lauantai 21. syyskuuta 2019

Taipuuko ne? No kyllähän ne taipuu!



Tiedättekö semmoisen tunteen, kun joku keksii jotain uutta ja outoa, ja saa heti monta samanhenkistä kamua mukaan juttuun?! Meillä kävi esimerkiksi tämän paimennustaipparin kanssa vähän sillä tavalla : Puolet P-pennuista osallistui lauantaina 14.9. Vehmersalmen Kuttukuussa paimennustaipumustestiin. Mukana olivat  Armi (S. Petunia), Eppu (S. Presley), Ilona (S. Peggie) ja Jekku (S. Patrick). Tuomarina testissä toimi Maija-Liisa Pasanen.


Meidän paimennusosasto :). Vasemmalta Tuija ja Jekku, minä ja Ilona, Sanna ja Armi sekä Eija ja Eppu.
Ihan vähän kastuttiinkin :-D

Paimennus on minulle aivan täysin vieras laji, joten koko juttu oli vähän semmoinen hyppy tuntemattomaan :). Paikkana Kuttukuu oli varsin mukava "Huvikumpu" kaikkine eläimineen, ja tilan omistaja oli mukana katsomassa osan suorituksia valaisten meille ummikoille mahtavasti paimennuksen saloja. Olipa aivan huippua! Koiratkin suhtautuivat pihalla irti tallusteleviin eläimiin ihmeen lunkisti.








Koiria oli kaikkinensa SSKY:n taipparissa mukana 13, joista mun laskujen mukaan peräti 8 schapea. Porukka jaettiin kahteen kuuden koiran ryhmään ja minä olin Ilonan kanssa "omassa ryhmässä" numerolla 13, sillä kun oli ensimmäisten juoksujen jälkihöyryt vielä päällä, niin välteltiin sekoittamasta urosten ajatuksia pysymällä pois alueelta ennen omaa suoritusta.

Paimennustaipumustesti koostuu kahdesta osiosta, sosiaalisuudesta sekä itse paimennusosuudesta. Sosiaalistumisosuudessa meidän porukan Eppu, Jekku ja Armi olivat kaikki samassa ryhmässä, ja minä käytin Ilonan viimeisenä siinä osuudessa niin, että pelkästään nartut jäivät meille häiriökoiriksi. Siinä siis katsotaan koiran suhtautumista toisiin koiriin, ihmisryhmään ja sitten sitä kuljetellaan erilaisilla alustoilla sekä katsotaan luoksetulo (tai paremminkin, miten se antaa kiinni; mitään tokoluoksaria siellä ei tarvitse esittää). Kaikki koirat läpäisivät tämän osuuden ja pääsivät lampaille pyöröaitaukseen.

Ensimmäisenä meidän jengistä varsinaiseen lammasosuuteen pyöröaitaukseen pääsi pomppukone Eppu. Siinä jätkässä on kyllä niin paljon äitikoiraa, energiaa on kuin pienessä pitäjässä! Eppu oli lampailla aika innoissaan, ja tuomari joutui välillä vähän hillitsemään sen intoa. Hirveän hyvin se totteli kyllä tuomaria ja rauhoittui paimentamaan määrätietoisesti. Eppu läpäisi testin arvosanalla hyvä. Tuomarin kommenteissa Eppu oli "innostunut" ja "miettivä" (mitä ikinä tuo miettiväisyys schapen kohdalla sitten tarkoittaakaan, nämähän ainakin mun kokemuksen mukaan tekevät kaiken sen enempiä asioita pohtimatta :-D).

Scabbers Presley, Eppu. Aikamoisen komeaksi nuoreksi mieheksi on tämäkin varttunut!

Seuraavana vuorossa oli Jekku. Se osoittautui tässä lajissa aivan luonnonlahjakkuudeksi ja teki koko homman tosi nopeasti pois päiväjärjestyksestä, Tuijakin oli ollut ihmeissään, että näinkö äkkiä tämä on ohi, menikö läpi? Tuomari oli sanonut, että mitä kuvittelet, koirassa on lahjoja vaikka kuinka! Jekulle koulari plakkariin erinomaisella arvosanalla.

