torstai 21. helmikuuta 2019

Hammaskeijulla kylässä



Se keiju oli nimeltään Anne ja kylästelijä puolestaan Kaapo. Kuten aiemmin jo mainitsin, Kaapo "pääsi" taas kerran hammaslääkärin käsittelyyn (tämä oli nyt kolmas kerta). Lohjenneen oik. alakulmurin lisäksi tällä kertaa poistettiin P4:n jämät ylhäältä oikealta sekä kaksi käytössä kolhiintunutta etuhammasta. Rivi senkun harvenee, mutta kun koirasta ei muuta vikaa löydy, niin näillä poistoilla mennään taas eteenpäin.






Aika pöhnäinen vanhus meillä kyllä oli kotona pitkähkön narkoosin jälkeen (Kaapo oli lääkärissä peräti 4h), mutta eiköhän se tästä taas iloksi muutu pikkuhiljaa.  Yleensä se on kyennyt itse kävelemään autoon suoraan heräämöstä, mutta tällä kertaa kannettiin se autoon yhdessä lääkärin kanssa. Se kyllä nousi jaloilleen ja hoiperteli itsekin, mutta kun ulkona on liukastakin, niin katsottiin paremmaksi kantaa. Onneksi mitään ongelmia operaatiossa ei taaskaan tullut, ainahan se nukutus jännittää ja kun koira on jo kohtalaisen iäkäskin, niin sitä suuremmalla syyllä.



Lonkan jäykkyyteen sain suosituksen kokeilla jotain nivelvalmistetta ja ajattelin ottaa tämän koekäyttöön, kunhan kipulääke- ja antibioottikuuri on syöty ja suu parantunut:



Sillähän ei missään kuvissa ole näkynyt mitään nivelrikkoon viittaavaa eikä muutakaan epämääräistä, mutta ilmeisesti tuo valmiste tukee muutenkin nivelten hyvinvointia. Kokeilemallahan se selviää, onko tuosta hyötyä. Ainakin olen saanut positiivisia suosituksia näistä tableteista.

tiistai 19. helmikuuta 2019

Pikku-Ilona aloitti treenit... ja muuta jorinaa

Tätä tekstiä olen kirjoitellut näköjään jo toista viikkoa, ja valmista ei meinaa syntyä...


12.2. Pentu-pentunen on jo kaksitoistaviikkoinen, eikä sen kanssa olla tehty oikeastaan yhtään mitään "järkevää". Tänään päätin kokeilla, miten hajuerottelu (tunnarin alkeet) alkaisi sujua Ilonan kanssa. Niinpä otin pakasterasiat käyttöön (Täällä aiempi postaus Nepun tunnarin alkeiden ajalta). Aloitettiin kolmella rasialla, joista yhden alle piilottelin makupalaa. Kun Ilona haistelee oikeaa rasiaa, se saa makupalan sen alta (naksutin on alusta asti käytössä, oppii samalla senkin).

Ensimmäinen harjoitus meni kuten voi odottaa, ei se tästä tainnut paljoa vielä hoksata. Kun koko koira on "tabula rasa", niin myös oppimaan oppimisen taitoja täytyy harjoitella.

14.2. Nyt ollaan kolmena päivänä tehty kuppikätköjä ja ainakin se jo tietää, että kupin alta se palkka löytyy. Lisäksi ollaan harjoiteltu kosketusalustaa tarjoamisperiaatteella, sen se oppi kyllä nopeasti (niinkuin kaikki schapet kai, luulisin). Noutokapulaan ollaan myös tutustuttu ja olen naksutellut sille kapulan nostamista. Hirveän ahkera se on tarjoamaan, joten uskon, että moni liike tehdään ainakin alulle tarjoamisen kautta. 

Ilonalla on myös paljon taistelutahtoa, jokaisen (joo niiden kaikkien kolmen
 :-D) treenihetken päätteeksi olen leikittänyt sillä vetoleikkiä.


19.2. Namin etsiminen kupin alta sujuu jo hienosti nenää käyttäen, kuppeja on käytössä viisi. Täytynee jatkaa harjoitusta piakkoin niin, että yhden kupin alle lisätään tunnarikapula ("oma" eli hajustettu). Kosketusalusta on edennyt myös hienosti, tassukosketusta olen yrittänyt vahvistaa naksuttimella. Myös kapulan nosto menee hienosti sen, mitä olen vaatinut tässä vaiheessa, eli pelkkä nosto oikealla otteella (ei laipasta).

