maanantai 31. elokuuta 2015

Missä mennään tokon saralla?

Ollaan tässä nyt vaihteeksi tokoiltu vähän ahkerammin. Syynä tähän on se, että muu elämä on ollut niin älyttömän kiireistä, että ei olla ehditty tehdä mitään enemmän aikaa vievää. Tokoahan voi treenata melkein missä vain ja vähän kerrallaankin, joten treenit on saatu mahdutettua aina johonkin väliin. Ajattelin vähän kirjailla ylös, missä mallissa koirat ovat kokeita ajatellen.

Aloitetaanpa Nepusta. Sen kanssa siis tähdätään alokasluokkaan, jonka liikkeitä ollaan alusta saakka harjoiteltu uusilla säännöillä. Liike kerrallaan:

ALO-1 Paikalla makaaminen 1min. Ensinnäkään ei olla yhtään harjoiteltu tuota yksitellen käskytystä rivissä. Yksin häiriöttömässä tilassa ja sopivasti kierrokset alhaalla tämä jo jollain lailla saattaa onnistua. Etenemme kuitenkin hitaasti ja rauhallisesti, talven aikana saadaan onneksi treeniä myös rivissä makaamiseen. Perusasentoa ei olla tässä liikkeessä otettu lainkaan, olen palkannut aina maahan.

ALO-2 Seuraaminen. Ollaan tehty vain pätkiä, nyt on ollut treenin alla käännökset tiiviimmiksi. Tosi häiriöaltis liike, koska kestoa keskittymisessä ei oikein ole... Itse työskentely on hienoa ja tarmokasta.

ALO-3 Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Tämä liike on aika hyvällä mallilla jo. Lopun pa:ta ei olla harjoiteltu.

ALO-4 Luoksetulo. Se malttaa jo jäädä ja tulee salamana, viereen tuloa on nyt alettu hioa. Tää tulee varmaan nopeasti valmiiksi.

ALO-5 Noutoesineen pitäminen. Neppu meinaa järsiä kapulaa, joten ollaan nyt harjoiteltu Kaapon isommalla kapulalla, jota se ei syystä tai toisesta pureskele. En ole vielä itse seissyt, vaan ollut vieressä polvillaan ja palkka namialustalla. Tämä vaatii paljon treeniä, jotta tulisi hyväksi.

ALO-6 Kauko-ohjaus. Liikkeen se osaa, takapalkalla tehty. Nyt olen vahvistellut ekaa istumaannousua. Maahanmenossa vartaloapu, jotta ajatus on enemmän taakse.

ALO-7 Estehyppy. Tutuilla esteillä tämä sujuu hienosti, itsellä kummittelee mielessä se sen limboaminen esteen alta, kun treenattiin oudolla esteellä... Lopun pa tässäkinon vaiheessa.

ALO-8 Kokonaisvaikutus. Halukkuus työskennellä: joo. Halukkuus totella: häiriöherkkyys... Tätähän se treeni kehittää kuin huomaamatta, eli uskon, että kunhan kaikki liikkeet valmistuvat, alkaa tämäkin olla kunnossa.

Kaikenkaikkiaan ollaan tosi vähän kesän aikana tokoiltu, mutta syksyn tullen alkaa tokovalmennus ja syyssateiden myötä varmasti tokoilu tulee päälajiksi talven ajaksi. Toivottavasti Neppu pikkuhiljaa aikuistuu ja oppii paremmin keskittymään; nuo "temput" se kyllä oppii tosi nopeasti. Sen kanssa on välillä itse ihan pää pyörällä treenatessa, kun vauhti esim. lelulla palkatessa on ihan älytön suorastaan.


Kaapo on nyt taas väläytellyt mukavia treenejä, sillä vaan alkaa tuota ikää jo olemaan, eikä se jaksa hinkata liikkeitä kauaa, vaan vire laskee ja sen myötä mun motivaatio. Uuteen AVOonhan sen kanssa mennään jos mennään enää minnekään.
AVOn liikkeet Kaapolla:

AVO-1 Paikalla istuminen 1min. Koevalmis.

AVO-2 Seuraaminen. Koevalmis, vaikka itse toivoisin enemmän tarmokkuutta.

