olis hyvä osata säännöistä ne pistemenetysosiot, niin ei tarttis radalla miettiä paljonko tuli takkiin ja b) vaikka et tietäiskään, niin siinä radalla sitä on turha miettiä, keskity kylttiin kerrallaan! 

Ilonan rata oli sitten voittajaluokassa yhtä henkien taistelua, kun se otti lähtökyltiltä asti kovasti häiriötä lämppäalueelle meidän jälkeen tulleen koirakon verkasta. Ei ollut kiva käskyttää kilpaa verkkaavan koirakon kanssa, Ilona kuunteli kaikki "kaverinkin" käskyt. Teki kuitenkin myös sitä rataa, mutta jouduin uusimaan ekana pari kertaa ja viimeisellä kyltillä päätin tietoisesti ottaa hylsyn kun uusin vielä kolmannen kerran, koska en halunnut poistua radalta niin että koira ei ole kuulolla. Oltais saatu tulos, vaikka oltais otettu viimeiseltä kyltiltä se -10, mutta ehkä tää tahtojen taistelu kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Voittajassa tuli muuten lopulta ainoastaan yksi tulos, koirakkoja taisi olla kymmenkunta.

Kannus laitettiin meidän osalta maksettujen harjoitusten mappiin, muuten oli kyllä mukava viikonloppu Kokkolan leirintäalueella (on hienolla paikalla, suosittelen!)

Seuraavat kisat ralliteltiin Iisalmessa nyt syyskuussa. Sinne ilmoitin alunperin Nepun ja Ilonan, mutta sitten Ilona sai elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen ja lääketippojen dopingvaroaika ei ehtinyt mennä umpeen. Niinpä kokeilin kepillä jäätä ja laitoin järjestäjälle viestiä, josko voisin vaihtaa koiraa ja luokkaa lennosta. Se sattuikin sopimaan, joten Inkeri pääsi vähän yllättäen korkkaamaan mestariluokan.

Ajelimme treenikaverin kanssa Iisalmeen jo perjantaina, oli mukava pikku lomanen, kun käytiin Susanin kanssa syömässä illalla ja sitten löhöilin hotellin sängyssä ja sain kunnon yöunet, versus se, että oltais lähdetty lauantaina aamuyöllä painamaan Iisalmeen.

Kisat olivat ulkokentällä ja sää oli aivan jäätävän kylmä! Tuomaroimassa Heli Kelhälä ja rata taattua helimäistä tyyliä (paljon tekniikkaa ja "tokomaista" juttua), tykkään! Mun koirat olivat mestariluokassa numeroilla 5 ja 10, Neppu näistä ekana. Mun täytyi yrittää pitää jäässä olevat näppini rauhassa, Neppuhan seuraa edelleen jokaisen sormen heilautuksen ja yrittää tulkita sen joksikin käskyksi. Onnistuin tässä aika hyvin, koira ei lopulta tehnyt virheen virhettä, minä otin ensin tyhmän -3 puolenvaihto takaa -kyltillä omasta linjamuutoksesta ja sitten vielä tollomman -1 suorituspaikasta. Lopputulos Nepulle MES96, riitti lopulta luokassa hopealle. 

Inkeri oli jälleen kerran ihan täydellisen oma itsensä, teki kyllä tehtäviä, mutta hyppi, pomppi ja tsekkas kaikki ihanuudet (kuten esimerkiksi ihan tavalliset, oranssit pujottelutötsät) matkan varrella. Pieniä virheitä tuli siellä täällä tästä kohelluksesta johtuen (ja joo saman linjavirheen minä tein myös tällä radalla), mutta onnistuttiin kuitenkin saamaan Inkerille ekasta mestarista tulos MES81. Yhtään ei liioitellut tuomari, kun totesi kirjallisessa palautteessa Inkerin olevan vilkas koira...

Tässäpä ne kisaraportit tähän saakka olivatkin. Suunnitelmissa tälle vuodelle on ainakin se, että yritetään Nepun kanssa päästä mukaan SM-kisoihin. Meillä on karsintatuloksina 100, 100, 97 ja 96 eli summa 393, kun maksimi on 400. Enää en ajatellut tätä koittaa parannella, jos ei noilla päästä niin sitten ei. Kisathan ovat lokakuussa Hyvinkäällä. 

Nepun kanssa ton jälkeen siirrytään todennäköisesti tokoon, vaikka siinä lajissa se on (jos mahdollista) vieläkin korkeammassa vireessä, enkä minä saa sitä sen teputtelua aisoihin. Ruotsin rallysääntöjä ja -kylttejäkin pitäisi alkaa silmäillä. Että josko sitä pitkästä aikaa vaikka ihan ulkomaille pääsis :). 