Aloitin myös merkinkiertämisen tässä keittiössä ja olenkin ajatellut Ilonan kanssa rakennella ainakin alokasluokan (+jotain avoa) liikkeiden pohjia pitkälle ihan kotona ja siirtää ne sitten halliin (tai ulos), kun kotona sujuu. Hallissa ollaan käyty pennun kanssa tekemässä vauhtiluoksaria ja syömässä makkaraa... Oikeastaan alossa varmaan kaiken muun voi tehdäkin kotona, mutta luoksari ja hyppy täytynee tehdä jossain muualla kuin keittiössä :). Ja suoraan sanottuna tämä on ihan aikataulullinen asia, liian harvoin ehtii treenaamaan muualla kuin kotona.  Ja mun mielestä pentu/nuori koira tarvii niitä treenikertoja alle, yhden treenin kesto puolestaan voi olla vaikka sen 5 minuuttia, mitä ruuanlaiton lomassa ehtii. Aikuisten kanssa sitten taas treenin laatuun pitäisi keskittyä, parempi harvemmin ja ajatuksella kuin usein kiireessä.

Aikuisista puheen ollen...

Inkerin valiovahvistus tuli jo viime viikolla koiranettiin, täytyy taas kehua, miten helppo ja nopeakäyttöinen tuo Omakoira on! Tehtiin suunnitelmaa kesän näyttelyistä, niistä tarkemmin omalla sivullaan. Ja muutokset ovat tietysti enemmän kuin mahdollisia, lasten harrastukset saattavat hyvinkin aiheuttaa päällekkäisyyksiä.

Tokokokeita olen suunnitellut ainakin Nepulle nyt keväälle, täytyy vaan katsoa, miten sen juoksut tulevat pentujen jälkeen. Treeniä pitäisi saada aikaiseksi muuallakin kuin tuolla oman kylän hallissa... Kaikki liikkeet on nyt mallilla "kyllä se kotona osaa". Neppu perikin Inkeriltä kaksi viimeistä tokokurssikertaa, kun Inkerillä alkoi juoksut. Ekalla treenikerralla esimerkiksi kiertonoutohyppyhässäkkä meni ihan pipariksi, kun se ei aluksi ollenkaan hahmottanut sitä kiertokartiota. Syitä voi olla outo halli, erivärinen kartio (oli keltainen, oma on punainen, täytynee hankkia erivärisiä...) ym. Siellä "omassa" hallissa tuon treenaaminen on jopa tylsää, kun siinä ei ole mitään haastetta sille.

Kurssin viimeisellä kerralla tehtiin hauskoja kuuntelutreenejä:

Ekassa koira lähetettiin ruutuun, johon pysäytys, pari kaukokäskyvaihtoa, lähetys oikealle hakemaan kapulaa ja sen jälkeen umpiesteen yli palautus perusasentoon.
Toisessa lähdettiin seuraamisella liikkeelle, siitä pysäytys-peruutus ja eteenpäin. Koiran jättö maahan ja parin askeleen kuluttua kutsu seuraamiseen, seuraavaksi istumaan jättö ja kävelykaaviota siihen asti että ollaan koiran vieressä. Tähän pysähdys ja lähetys merkin kiertoon, pysäytys omavalintaiseen asentoon (minä otin maahan), metallikapulan heitto ja nouto käskystä.

Meni kyllä aika hyvin nuo molemmat, enpä olisi edes uskonut että se on kuulolla noin hienosti. Näitä täytyy (täytyisi! miksi sitä jämähtää niihin kaavoihin aina kun yksinään tuuskaa) jatkaa itsekseen, saa vähän vaihtelua treeniin. Tehtiin myös ohjattua ja luoksarin pysäytyksiä sekä paikkiksen osia. Tarkoituksella jätin paikallaolossa Nepun rivin reunimmaiseksi, koska näkösuojaan mentiin hallin toisessa päässä olevaan huoneeseen (tossa kuvassa takavasemmalla). Näin treenattiin sitä, että ohjaaja poistuu näkösuojaan vinosti koiraan nähden.

Paikkista, vino näkösuoja.
Nepulle ei tuottanut ongelmia.