AVO-3 Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Maahanmeno koevalmis, istuminenkin jo lähellä. Jos on kuulolla niin onnistuu.

AVO-4 Luoksetulo. Tämän kokeilin kerran, tässähän koira jätetään maahan ja kutsutaan luokse siitä asennosta. Koevalmis.

AVO-5 Seisominen sauraamisen yhteydessä. Koevalmis.

AVO-6 Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon. Voi huoh. Se jää tollottamaan sinne merkille, jos ei muistuta sitä että pitäis tulla takaisinkin... 

AVO-7 Noutaminen. Koevalmis. Tosin usein kokeessa karkaa kapulalle...

AVO-8 Kauko-ohjaus. Koevalmis.

AVO-9 Estehyppy. Luoksetulona. Ei olla edes kokeiltu kertaakaan. En usko että on ongelma.

AVO-10 Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno. Se joko merkkaa ruudun tai sitten ei. Jos merkkaa, niin saattaa helposti hakeutua jomman kumman etumerkin taakse seisomaan. Kuvittelee, että ruutunauha on kosketusalusta. Voi putkiaivo. Tätä liikettä on treenattu, treenattu ja treenattu ja vielä treenattu. Se vaan ei läheskään aina tajua sitä ruudun keskiosaa. Parit viime treenit mennyt taas ok, mutta joku kaunis päivä se taas unohtaa sen taitonsa.

AVO-11 Kokonaisvaikutus. Tästä Kaapo saa aina hyvät pisteet, se tekee häntä heiluen hommia eikä häiriinny oikeastaan mistään.

Kaapon kanssa siis nuo irtoavat liikkeet on harjoittelussa ja sille ne vaikeimmat. Lisäksi vanhusta ei viitsi kovin paljoa juoksuttaa per treenikerta, joten tämä etenee hitaasti/ei ollenkaan... Tuon ruudun kans olen melkein jo luovuttanut.

Näitäkin kommentteja kun katsoo ja itse miettii suorituksia, niin eipä heti uskoisi, että kyseessä ovat samanrotuiset koirat, saati sitten että ovat isä ja tytär. Kaapo on niin vakaa ja rauhallinen, Neppu taas räiskähtelee ja sinkoilee sinne tänne. Kaapolle tuntuu välillä olevan vaikeaa muuttaa jokin opittu asia erilaiseksi (esim. merkille lähettäminen-merkin kierto), Neppu tuntuu oppivan kaiken hetkessä. Kaapo ei häiriinny mistään, Neppu häiriintyy melkein ei-mistäänkin.

Jatkossa Kaapon kanssa treenaillaan silloin ja sitä mitä tuntuu, jos joskus vielä mennään kokeeseen niin sitten mennään. Nepun kanssa on enemmän tavoitteita, ensi talvi tätä tokoa (kokeeseen pitäis uskaltautua heti, kun tuntuu että ollaan valmiita) ja keväällä kenties PK-tottista sitten myös. Ja ne maastolajit tietty, jälki tuntuu tällä hetkellä mieluisimmalta.

Muita kuulumisia en nyt tähän jaksa sen kummemmin laittaa, eilen kuitenkin käytiin pitkästä aikaa kimppalenkillä kuuden schapen voimin. Porukassa puolet olikin veteraanikoiria, vanhimpana Cindy 10v, seuraavaksi Sofie ja Kaapo molemmat pian 9v. Mukana olivat myös nuorempaa kaartia edustavat Reta, Cina ja Neppis tietenkin. Kivaa oli, kuten aina, ja Neppu sai taas Cinan kanssa rytyyttää menemään kunnolla :).

Rypemiskoulun ope, kutsumusammattilainen :)

Kerjäläisten valtakunta?


perjantai 28. elokuuta 2015

Tästäkö se hallikausi sitten taas alkoi?