Inkerin kanssa mietin, että nyt kun "pää" on auki, yritettäisiin saada tehtyä se RTK4. Samalla se toivottavasti saisi kokemusta eri paikoissa kisaamisesta eikä enää olisi niin Liisana Ihmemaassa aina radalla (voi olla turha toivo). Ja siihen hyppimiseen päätin nyt viimein puuttua ihan järjestelmällisesti. Uskon vahvasti, että siitäkin vielä valio leivotaan, kunhan saadaan ne herneet kallossa pyörimään vähän hitaammin.

Ilonan kanssa ei sen kummemmin ole muuta, kuin että kisataan siten kun hyvältä tuntuu. Se on niin kiltti ja jotenkin erikoisen kuuliainen (mullakin edes yksi tämmöinen :-D), että en halua laittaa sitä tuommoisiin häiriöalttiisiin paikkoihin enää kisoissa, vaan treenataan (myös sitä häiriötä) ja katsotaan sopivia kisoja rauhassa. Ulkokentät ovat mun mielestä kokemattomalle koiralle parempia paikkoja kisata, kun ympäristöön äänineen ja hajuineen pääsee tutustumaan ennen starttia. Koronan myötä hallikisoissa on nykyään lähes aina rajoitus, että max 1-2 koiraa suorittavan lisäksi saa olla odottamassa vuoroaan. Kokeneille koirille tuo ei ole vaikeaa, mutta nuorille ja kokemattomille monesti on.

Mitäs me muuta...? No, ollaan karavaanailtu ja mökkeilty ahkerasti. Nyt laitetaan vaunu talviteloille, mutta mökille mennään aina kun aikaa on. Ollaan kierrelty eri paikkakuntien ulkoilureittejä, niitä onkin nykyään lähes joka pitäjässä.

Huh hellettä!

Lämmintä on tänä kesänä todellakin riittänyt. Olen ollut lomalla nyt reilun kuukauden, ja yhden käden sormilla taitaa olla laskettavissa semmoiset sopivat koirien lenkkeilytyskelit. Aamulla on kuuma, päivällä se vasta kuuma onkin, ja illalla on kuuma. Kotona sisällä onneksi ilmalämpöpumppu hoitaa viilennyksen, mutta asuntovaunussa on ollut kohtuullisen lämmintä nukkua niinä muutamina kertoina, kun ollaan reissussa oltu. Ostin nyt kokeiluun sellaisen ilmanviilentimen vaunuun, pääsee testiin kunhan taas poimitaan vaunu perään roikkumaan ja lähdetään (kisa)reissuun :).

Treenit koirien kanssa ollaan tehty lyhyesti ja ytimekkäästi, nyt tosin ostin taas kortin Dogantti -areenalle, kun siellä meijerin vanhassa juustolassa on helteilläkin mukavan viileää. Iltaisin ollaan käyty muutaman kerran hakemassa viilennystä merivedestä ja reissuissa tietysti campingit pyritään katsomaan niin, että koirille on pulikoimismahdollisuus. Ainoastaan Inkeri meillä menee ihan uimalla uimaan, toiset tykkäävät vain kahlailla.

Kisailtu ollaan sen verran, että Inkeri saavutti kolmella startilla voittajaluokan koularin RTK3 rallyssa: ensimmäinen startti oli jo joskus toukokuussa Oulussa, siellä ralleiltiin tulos VOI88, ja sijoituttiin luokassa hopealle (2./10). Tässä kisassa ohjaajan piikkiin saa laskea ainakin -10 pistettä, kun uusin kyltin "puolenvaihto takana", enkä sitten muistanut, kummalla puolella koiran pitäisi ensin olla :-D. Siinä sitten aikani koomailin, meinasin jo luovuttaakin, mutta jatkoin kuitenkin loppuun saakka ja onneksi jatkoin, kun saatiin ihan ok tulos.

Seuraava startti oli Nepulla ja Inkerillä Hankasalmella. Tää oli näitä:

Satu: "Mitäs jos mentäis tuolloin 18.-20. päivä Hankasalmelle? Siellä näyttää olevan tuommoinen leirintäalue."

Janne: "No mitä siellä silloin on?"

Satu: "No olis kisat. Sain paikatkin Nepulle ja Inkerille."

Janne: "No ok."

(Toim.huom: täällä meillä päin kisoja on harvakseltaan, ja usein saa ajaa satoja kilometrejä, jotta pääsee starttaamaan).