Inkerin voittajaluokka puolestaan on jollain mallilla... tunnaria korjailtiin kotona ruokakupin avulla, se hössäsi ja vouhotti siinä, eikä malttanut tehdä liikettä loppuun saakka kunnolla. Nuo ruokakuppisulkeiset toimii tän koiran kanssa kyllä erinomaisesti! 

Kaukokäskyt on toinen, mikä on sille myrkkyä, ei millään malta eikä kykene. Jokseenkin tunnistan samansuuntaiset ongelmat, kuin mitä oli Nepun kanssa pari vuotta sitten :). Etupalkalle koomaaminen toimii nyt aika hyvin.

Voiko tässä kohtaa kevättä alkaa jo toivoa, että sula, lumi, sula?! Ois kova tarve päästä ulos treenailemaan...




sunnuntai 10. helmikuuta 2019

FI MVA Inkeri

FI MVA JV-17 PMJV-17
Exåress Too Cool For You
lempipuuhassaan
(Juliskan ottama kuva)


Inkeri pyörähteli eilen kehässä Kauhavan ryhmiksessä, jossa rotua tuomaroi mukava Tarja Löfman. Schapeja oli ilmoitettu 6, mutta paikalle läpi tuulen ja tuiskun saapui 5 narttua. Inkeri vei koko potin nätillä arvostelulla:

"2v. Erinomaisen tyyppinen narttu.
Hyvät mittasuhteet ja vahvuus.
Oikea purenta. 
Hieno, vahva kuono-osa,
otsapenger ja kallon muoto.
Tasapainoiset kulmaukset.
Hieman kevyt runko.
Käyttää häntäänsä oikein.
Liikkuu keveällä askeleella.
Oikea karvan laatu."
AVO ERI/1 SA PN1 SERT -> FI MVA, ROP




Meidän rotu oli kehän viimeinen, joten kauaa ei tarvinnut odotella ryhmien alkua. Mari jäi Essin kanssa Bis-vetskuihin, joten aika kului mukavasti kun käytettiin koiria ulkona (räntäsateessa) ja käytiin kahvilassa. Kiitos seurasta myös muulle schappariväelle kehän reunalla!

Ryhmä oli yhdistetty 1/3, joten koiria olikin kohtalaisen paljon Harry Tastin tuomaroimassa ryhmäkilpailussa. Kokoomakehässä tuli tunne, että meidät "merkattiin", kun niin pitkään katsottiin. Ja kyllähän vain, ekana isoon kehään meni pelkät paimenkoirat (eli ykkösryhmä) ja Tast nosti jatkoon Inkerin, pumin, sheltin ja australiankarjakoiran. Että jos ois ollut pelkkä ykkönen niin sijoitus olisi tullut... mutta kun oli vielä ne terrierit työnnetty samaan ryhmään. Sieltä myös neljä jatkoon. Lopulta Tast sijoitti kaksi paimenkoiraa ja kaksi terrieriä, meille ei sijoitusta. Harmillisen läheltä liippasi kyllä :).

Kotiin ajelimme järkyttävän huonossa kelissä sen vajaa 300km, onneksi saatiin se mitä lähdettiin hakemaan (eli viimeinen,valioiva serti)  niin ei niin paljoa tympinyt ajella.

Näyttelyt on nyt sitten vähäksi aikaa näytelty, keväämmällä/ kesällä mennään varmaan Ruotsiin ja Norjaan ja Ilona pyörähtänee jossain pentuluokassa kotimaassa, kunhan ikä riittää. Täytyy tutkia näyttelykalenteria, keksiskö jotain muuta vielä jollekin.


lauantai 26. tammikuuta 2019

Talvikivaa!

Käytiin tänään vähän ex tempore ulkoilemassa "koiraperheen" kanssa. Mukaan ehtivät Pablo, Neppu, Inkeri, Ilona ja Ronja. Pakkanen paukkui -20 asteen korvilla, joten kovin pitkään eivät pienet tarenneet, mutta vähän vauhtirallia saatiin kuitenkin pakkasen puremille koiruuksille, kyllä tekikin hyvää!

Juliskalla oli taas kamera mukana ja tässä muutama otos. Kyllä talvinen luonto on kaunis (ja koiratkin tietysti)!

Ilona

Ilona

Ronja ja Ilona

Ronja ja Ilona

Neppu ja Pablo

Inkeri lempiharrastuksensa parissa, ensin vauhtijuoksu...

Ja sitten sukellus :)


Lentävät hollantilaiset tulloo, pois alta!
Montakohan tuossa on... ?