Oli tosiaan tänään tarkoitus käydä jäljellä, mutta sadetta vihmoi koko päivän välillä ihan kaatamalla, joten ne suunnitelmat unohdettiin kuten metsälenkkikin. Neppu alkaa vaan olla lievästi ylivireisessä tilassa ja järjestää kotona niin paljon "omaa kivaa", että päätin käydä pitkästä aikaa hallissa tokoilemassa ja päästämässä koirasta höyryjä. Janne kyllä tuumasi jo lähtiessä, että meinaatko TUON saada tekemään jotain järkevääkin... :)

Hallissa oli vähän muuta äksöniä kun mentiin sinne, joten Kaapo pääsi ensimmäisenä treeniin. Sitä ei ympärillä tapahtuva muu toiminta kiinnosta pätkän vertaa ja nytkin se teki oikeastaan suorastaan loistavaa treeniä, vaikka hallissa oli autokin puolittain sisällä päätyovesta ym. Otettiin ruutua, seuruuta, jättäviä (istuminenkin sujui melko mukavasti), noutoa, kaukoja. Se suoritti kyllä hyvin, tauko ollut paikallaan vanhuksella.

Hallin hiljentyessä otin taskuraketin treeniin. Voi elämän riemua, se meni niin kovaa hallissa, ettei meinannut pysyä pystyssäkään, kun keinonurmipohja on hieman erilainen alusta sorakenttään verrattuna! Ruutu meni pitkäksi oikein slaidina, täytyi ottaa siitä ihan läheltä, ettei se ehdi saada täyttä vauhtia päälle. Merkin kierron se laittoi ekana ihan hösseliksi, mutta tällä kertaa lelu merkin takana toimi ja saatiin pari onnistunutta kiertoa.  Seuraaminen oli melkoista pomppimista, mutta jättävät olivat jotenkin nyt iskostuneet mieleen tauon aikana. Luoksarissa otin pari sivulletuloa, ne meni imutellen ok. Tehtiin pari hyppyä, ja siinä kohdassa se oli saanut jo pahimman raivon ulos itsestään ja malttoi hienosti odottaa käskyä. Lopuksi tehtiin ohjattua, seuruutin imutellen stoppikohtaan ja lähetin itsestäni katsottuna vasemmalle. Tämä meni oikein hienosti namialustalla, ja siirrettiinkin alustaa vähän taaksepäin. Edelleen hyvin, joten laitettiin alustalle lelu. Lähetyksessä se hokasi sen lelun ja oli ihan että JES! 

Nyt näyttää sääennusteet siltä, ettei jäljelle ehkä hetkeen ole kauheasti hinkua, ja täytyykin ottaa taas tokoilukuuri tähän väliin. Tunnarin hiomista pitäisi jatkaa, samoin kapulan pitämistä. Töitä riittää ihan joka osa-alueella tässäkin lajissa.

P.S: ei se kyllä yhtään rauhoittunut tuosta irrottelusta, kotona saa Aku Ankat, kaukosäätimet ja muut edelleen kyytiä. Se on oppinut hirveän monta häiriökäytösoiretta tuon pienen sairaslomansa aikana...

torstai 27. elokuuta 2015

Takaisin metsään

Esine-etsintäkurssin viimeinen kerta oli tänään, ja uskaltauduimme takaisin metsään kyykohtaamisen jälkeen. Lajeina tänään olivat esineruutu, pudotettu esine ja tarkkuusetsintä.

Kaapo aloitti esine-etsinnällä, mutta sitä ei pätkääkään napannut hakea niitä Nepun ihquja leluja, niinpä se katsoi paremmaksi tekemiseksi jalannostelun joka mättääseen.  Laitettiin Kaapo kiinni puuhun ja hain Nepun autosta treeniin, ajatuksena tuon Kaapon  kans oli "kateus vie kalatkin vedestä" -tyyppinen houkuttelu oikeisiin hommiin.

Neppukin oli kyllä vähän ulapalla tänään, keskittyminen ei ollut kohdallaan ollenkaan, vaikka se ensimmäisen esineen hakikin vauhdilla melko kaukaa. Esineet olivat Katjan, sitä ei näytä haittaavan eri hajut tai erilaiset materiaalitkaan, kaikki isommat esineet nousee, mitä se löytää. Malttia ei riittänyt keskittyä kunnolla toiseen noutoon. Täytyy treenata lisää noita yksittäisiä hakuja, jotta se taas muistaa, mistä oli kyse. Kaapoa ei edelleenkään ne esineet kiinnostaneet, vaikka muutama haun tapainen aikaiseksi saatiinkin. Olkoot, ehkä se on eläkepäivänsä ansainnut, nostelkoot vapaasti jalkaansa sitten, PAH!