Ja niin me sitten mentiin. Kumpikin koira teki tuloksen, Inkeri taas podiumille pistein VOI87 (3./10) ja Neppu mun mielestä hienolla tekemisellä sai tuloksen MES81, tähän olin lievästi pettynyt (en koiraan, vaan tulokseen).

Seuraava "mitäs jos mentäis retkelle..."  -startti tehtiin Sievissä 3.7. Majailtiin Maasydänjärvellä  viikonloppu, uitiin (jopa minäkin tarkenin!) ja lähinnä läähätettiin helteessä.

Sievissä siis Inkeri edelleen voittajassa, josta tulos VOI96 ja palkinnoille, sijoitus 3./10 ja RTK3 plakkariin. Tuomari kehotti palautteessaan luottamaan koiraan, mutta kyllä se Inkeri edelleenkin keskittyy ainakin sataan asiaan yhtä aikaa, eikä sen kanssa todellakaan päästä radalla (ei useinkaan edes treeneissä) sinne yhteiseen kuplaan, hyvä että edes samalla tontilla ollaan :). Koularin myötä Inkeri saa nyt jäädä hetkeksi kisamaskotiksi, on Ilonan vuoro kokeilla voittajaluokkaa seuraavaksi.

Nepun rata oli sitten ihan jinjajang/super/kuplassa/mitänäitänytonkaan. Tekniseltä radalta se otti täydet 100p, otti luokkavoiton ja näin saatiin viimein valiokello käyntiin. Sen suoritus sai taas uskomaan siihen, että kyllä tuommoisen hieman haasteellisemmankin taskuraketin kanssa on mahdollista onnistua, kun tarpeeksi uskoo ja tekee töitä. Se haasteellisuushan tässä tapauksessa on sitä, että se tekee niin sukkelasti sinne päin, että mm. pieniä vino -1 -pisteitä tulee tilille todella helposti. Aina, siis todellakin AINA se antaa kaikkensa, mutta meidän yhteistyö ei välttämättä aina pysy siinä tahdissa mukana...

Rallikisailut jatkuvat, mulla on parikin kisapaikkaa "takataskussa" vielä tälle kuulle. Mukavaa, kun kisoja taas ylipäätään on!

Koiranäyttelyssäkin me käytiin, Oulussa 10.-11.7. Ilmoitin sinne viime tipassa Inkerin lauantaille (KV -näyttely) ja Ronjan sunnuntaille (NORD).

Lauantaina schapeja (2u+2n) tuomaroi Nina Janger ja hän arvioi Inkerin rotunsa parhaaksi mukavalla arvostelulla:

"4- vuotias narttu. 

Erinomaiset mittasuhteet.

Hyvä kallon leveys ja vahva kuono-osa.

Hyvä ylälinja, eturinta ja raajaluusto.

Hieman pyöreyttä rintakehässä.

Tasapainoisesti kulmautunut.

Liikkuu kevyellä ulottuvalla askeleella.

Käyttää häntäänsä hyvin.

Iloinen esiintyjä.

Hyvä karvapeite."

VAL ERI1 SA PN1 CACIB ROP

Inkeri otti kyllä koko rahan edestä ilon irti kehässä, oli hyvin tyypillinen pomppiva itsensä, ja sitä sai myös tuomari ja kehäsihteerikin "maistaa"... Tuomari totesikin, että hänhän repeilee, mutta niinhän näiden täytyy iloisia ollakin. 

Nepun jälkikasvusta Jekku ja Armi ottivat valioivat sertit lauantaina, Jekku oli VSP ja Armi Inkerin jälkeen PN2.

Sunnuntaille tuli harmillisesti tuomarimuutos, alunperin piti olla hollantilainen erikoistuomari, mutta vaihtui espanjalaiseksi Jose Homem De Melloksi. Ilmoitin sunnuntaille Ronjan, kehässä oli 3 urosta ja 2 narttua. Ronjan arvostelu:

"Feminine, well set ears.

Chest should be deeper.

Correct front.

Nice ribcage.

Correct topline & tailset.

Moves little bit reserved & 

very close behind." 

AVO EH/2 

Ihan tyytyväinen Ronjan esiintymiseen olin, eihän sillä kokemusta ole yhtään tuollaisista tapahtumista ja hälinästä. Jekku ja Armi olivat VSP ja ROP, selkeästi tuomari tykkäsi vähän rungokkaammista koirista, Ronja on enemmän meidän Ilonan kaliiperia, eli hyvin kevyt tyypiltään.