Ihan vähän märkä pikku-Jekku


Armi oli toinen luonnonlahjakkuus, harmillisesti vaan pyöröaitaus oli sateisen päivän ja useamman koiran jäljiltä jo aivan vellillä ja liukas, joten tuomari ei lampaiden liukastumisvaaran vuoksi voinut ottaa ihan kaikkea potentiaalia Armista irti (jotain vähän vaikeampia juttuja olisi kuulemma voinut kokeilla), mutta taipparin määräämän verran se paimensi kirkkaasti. Armille PAIM-T arvosanalla erinomainen.

Mitähän tässäkin tapahtuu :)


Ilonan vuorolla, päivän viimeisenä, se aitaus oli sitten tietenkin myös tosi kurainen, ja tuomari oli sitä mieltä, että mennään ensin hihnassa. Ilona otti tilanteen hyvin rauhallisesti ja niinpä se päästettiin kuitenkin irti, eikä se ollenkaan ryntäillyt tai ajattanut lampaita, vaan nätisti ravaten teki jotain paimennusta muistuttavaa. Ainakin se osasi paimentaa lauman pois kaikista herkullisimmalta kakkakasalta :). Suorituksesta palkittiin koularilla ja arvosanalla erinomainen.

Päivän saldona oli 4* PAIM T -koulari, ja porukalla siinä mietittiin, että kuka ostais lampaita että päästään jatkamaan harrastusta :). Iloisia oltiin esimerkiksi siitä, että kaikki meidän koirat olivat "lempeitä" lampaille ja aika kuuliaisia tuomarin komennoille.





Pidettiin myös pienet kekkerit edellisviikon huikean erkkarimenestyksen kunniaksi, kun kerran taas koolla oltiin. Kakkua, suolaista ja muuta herkkua oli pöytä notkollaan ja päivän päätteeksi vähän kuohuvaakin! Tästä voisi tulla vaikka tapa ;).





Kippis meidän joukkueelle!


Kiitos kaikille, oli kiva päivä! Paimennuksen salatkin ehkä ainakin pikkuriikkisen avautuivat meille kaikille :). Aivan mahtavaa, kun meidän porukkaa innostuu lähtemään näihin kaikenlaisiin "kinkereihin"; niissä on aina niin kiva nähdä, vaihtaa kuulumisia ja tietysti harrastaa koiria! Ootte huippuja! Suunnitteilla on jo paimennuspäivä jossain kohtaa... terveisin nimimerkki "ei tästä ainakaan meille uutta lajia tule, ei mitenkään ehdi vielä tätäkin treenata"... nyt jo myönnän, että kiinnostus lajiin heräsi :).


Tokokoe Muhos 15.9.

Ja sitten paluu maan pinnalle... sunnuntaina Muhoksella oli aivan kammottavan huonot suoritukset tokokokeessa sekä Inkerillä että Nepulla. Tuomarina kokeessa oli Henna Hautakoski, tykkäsin kovasti hänen tuomaroinnistaan, mutta kyllähän mun molemmat koirat esittivät taas kaikki mahdolliset virhevariaatiot, mitä kuvitella saattaa.

Me ei oltu sinänsä juuri ehditty edes treenaamaan pariin viikkoon, ja edeltävä parin päivän asuntoautoilu saattoi osaltaan olla luomassa niihin lisää pöljäilyenergiaa... tässä lajissa se meidän motto "lahjattomat harjoittelee" on kyllä täysin paikkansapitävä; ei kannattais lahjattomien lähteä sooloilemaan treenaamatta ;).