Pudotettua esinettä tehtiin ekaa kertaa koskaan. Neppu ei ihan hoksannut homman ideaa ja se ehti tehdä matkan varrella monta mutkaa, vaikka lopulta aina esineen hakikin. Kaapoa en enää edes autosta ottanut ulos, olkoot nuo maastolajit ainakin sen kanssa, katsotaan josko tokoa vielä kuitenkin treenattais edes mielenvirkistykseksi.

Tarkkuusruutu meni Nepulta jo melko hyvin, vaikka se kuunteli välillä lintuja ja lähti ulos ruudustakin. Se tekee hyvin töitä nenällä, pitäisi vaan treenata enemmän erilaisilla materiaaleilla näitä pieniä. Kotona olen etsityttänyt sillä melkein pelkästään metallia, ja tänään toinen esine oli mustekynä ja toinen nahkavyön pala. Tuntui, ettei se ymmärtänyt, että juuri niitä esineitä ollaan etsimässä, ehkä se yritti etsiä jotain metallista. Esineet nousivat kumminkin, ja jopa ihan nätisti ilman kuopimisia. Tosin se nahkapala maistui hyvin Nepulle, onneksi ei ollut kyseessä mikään arvoesine...

Nyt pitäisi uskaltautua taas myös jäljelle, se tuntuu kuitenkin lajina kivoimmalta ja Neppu on siinä edistynyt hienosti tämän yhden ainoan kesän aikana, mitä ollaan lajia treenattu. Ehkä mä keräilen itseni ja käyn viikonloppuna jäljen polkaisemassa. Tai sitten mennään nurmelle... 

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Tekevälle sattuu :(

Pieni tauko tämän bloginkin päivityksessä on ollut, koska ei olla reiluun viikkoon treenattu yhtään mitään. Ehkä pieni "luova tauko" saattoi olla paikallaankin, mutta näissä merkeissä en sitä kyllä olisi halunnut.

Oltiin koirien kanssa metsälenkillä tuossa männä viikolla. Mitään kummoista ei huomattu sattuvan, mutta Neppu alkoi jossain vaiheessa ruopsutella ja nuolla peräpäätään. Se on vähän sellainen "herkkis" muutenkin, ja meinattiin, että siellä on joku tikku tai muu roska häiritsemässä menoa. 

Nuoleminen jatkui vielä kotonakin, mutta kun yritettiin tarkistaa, mikä siellä vaivaa, ei löydetty mitään ihmeellistä. Seuraavana päivänä sama meno, ja huomattiin, että alapää on jonkun verran turvoksissa ja siinä oli punainen pistojäljen tapainen. Ötökkä? Risu? Joku muu, mikä? Varasin ajan eläinlääkärille, kun Neppua tuntui tosiaan vaivaavan tuo ongelma. Koira oli myös jonkun verran rauhallisemman oloinen kuin yleensä, mutta ei mitenkään merkittävästi kumminkaan.

Seuraavana päivänä lääkärissä asiaa tutkailtiin, eikä lääkärin mielestä merkkejä ulkoisesta pistosta tai muusta sellaisesta ollut. Kohtu ultrattiin kohtutulehduksen poissulkemiseksi. Myös lääkäri epäili lopulta, että joku ötökkä on kumminkin päässyt narskauttamaan arasta paikasta. Hoidoksi saatiin Betadineputsailua ja voidetta, Neppu sai vielä kaulurin kaulaansa. 

Näillä mentiin, ja muutaman päivän aikana turvotuksen lisäksi alueelle alkoi tulla mustelmaa. Neppu oli tässä vaiheessa jo ihan oma vauhdikas itsensä noin muuten. Mietin, olisiko kyseessä voinut kuitenkin olla käärmeen purema, mutta silloinhan koiran pitäisi olla melkein henki hieverissä jne. Näin mä olen asian aina ymmärtänyt... ja kun ei eläinlääkärikään ollut sitä mieltä niin ei kai sitten... Jannen kanssa käytiin viikonloppu reissussa katsomassa Juuson pelejä, ja minun äitini oli täällä koiria ja Arttua vahtimassa. Viikonlopun aikana mustelmasta oli kehittynyt rupi. 