Ronja


Kiitos seurasta väki ja hovikuvaaja Juliskalle ihanista kuvista taas!
Otetaanpa uusintarallit piakkoin!

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

"Virallisesti" eläkkeellä

En minä, vaan Kaapo. Käytiin kontrolloimassa niitä veriarvoja eilen. Kaikki otetut arvot olivat nätisti viitteissä, joten se kuukauden takainen lievä anemia oli jotain ohimenevää.


Kaapo juuri eläkepäätöksen saaneena


Lonkassa sillä edelleen on (kipua ja) jäykkyyttä, epäillään välilevyn pullistumaa. Selkähän siltä on kuvattu pariinkin otteeseen aiemmin, viimeksi pari vuotta sitten kymmenen vuoden iässä (lonkat kuvattiin samalla) ja kuvat olivat täysin puhtaat. Tähän vaivaan jatketaan nyt Canicaralia ainakin toistaiseksi.

Suun tilanne on se, että yksi kulmuri vaatii hoitoa/ poistoa, se täytyy seuraavaksi tehdä sitten. "Virallinen" eläkepäätös puolestaan tehtiin tuolla lääkärikäynnillä vähän niinkuin lennosta, Kaapolle laitettiin Suprelorin-implantti (kemiallinen kastraatio). Sehän on siis dopingia, joten rallykisoihin sen kanssa ei ole asiaa seuraavaan pariin vuoteen. Enkä usko, että sen jälkeenkään edes yritetään enää, ne voittajaluokan liikkeet vaativat kuitenkin kohtuullisen hyvää takapään käyttöä sekä muuta notkeutta. Ja treeniä tietysti...

Syy tähän implantin asennukseen löytyy kotoa, taloudessa on kolme narttua eikä tämä vanha herra enää ole jalostuskäytössä kuitenkaan. Sillähän on neljä pentuetta, yhteensä 20 pentua, mikä mun mielestä on näin pienessä rodussa jo kovastikin riittävä määrä (ja todellakin toivon, että jälkeläismäärät lisättäisiin kasvatusohjeissa vaatimukseksi...). Lapsenlapsia Kaapolla on tällä hetkellä 7 pentueellista, joista yksi pentue on syntynyt Ruotsissa ja loput Suomessa.

Tavoitteena Kaapolla on nyt leppoisat eläkepäivät, toivottavasti saadaan lonkka siihen kuntoon, että sen kanssa eläminen on kannattavaa. Sehän täyttää huhtikuussa 12v, joten ehkä sillä onkin jo aika siirtyä lopullisesti Best In Home -koiraksi :).

maanantai 14. tammikuuta 2019

Kajaani KV ja muita kuulumisia

Sunnuntaiaamuna lähdin hyvissä ajoin liikeelle Inkerin, Armin ja Epun kanssa kohti Vuokattia ja Kajaanin tamminäyttelyä. Pentujen matka, noin kaksi ja puoli tuntia, meni todella hienosti. Hetken aikaa Armi piippasi häkissä, mutta sen jälkeen kumpikin pentu nukkui koko matkan perille saakka.

Vuokatissa Epun tulevat omistajat olivat jo odottamassa pentuaan ja pienen ulkoilu- ja leikkituokion jälkeen Eppu perheineen lähtikin jatkamaan kotimatkaa. Me otimme suunnaksi Kajaanin kuplahallin, johon olin ilmoittanut Inkerin ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Tuomarina Tuula Savolainen. Tuloksena oli eri/3 tosi hyvällä arvostelulla:

"2v. Hyvät nartun mittasuhteet. Hyvä ylälinja.
Hyvä pää. Sopivasti otsapengertä. Vahva kuono.
Tummat silmät.
Hyvä eturinta & rintakehän tilavuus.
Hieman pitkä lanne.
Tasapainoinen raajarakenne.
Kokoon sopiva raajaluusto.
Yhdensuuntainen edestakainen liike, tahdikas sivuaskel.
Hyvin iloisesti kannettu häntä.
Kaunis, hyvä turkki." 
AVO ERI/3

Inkerin häntä oli tuomarin mielestä ilmeisesti jopa liian iloinen ja siitä hieman keskusteltiin kehässä... No, arvostelulajihan tämä on, mulle kelpaa mainiosti heiluva häntä, harvoin se tosiaan alhaalla on, kuten tuomari epäilikin :). 