Muita näyttelyitä en ole edes katsellut, varmaan joskus täytyy lähteä Inkerin kanssa jostain Suomen rajojen ulkopuolelta kokeilemaan sitä viimeistä Cacibia, kunhan rajat ovat auki ja on turvallista mennä.

Nyt koitetaan pitää Neppu iskukunnossa, että saataisiin niitä valiotuloksia rallyssa lisää (en kyllä tiedä, miten se saadaan pidettyä, täytynee vaan toivoa että lämpimät ilmat jatkuvat niin se edes vähän on hitaampi radalla). 

Ilona osaa voittajaluokan jutut kyllä, katsotaan miten se alkaa pelittämään kisoissa.

Ja Inkeri taas... Yritetään etsiä sitä yhteistä kuplaa ja keskittymiskykyä, muuten se osaa kyllä mestariluokan jutut ja on teknisesti varmaan taitavin mun koirista, sen kanssa vaan on epämukavaa (mulla, koiralla on vähän liiankin kivaa) olla radalla, kun se rekisteröi koko ajan ihan kaiken ympärillään. Napsun tai parin verran keskittymiskykyä lisää, kiitos :).

(Korona)vuotta pakettiin

Olen aloittanut jo pariin otteeseen postauksen tänne loppusyksyn ja alkutalven kisoista ja muusta, mutta jostain syystä en vaan ole saanut kirjoituksia valmiiksi asti. En nyt jaksa enää sen tarkemmin lähteä erittelemään kisa kisalta, mitä ollaan tehty, vaan ajattelin vain hieman koota pakettiin viime vuotta koira koiralta. 

Ronja 

Ronja muutti mun anopin luokse helmikuun lopulla sen jälkeen, kun vanha Manni täytyi laittaa viimeiselle matkalle. Ronja on virallisesti minun nimissäni ja sen päätehtävä on anopin aktivointi :). Jonkin verran kävin Ronjan kanssa Oulun Koirakerhon näyttelytreeneissä, mutta korona vesitti nekin kyllä suurimmaksi osaksi, kuten näyttelytkin. Ronja ehti kuitenkin tammikuussa käydä kerran kehässä Kajaanin KV -näyttelyssä, sieltä sille sileä eri. 

Luustokuvat otettiin loppuvuodesta ja kaikilta osin priimaa lausuttiin Ronjalle.

Ronjalle yitän katsoa jonkun näyttelyn ensi kesälle, aiemmin tuskin kannattaa tämän vallitsevan tilanteen vuoksi edes näyttelykalenteria katsella. 

Ilona 

Ilona heilui mukana treeneissä, sen kanssa ei tosiaan ole mitenkään ihmeemmin tavoitteellisesti tehty mitään, mutta paljon se on oppinut "siinä sivussa vasemmalla kädellä". Se on  luonteeltaan paljon rauhallisempi ja harkitsevaisempi (jos schapea nyt ylipäätään voi harkitsevaksi sanoa...) kuin nuo mun kaksi vanhempaa suharia, ja niinpä sen ohjaaminenkin on aika paljon helpompaa. Lisäksi se tekee kyllä tasan sen mitä sille on opetettu, ohjaaja voi katsoa itseään peilistä jos yrittää teettää sillä sellaista mitä sille ei ole aiemmin opetettu. 

Ilona starttasi rallykisoissa neljä kertaa, sai joka kerta tuloksen ja koularit RTK1 ja RTK2. Rotumestikset jäivät harmillisesti väliin juoksujen vuoksi. 

Ilona luustokuvattiin alkuvuodesta, priimaa olivat senkin luut (spondyloosia ei nuoren iän vuoksi vielä lausuttu).

Tänä vuonna Ilonan tavoite on ainakin RTK3, ja kenties korkkaamme myös tokokokeet. 

Inkeri

Inkeri kävi kerran näyttelyissä, Turussa tammikuussa. Turkuun asti junailimme ihan vaan sen vuoksi, että siellä oli rodun erikoistuomari ja matkailuhan tunnetusti avartaa :). Helmikuussa Inkeri kävi sterkassa, ja nyt noin vuosi jälkeenpäin saa onnekseen todeta, että eipä ole vaikuttanut sen paremmin turkkiin kuin painoonkaan tuo sterkka.

 Rallykisoissa Inkeri starttasi kolmesti, saldona oli kaksi kertaa luokkavoitto ja kerran hylsy. Että tulos tai ulos, se on Inkerin motto näissä karkeloissa. Viimeinen, RTK2 -koularin tuottanut luokkavoitto tuli Kuopion rotumestiksissä, joten Inkeri on avoimen luokan rotumestari!