Kun rupi sitten irtosi, sen alta paljastui kaksi selvää hampaanjälkeä: käärme!?! Ystävämme Google tiesi kertoa monia kauhujuttuja käärmeen puremista koirilla, ja minua jäi vaivaamaan se, ettei Nepusta oltu otettu verikokeita eläinlääkärireissulla. Niinpä varasin uudelleen lääkäriajan varmuuden vuoksi, hoitajakin suositteli munuaisarvojen tarkistamista, jos se tosiaan olisikin ollut käärmeen tekosia tuo outo vaiva. 

Tänään käytiin sitten noita arvoja ottamassa, ja lääkärikin oli sitä mieltä, että ne viimein paljastuneet puremajäljet tosiaan näyttävät käärmeen tekosilta. Nepusta otettiin maksa-ja munuaisarvot, ja onneksi ne olivat kaikki ihan kunnossa! Saatiin lyhyt kipulääkekuuri, koska käärmeenpurema voi olla todella pitkään kivulias. Neppua vaivaa edelleen välillä se alapää, joten voihan se nuoleminen tosiaan kivustakin kieliä.

Onneksi näyttää siltä, että selvittiin säikähdyksellä tästä haaverista. Edelleenkään en tiedä, missä ja milloin kyy on päässyt puremaan, ja ne ensioireet olivat kyllä tosiaankin erilaiset, kuin mitä esim. netin kuvat käärmeenpuremista (niitä kahta vierekkäistä reikää ei näkynyt noin viikkoon tapahtuneesta). Lisäksi puremapaikka on epätyypillinen, eikä Neppu ole missään vaiheessa ollut mitenkään huonokuntoisen oloinen, kenties aavistuksen vaisumpi kuin yleensä. Ja tässähän on ollut myös kesän ainoat "hellepäivät", joten helpostihan sitä ajattelee, että kuumuus löysyttää myös tuota salamasanteria.

Jatkossa, en tiedä miten uskallan sen kanssa enää mitään metsälajeja harrastaa? Nyt tuntuu ainakin siltä, että ei kiitos toista tällaista episodia. Toisaalta taas, me ollaan aina kuljettu koirien kanssa paljon metsissä, eikä mitään tällaista ole ennen sattunut. Vaikka onhan se tuo Neppu kyllä oikeasti sellainen vauhtiveikko, että ihmekös tällainenkin haaveri juuri sille sattuu. 

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Eloturnauksen välissä pikkutreeniä

Viikonloppu kului minulla melko tiiviisti liikuntahallilla, jossa Niittomiesten C-pojilla oli salibandyturnaus. Tästä se kausi taas lähtee liikkeelle ja katsomoita kulutetaan talven aikana paljon. Eloturnauksesta kotiseuralle tuli pronssia.

Ehdittiin välissä kuitenkin vähän treenaillakin Nepun kanssa, kun yhdistettiin lenkit ja treenit samoille reissuille. Metsät alkavat olla pullollaan marjanpoimijoita, mutta onneksi mahduttiin sekaan kumminkin.

Lauantaina tehtiin esine-etsintää. Tallattiin Jannen kanssa pitkä ja kapea alue. Tehtiin pituutta ihan sinne viiteenkymppiin saakka. Janne otti Nepun lähetyspaikalle, ja minä vein ensimmäiset esineet noin kolmeenkymmeneen ja neljäänkymmeneen metriin. Palasin lähettämään, ja hienosti se kyllä lähtee puhaltamaan sinne kauas saakka. Ensimmäinen reissu oli nopea, se löysi sen lähemmän esineen heti ja kiidätti sen takaisin. Pieni revittely esineellä ja vein sen uudestaan, nyt ihan perälle asti. Lähetyksestä Neppu ampui taas matkaan, sai jossain vaiheessa vainun esineestä ja alkoi etsiä nenän avulla. Se pysyi taas hienosti tallatulla alueella. Esine löytyi ja palautui vauhdikkaasti. Taas riemastuneet revittelyt ja lopetettiin treeni siihen.