Kotona meitä odotti enää kolme pentua, jotka saavatkin sitten oikein teho-opetusta kaikesta mahdollisesta kukkamultien kaivamisesta neulelankojen sotkemiseen , sorry vaan tulevat omistajat :-D... Samassa veneessä ollaan mekin Ilonan kanssa (jos se nyt ketään yhtään lohduttaa).

Täältä jo lähtenyt pikkuväki on kotiutunut uusiin koteihin hienosti ja pentukurssille on moni ilmoittautunut, kuulumisia on ollut mukava saada! Täytyy itsekin ryhdistäytyä tuon Ilonan kanssa (kunhan pojat ovat lähteneet), toko lienee senkin tuleva päälaji. Neppu on jo kaivettu naftaliinista taas treenaamaan ja onhan se innoissaan! Josko kesäksi saataisiin palautettua asetukset ja päästään jatkamaan kisailua. Joku koira pitäisi myös ottaa koekaniiniksi rallyyn, kun siellä on niitä sääntömuutoksia ja uusia kylttejä. Luulen, että Inkeri pääsee ensimmäisenä niitä kokeilemaan, koska sen kanssa saa aloittaa alokasluokasta... 


Ilona ja pojat

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Käty eli kämppä tyhjenee

Pentujen luovutusikä tuli täyteen loppiaisena, ja tällä hetkellä tilanne on se, että kotona vipeltää enää viisi pentua. Ensimmäisinä lähtivät Sampo (JR) Turkuun ja Saana (Pirre) Kempeleeseen. Kuulumisiakin niistä on jo saatu ja niitä kyllä ilolla otetaan vastaan jatkossakin! Tänään keskiviikkona muuttovuorossa oli Pipsa (jonka kutsumanimi on vielä tätä kirjoittaessani mietinnässä), joka lähti Ouluun. Viikonloppuna vien (Kajaanin näyttelyyn mennessäni) Vuokattiin Armin (Putte) ja Epun (Elvis), joka matkaa siitä sitten vielä eteenpäin Joensuuhun. Kotiin jäävät sen jälkeen Ilonan kanssa hetkeksi Aadolf (Pontso) ja Pata-Patkula, jonka kutsumanimi on vielä maisteluvaiheessa.






Ei voi kyllä sanoa, että Neppu olisi pätkääkään kyllästynyt pentuihinsa. Minusta tuntuu, että eniten se niistä nauttii nyt, kun niiden kanssa voi leikkiä kunnolla. Ja sehän jaksaa... ja jaksaa... aina sillä on joku lelu suussaan, jolla se houkuttelee lapsiaan mukaan leikkimään. Ei-niin-mukavaa on sitten se, että se edelleen pistelee poskeensa pentujen kakat ja tilaisuuden tullen oksentaa niille ruokansa, yäk!






Inkeri suoriutuu tädin roolistaan kunniamaininnan arvoisesti, leikkimisen lisäksi se putsaa pieniltä pyllyt ja korvat. Hieman se on kilttinä tätinä ihmeissään, jos kaikki pennut päättävät yhtä aikaa tehdä rynnäkön sen päälle :). Onneksi on sohvat ja sängyt, joiden päälle pääsee tarpeen vaatiessa turvaan.




Onneksi meidän Ilonan lisäksi kolme muutakin pentua jäi tähän Oulun ympäristöön! Voidaan pitää pieniä kimpparalleja helposti. Rallia ne mennä viipottavat pihallakin, siinä saa olla useammat vikkelät jalat valmiina, kun pennut päästetään  irti takapihalle juoksemaan. Kaikkia ei kerralla ehdi edelleenkään valvoa, ulkoiluvuoroilla mennään, ja silti seikkailija- Pata ehti jo kerran livahtaa aidan alta tienaten sille päivälle koko porukalle kotiarestia.



Viikonloppuna tosiaan on tarkoitus mennä Inkerin kanssa Kajaani KV:hen, toivottavasti tämä mua pitkään vaivannut flunssa hellittää ennen sitä. Muut näyttelysuunnitelmat ovat tälle vuodelle ihan avoinna, kesällä todennäköisesti käydään ainakin Ruotsin puolella joku kehä pyörähtämässä ja Tromssa on "ehkä" -listalla myös. Tämä pentue tulee junnuikään vasta elokuun puolenvälin jälkeen, joten pentukehiä kummempaan ei kesällä näiden kanssa vielä taivu.


Kuulumisiin!