Inkerin suorituksessa (voittajaluokka) oli tosi paljon hyvää, mutta jotenkin se aina lähti lapasesta jossain kohtaa. Tuomarikin sanoi, että hän näkee, että tässä olisi semmoinen 300 pisteen koira, JOS... Siinä on se iso JOS.. sen sais pysymään lapasessa ja keskittyneenä suorituksiin. Taisin jo joskus aiemminkin mainita sen 0% harkintakyvystä, ja sen kun yhdistää sen pääkopan tuulitunneliin, niin aika  monta asiaa ehtii pienen koiran  mielessä käydä yhdenkin liikesuorituksen aikana. Ja kun jotain tulee mieleen, niin sehän täytyy sitten laittaa tuumasta toimeen ;). Näin ollen liikkeiden loput ovat se iso miinus meillä kehässä. Huoh. Tässä kohtaa huomaan miettiväni, että onko se Inkeri JO 2,5 -vuotias, vai VASTA 2,5 -vuotias... Aikuistuukohan se(kään) koskaan?



Neppu puolestaan  oli jotenkin ihmeellisessä moodissa, se ennakoi tehtäviä, ja jarruja ei taas kerran ollut ollenkaan. Ruudussa esimerkiksi se oli tekemässä ihan kympin liikettä, mutta lähti ennen kutsua seuraamiskaavioon, josta sitten tietysti 0. Tämmöistä virhettä en ole treeneissä saanut koskaan esille.

Olenkin tällä kuluneella viikolla keskittynyt treeneissä (ollaan jopa kahdesti ehditty kentälle asti!) rikkomaan liikkeiden kaavoja ja teettänyt sillä erinäisiä yhdistelmiä eri liikkeenpalasista. Täytyy saada se kuulolle, koska kaikki liikkeet se kyllä osaa, omasta mielestään ilmeisesti jopa niin hyvin taas kerran, että liikkurointi ja mun käskyt on sen mielestä ihan turhia.





Koiraharrastus on kyllä niin tätä, yksi askel eteen ja kaksi taakse. Mutta suomalaisella sisulla jatkan, enkä anna periksi. En ole tainnutkaan täällä muuten vielä mainita, että haettiin ja päästiin Nepun kanssa Pohjois-Suomen tokotiimiin, jota vetävät Mika Jalonen ja Krista Karhu! Tiimin treenit starttaavat ensi vuoden puolella, ja sinne olen innolla menossa ongelminemme.

torstai 12. syyskuuta 2019

Erikoisnäyttely 2019

Tänä vuonna schapendoesien erikoisnäyttely pidettiin  SSKY:n erikoisnäyttelyn yhteydessä Lahdessa Jokimaan raviradalla (tai tarkemmin ottaen sen parkkiksella). Alunperin ilmoitin mukaan Ilonan ja Inkerin, koska olin sitä mieltä, ettei Nepun turkki ollut vieläkään ihan täydessä "terässä" pentujen jälkeen. Varsinkaan, kun Ilona on popsinut siitä palasia parempiin suihin.




Viimeisenä mahdollisena ilmoittautumispäivänä soiteltiin Sanna-kasvattajan kanssa taas kerran, ja mietittiin, että tiimin koiria oli ilmoitettu sillä hetkellä juuri kasvattajaluokan verran eli 4, joten joku "särkymävara" olisi hyvä olla Scabbers -historian ensimmäistä kasvattajaluokkaesiintymistä varten. Olin myös vanhasta vuosikirjasta lueskellut, että tämä tuomari arvostaa koirassa "asennetta", ja ajateltiin, että saattaisi Nepusta tykätäkin. Niinpä ilmoitin Nepun kuitenkin varulta mukaan "kasvistäytteeksi", joten kaikki kolme narttua lähti meiltä erkkarikehään esiintymään.

Reissuun meidän piti tietysti lähteä taas jo edellisenä päivänä; Lahteen ajaa aika tarkoin 6h meiltä, jos ei pysähdy kuin pikaisesti kerran. Matkan teimme asuntoautolla ja yövyimme Hollolan Messilässä, kuten jokunen viikko aiemminkin yu -kisareissulla. Aamulla selvittiinkin sitten vartin siirtymällä Messilästä Jokimaalle.