Kotipihalla tein nurmikolle tarkkuusruudun, noin metri • metri. Etsittäviä esineitä oli avain, kolikko, ruuvi ja vieteri. Tein muutaman harjoituksen, meni ihan mukavasti ja esineen nostot olivat rauhallisia. Ainoastaan se kolikko tuntui taas maistuvan, säikähdin jo kerran että se nielaisi sen, mutta ei onneksi!

Sunnuntaina mentiin säbäpelien jälkeen taas metsään ja ennen lenkkiä tallasin jäljen. Puhuin puhelimessa koko ajan, joten en sitten ihan tarkkaan ollut kartalla, mitä metsään tuli tehtyä. Viisi keppiä oli ollut tarkoitus jättää jäljelle, mutta neljä olin sitten oikeasti sinne laittanut. Jätettiin jälki vanhenemaan ja tällä välin käytiin vähän lenkkeilemässä. Koirat ottivat ilon irti kaikista vesiaiheista, kuten aina...

Hyvin tyypillinen kuva Nepusta taas. Jostain syystä se on aina tuommonen epämääräinen suttu kuvissa :-D.


Ennen jäljelle lähtemistä tein Nepun kanssa kaksi pientä keppijälkeä, jotta se orientoituisi keppien nostamiseen. Ensimmäinen meni vauhdilla, liian vauhdilla, toinen meni jo paremmin. Huomattiin, että todennäköisesti muutama mustikanpoimija on kulkenut meidän jäljen läpi, sillä heidän autonsa oli jäljen loppupäässä ja marjastajat itse olivat sitten viistosi toisella suunnalla jäljen alusta.

Lähetin koiran janalle, se kaarsi oikeaan ja nosti jäljen jo sieltä ja lähti ajamaan aivan oikein eli janalta vasemmalle. Vauhti oli aikamoinen, mutta tarkasti se meni, teki kulmat kerrassaan erinomaisesti ja merkkasi kaikki kepit!!! Muutamassa kohtaa se hieman hapuili, tarkisteli suuntia, mutta jatkoi aivan oikein. Olisiko ollut niiden mustikanpoimijoiden jälkiä siellä hapuilukohdissa? Olin kyllä enemmän kuin tytyväinen pikkukoiran suoritukseen! Jos nyt jotain korjattavaa, niin ehkä nenä saisi olla alempana, täytynee palata "aakkosiin" taas välillä eli nurmijäljelle.

Tokoakin pitäisi tehdä, mutta taidan antaa sen suosiolla odottaa huonompia kelejä, nyt on luvattu koko ensi viikoksikin niin hienoa säätä, että kyllä nuo metsälajit taitavat voiton viedä.



torstai 13. elokuuta 2015

Esineitä etsimässä

Esine-etsintä kurssi starttasi tänään. Kurssilla käydään läpi esineruutu, tarkkuusetsintä ja pudotettu esine. Tällä kertaa oli vuorossa kaksi ensin mainittua osiota. Olin ilmoittautunut kurssille vain Nepun kanssa, mutta kotoa lähtiessä Kaapo oli niin innolla työntymässä mukaan, että hellyin ottamaan senkin. Tiesin kyllä jo etukäteen, etteivät nuo esineiden etsinnät sitä paljon nappaa...

Tehtiin aluksi esineruutua. Poljettiin alue, joka oli pitkä mutta kapea; tarkoituksena on saada koira irtoamaan riittävän kauas metsään ja tässä alkuvaiheessa ruudun kapeus auttaa siihen, että koira oppii tekemään "pistoja" ja onnistuu näin myös esineitä löytämään.

Neppu pääsi ekana töihin. Halusin, että sille viedään vieraita esineitä etsittäväksi, koska tähän saakka ollaan treenattu omilla, tutun hajuisilla esineillä. Ensimmäinen esine palautui sieltä melko kaukaakin vauhdilla. Toista se ei irronnut etsimään riittävän kauas, joten kävelin pätkän matkaa ruutuun. Esine löytyikin sitten. Kaikkia esineitä ei löydetty, koska Neppu alkoi tehdä sellaisia liian lyhyitä kaaria. Katja vei uudemman kerran esineen, vielä kauemmas kuin ne ekat, ja hyvin Neppu jaksoi etsiä, se sai vainun esineestä ja teki töitä kovasti. Ilokseni se pysyi melko hyvin tallatulla alueellakin. Ohjeeksi saatiin harjoitella tuollaisilla pitkillä, kapeilla ruuduilla, ja tehdä kerrallaan yhtä onnistunutta suoritusta. Neppu tarvitsee vielä sen "alkuärsykkeen", että se näkee kun jotain viedään metsään, irrotakseen riittävän kauas. Se näköjään osaa etsiä myös vieraita esineitä! Täytyy itse muistaa ottaa alkuun "valmistelurutiinit", eli koira vaikka viereen istumaan ja tietty käskysana (mulla "esine"). Näin se varmaan pian oppii, mitä kulloinkin siltä halutaan.