Tälle vuodelle Inkerin tavoite on ainakin RTK3, ehkä jopa RTK4, se osaa kyllä kaikki kyltit ja tekniikka on hyvä, mutta se keskittyminen... Se vaan kertakaikkiaan saa niitä aivopieruja ja lisäksi sen on pakko kuulla ja nähdä kaikki mahdollinen ja vähän mahdotonkin, joten koskaan ei voi radalle lähtiessä tietää, mitä se sillä kertaa "tarjoilee". 

Tokossa olisi kiva käydä pitkästä aikaa VOIvottelemassa, nyt kun vielä näillä vanhoilla säännöilla kisataan. Tokossa vaan rallyakin enemmän on haittaa siitä, että koiralla "pakka leviää", on jäänyt päähän kaikumaan sen viimeisimmän voittajaluokan kokeen tuomarin kommentti: "tämä olisi semmoinen kolmensadan pisteen koira, jos..."

Neppu

Neppukin ehti kerran näyttelykehään ennen koronaa, tammikuun Kajaani KV:ssa se oli ROP. Rallykisoja koluttiin sitten senkin edestä, mun koirat on tänä vuonna kyllä startanneet yhteensä enemmän kuin yhtenäkään aiempana vuonna, että siltä osin "mikä korona?" Rallystartteja Nepulle kerääntyi peräti yhdeksän kappaletta, ensin kahdesti voittajassa, joista sitten RTK3 ja sitten loput seitsemän starttia mestariluokassa, jokaiselta radalta tulos, koulari RTK4 ja aika monta kertaa rallyteltiin harmittavan lähelle sitä 95 pistettä. Neppu otti mestariluokan rotumestaruuden Kuopiossa, teki kyllä siellä kaikista radoistaan surkeimman suorituksen, mutta se riitti silti!

Tänä vuonna jatkamme rallykisailua ja toivottavasti kehityn ohjaajana niin, että ne valiotulokset saataisiin kasaan. Koira kyllä osaa ja tekee, mutta on ohjauksellisesti haasteellinen, kun on niin nopea liikkeissään ja reagoi ihan jokaiseen sormen heilautukseenkin. Ja sitten on vielä tunariohjaaja, joka ottaa aivan hölmöjä ohjaajavirheitä...

Tokotiimin leirit kärsivät pahasti koronasta ja yhden kerran jouduin olemaan pois, kun olin itse sairaana. Tänä vuonna toivottavasti paremmalla tuurilla saadaan vedettyä treeniviikonloput läpi. 

Nepulla kävi tässä hiljattain tokoa treenatessa pieni haaveri, kun treenattiin hallissa merkikierto-hyppy-nouto-hässäkkää. Se meni kumolleen merkinkierrossa (sehän juoksee aina pää viidentenä jalkana, joten ei ihme), jatkoi kyllä suorituksen loppuun ja näytti, että mitään ei käynyt. Se meni kuitenkin jotenkin itselleen epätyypillisen "hitaaksi" ja arvelin, että johonkin nyt tuli osumaa. Onneksi sain heti seuraavaksi maanantaiksi ajan hierojalle. OIkean lavan yläosassa oli jotain pientä, muuten Neppu oli ihan ok, normaalia pientä harrastuskoiran jumia, jotka antautuivat hyvin. Nyt mennään kuitenkin hetki jumpaten ja rallatellen, jotta lapa saa parantua kunnolla. Isoja vauhtiliikkeitä täytyisi päästä harjoittelemaan isolle kentälle, en tiedä jääkö tämä tokon koekuntoon viilaaminen sitten kesään, kun pääsee taas ulos treenaamaan. Nyt on hyvä aika treenata tekniikkaa ja sitä kuuntelua (joka kuulostaa schapen kohdalla ihan kirosanalta). 

Tällä hetkellä kalenteri näyttää harrastusten osalta vain surullisen tyhjää, toivottavasti kevään korvalla korona olisi jossain ruodussa ja päästäisiin taas kisaamaan. Näyttelyitä en edes kaipaa, toki Messari ja erkkari ovat sellaiset kinkerit, joiden peruuntuminen viime vuonna harmittivat. 

Täällä meillä on nyt oikein mukavat talvipakkaset, kunnon narskekelit ja niinpä enimmäkseen koirien kanssa mennä viiletetään metsissä ja lenkkipoluilla! Ollaan myös ehditty aivan harvinaisen paljon käydä mökillä Syötteellä.