Päivä alkoi lupaavasti, kun meidän auto ohjattiin muista jonossa paikalle saapuvista autoista poiketen jatkamaan suoraan eteenpäin kohti kehiä, ja lopulta parkkeerasimme auton keulan noin 10 metrin päähän kehästä numero 1, jossa schapparit arvosteltiin :). Siihen olikin hyvä rakentaa leiri asuntoauton markiisin alle, saatiin sekä Scabbers- että Trasseliporukkaa mukavasti samaan "leiriin".

Auto aitiopaikalla :)


Schapeja oli ilmoitettu ranskalaisen kasvattajatuomari Bernard Pouveslen kehään peräti 82kpl, joista 2 pentua, 38 urosta ja 42 narttua. Muutama koira oli jäänyt pois, ja jalostusnetin mukaan päivän aikana arvosteltiin lopulta 77 schapparia.

Meidän porukasta ensimmäisinä kehässä esiintyivät junioriuroksissa Aadolf (S Pontzo) ja Jekku (S Patrick). Aika yllättäen tämä luokka oli heti valionarttujen jälkeen toiseksi suurin, 13 junnu-urosta. Pojille kummallekin ERI, ja kilpailuluokassa nämä juuri 9kk ikäiset veljekset ottivat sijat 2. ja 3. sekä molemmille SA ja menolippu paras uros -kilpailuun! Aika hieno ensiesiintyminen virallisissa luokissa! Pentujen isä Pablo (Trasseli Tervaporvari) teki myös upean debyytin valioluokassa sijoittuen siellä kolmanneksi SA:n kera (valiouroksia oli kehässä 11kpl). Paras uros -kilpailussa ei vielä tällä kertaa menestystä tälle kolmikolle tullut, mutta kyllä saa jo noista luokkasijoituksista olla tosi tyytyväinen! Esiintymiset sujuivat hienosti, ja liikkeet saatiin hyvin esiin kaikilta.


Scabbers Patrick "Jekku"  JUN ERI3 SA

Jekun arvostelu



Scabbers Pontzo "Aadolf" JUN ERI2 SA

Aadolfin arvostelu



Trasseli Tervaporvari "Pablo" VAL ERI3 SA

Pablon arvostelu


Myös muut Trasseliurokset pärjäsivät luokissaan saaden ERIä ja SA:ta, hienoa!

Junnunarttuja oli kehässä "vain" 7, meidän kakarat Armi (S Petunia) ja Ilona (S Peggie) siellä mukana aakkosjärjestyksen mukaan viimeisinä. Viisi junnunarttua sai ERIn, Ilona ja Armi siinä mukana. Tässä vaiheessa oli siis jo varmistunut, että mun "kasviksen täyte" eli Neppu oli ollut aiheeton, kun kaikki P-pennut lunastivat lipun sinne laatuarvosteluillaan. Ilona käteltiin pois ERIn saaneista ensimmäisenä, tuomari oli aika sympaattinen ja pahoitteli tätä tiputtamista. Ilona on kyllä myös minun mielestä kropaltaan aivan tosi pentumainen vielä, joten oikea ratkaisu tuomarilta laittaa se kotiin kasvamaan :). Armi sensijaan vei koko potin ottaen luokkavoiton SA:n kera ja tämä tarkoitti siis myös rotunsa paras juniori -kisaan pääsyä junnu-urosten voittajan kanssa. Se kyllä onkin nätti kuin karkki, niinkuin eräs suomalainen tuomari Armista aiemmin pentuluokassa sanoi. Ja liikkuu aivan nauraen, helpon näköisesti isolla liikkeellä.

Scabbers Peggie "Ilona" JUN ERI

Ilonan arvostelu

Scabbers Petunia "Armi" JUN ERI1 SA PN2 SERT ROP & BIS4 -JUN


Armin arvostelu

Sannan Säde (T. Säteilyvaara) voitti narttujen nuorten luokan SA:lla. Valioluokassa mulla oli siis kaksi omaa koiraa mukana, joten Sanna esitti Inkerin kokoomassa ja kilpailuluokassa, minä vein sen itse yksilöarvosteluun. Ehdin hyvin, kun Inkeri oli numeroltaan siellä ison luokan (14kpl) alkupäässä ja Neppu toiseksi viimeisenä. Molemmat esiintyivät tyyleilleen uskollisesti, Inkeri iloisesti ja Neppu asenteella, kummallekin ERI ;).


Trasseli Säteilyvaara "Säde" NUO ERI1 SA PN4

Säteen arvostelu



Scabbers Afrodita "Neppu" VAL ERI1 SA PN1 ROP & BIS2


Nepun arvostelu


Exåress Too Cool For You "Inkeri" VAL ERI


Inkerin arvostelu


Tuomaria nauratti Nepun olemus, kun se ei meinannut taas kerran pysyä ollenkaan nahoissaan, vaan hyppi suunnilleen tasajalkaa laatuarvostelussa. Tässä vaiheessa en vielä ollut varma, oliko se tuomarin nauru hyvä merkki vaiko ei... Liikkeet yritin esittää aluksi sillä tavalla, kuin tuomarit yleensä ne haluavat nähdä, eli hevostermiä lainatakseni nöpöhölkällä (aina saa kuulla sitä "not too fast" kehässä) . Tämä tuomari antoi kuitenkin heti suoran palautteen ja sanoi, että kuuleppas, sun täytyy juosta yhtä lujaa kuin se koira juoksee (eli tosi lujaa kun Nepusta on kyse)... Niinhän me sitten kirmattiin menemään, tuntui että sainkin sitten juosta aika hiivatin monta kierrosta sen koiran kanssa kehässä... Neppu nimittäin tempaisi ja voitti ensin valioluokan ja lopulta koko paras narttu -kilpailun!

Erkkarissa ei tarvinnut mennä nöpöhölkkää ;)

Ja ihan parasta, kun äiti edellä juoksi narttujen ykköseksi, niin tytär 9kk juoksi isossa kilpailussa paras narttu kakkoseksi! Armille siis erkkarin serti ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään, aivan huippua, kun tuommoinen määrä toinen toistaan kauniimpia (ja vanhempia) koiria oli mukana kilpailussa! Kirsikkana kakun päällä Säde  otti Venlan luotsaamana paras narttu -kisassa sijan 4!

Sitten kilpailtiin vielä ROP -kisoja. Armi voitti ROP-juniorin tittelin ja sai menolipun BIS-junnukilpailuun. Neppu täydensi menestystään hääräämällä itsensä koko näyttelyn kauneimmaksi schappariksi, eli otti ROP-ruusukkeen ja paikan BIS-kilpailussa! Meidän puoliturkkinen kasvistäyte :-D, kyllä nauratti ja itketti samaan aikaan! Vaikka kyllä siinä paras narttu -kisan jälkeen tuli itsellekin jo semmoinen olo, että hitto, me viedään tää ;).

Erikoisnäyttelyn ROP vm-19

ROP-juniori 

Historian havinaa koettiin kasvattajaluokassa, jossa esitimme ensimmäisen Scabbers -kasviksen ikinä kokoonpanolla Aadolf, Jekku, Neppu ja Armi. Valittiin sitten kuitenkin se mun kasvistäyte mukaan ryhmään ;). Kaikkiaan kasvattajaryhmiä esitettiin peräti 7kpl, ja me voitettiin! Kennel Scabbers oli siis päivän ROP -kasvattajaryhmä. Hienoa tulosta täydensivät Trasselit ottamalla kilpailussa sijan 2KP, mukana siellä olivat Pablo, Kitka, Säde ja Hipsu. Onnittelut vielä kerran myös sinne! Kaksi kasvattajaa, kaksi hyvää ja pitkäaikaista ystävää, joilta olen saanut paitsi hienoja koiria, myös aitoa ystävyyttä. Kiitos!

Ees...

...ja taas...

ROP KASV kennel Scabbers vasemmalta Aadolf, Jekku, Neppu, Armi

Erikoisnäyttelyn 2 parasta kasvista, Scabbersit ja Trasselit.
Koirista 7/8 on meidän Kaapo-vanhuksen lapsia ja lapsenlapsia, ja se 1/8 on sitten
Pablo, Scabbers-kakaroiden iskä. Ehkä tän erkkarin henkinen voittaja olikin
Meidän Kaapo :).

Jälkeläisryhmän me esitimme Pablolle, se muuten olikin ainoa uros, jolle jälkkäri oli ylipäätään ilmoitettu, muut olivat narttuja. Mukana kaikki paikalla olleet kakarat, eli Aadolf, Jekku, Ilona ja Armi. Tässä kisassa sijoituimme kolmanneksi kunniapalkinnolla.


JÄLK3 KP Trasseli Tervaporvari


Schapekehä kesti niin pitkään, että kauaa meidän ei tarvinnut odotella isojen kehien alkamista. Venla oli ilmoittautunut parikilpailuun Armin ja Jekun kanssa, ja valtavasta parimäärästä tämä junnukolmikko raivasi tiensä Perttu Ståhlbergin tuomaroimana sijalle 5 saakka! Tästä en löytänyt kuvia ollenkaan, otin itse videolle enkä edelleenkään osaa lisätä niitä tänne :'(.

Seuraavana olikin Armin vuoro juosta BIS -junnuissa, tuomarina meidän kehänkin arvostellut Bernard Pouvesle. Armi nappasi näyttelyn 4. kauneimman juniorin ruusukkeen, ihan huikeeta!

BIS4 -JUNIORI Scabbers Petunia


Kasvattaja-BISsissä (Jari Laakso tuomaroi) meille ei sijoitusta tullut, ja viimeisenä oli vuorossa näyttelyn kauneimman koiran valinta. SSKY:n BIS -kehässä tulee aina mieleen se lastenlaulu, joka menee jotenkin, että "häntä pannaan toisen korvaan" jne, niin ahdasta siellä on kun kaikki ROP-koirat ovat samassa ringissä.  Neppu jaksoi silti edelleen laittaa asennetta peliin (milloinpa se ei jaksaisi...) ja se valittiinkin BIS -kakkoseksi! Aivan uskomatonta, 836 koiran joukosta meidän tokokoiruus nousi kauneuskilpailussa sijalle 2! Samalla se sivusi Kaapo-isän parasta erkkarisijoitusta, sekin on sijoittunut siellä isossa kehässä kerran toiseksi (ja kerran kolmanneksi). Näyttelyn kauneimmat koirat valitsi tänä vuonna Paavo Mattila.

BIS2 Scabbers Afrodita

Koiranäyttelyissä se menee aina niin, että mitä paremmin pärjää, sitä myöhemmin pääsee kotiin... nyt päästiin lähtemään vasta noin 18.30. Pitkä nelostie tuntui kuitenkin taas aavistuksen lyhyemmältä, kun kuskattiin meidän talouteen järjestyksessään viidettä erkkarin ROP-ruusuketta :). Puhumattakaan kaikista muista hienoista sijoituksista päivän aikana. Ja lopulta, erkkarissa kyllä pääasia on aina nähdä tuttuja ja viettää hauska päivä rodun harrastajien parissa, tulokset tulevat siinä sivussa sikäli kun ovat tullakseen. Kiitos ystävät seuroista taas!

Alla vielä vähän kuvasatoa, mikäli kuvaajan nimeä ei näy, niin kuva on jonkun meidän tiimiläisen kännykästä.

Ilonaa kiinnosti tuomarin parta kovasti





Scabbers & Trasseli -leiritys


Jussilan Minna oli tehnyt nuo yhdistyksen upeat ruusukkeet!





Trasseli KASV2 KP. Vasemmalta Pablo, Kitka, Säde, Hipsu