Kaapon esine-etsintä oli juuri sitä, mitä olin ajatellutkin sen olevan. Sille vietiin yhtä sen vanhaa, nykyisin enimmäkseen Nepun käytössä olevaa pehmolelua. Kaapoahan ei pätkääkään kiinnosta, vaikka koko lelu jäisi sinne metsään, olisipahan yksi riehumisväline vähemmän pennulle kotona. Se nosti jalkaa sinne tänne ja oli lähinnä kiinnostunut kaikista hajuista, mitä treenien aikana siihen ruutuun oli jo tullut. Kokeiltiin pari kertaa puhtaalta metsäalustalta hakua, ja se onnistuikin paljon paremmin. Tosin, eihän se kauheasti nauti siitä lelun kantamisesta, mutta hakee kuitenkin käskystä.

Tarkkuusruutua harjoiteltiin noin neliömetrin kokoisella alueella. Olemme kotona harjoitelleet Nepun kanssa vain sisällä maton päällä sitä pienen esineen nostamista. Tässä täytyisi (taas kerran) olla sopivan matala vire etsimään lähdettäessä, koska alue on kuitenkin pieni, eikä siinä passaa hönkiä sinne tänne. Ruutu tehtiin sammaleikkoon, ja pari pientä esinettä sinne kätkettiin. Menin itse ruudun viereen polvilleen, koira viereen istumaan ja rauhoittumaan. Käskysana "pieni". Neppu teki nenällä hyvin töitä, mutta se ei kuitenkaan heti hoksannut, mitä pitäisi etsiä: se nosti ensin jonkun kepin, mutta kun palkkaa ei siitä herunut niin lopulta se löysi esineenkin. Nosto sujui hyvin ilman kuopimisia, ilmeisesti ne kotona tehdyt mattotreenit ovat auttaneet. Tehtiin vielä toinen etsintä ja vaihdettiin sitten koiraa.

Kaapon vuorolla tarkkuusruutuun laitettiin kaksi nahkaremmin palaa, sillä se ei varmaankaan nostaisi mitään metallista pikkuromua ainakaan kovin mielellään. Ihmeen hyvin se alkoi työskennellä, kun en antanut sen häröillä muuta. Parin onnistuneen löydön jälkeen lopetettiin treeni siihen. 

Josko se tuo tarkkuusruutu olisi vastedes Kaapollekin sellainen sopiva aktivointijuttu? Ei siitä varmaan enää vanhoilla päivillään mitään sankarietsivää tule, mutta saapahan vähän virikettä kummikin.

tiistai 11. elokuuta 2015

Grande finale

Jälkikurssin viimeinen kerta oli tänään. Tosi harmi, oishan tuota mielellään jatkanut pitempäänkin. No, treenit kumminkin jatkuvat ja kurssilta saikin hyvät eväät jatkaa harjoituksia itsenäisesti. En muista, olenko aiemmin maininnutkaan, että käymme pääsääntöisesti Koirakoulu Kisman kursseilla sekä tokossa että PK-puolella. Vetäjällä, Katjalla, on kertynyt paljon kokemusta myös schapeista ja hän ymmärtääkin näiden lentävien hollantilaisten mielenliikkeitä mainiosti :). Katja vetää siis myös torstaina alkavaa esine-etsintää.

Kurssilla olikin tänään oikein "finaalin makua", sillä Neppukin pääsi ensimmäistä kertaa vieraan ihmisen tekemälle jäljelle. Tehtiin kaikille koirille jäljet "ristiin", eli yksikään koira ei ajanut "omaa" jälkeä. Nepun jäljellä oli kuusi keppiä ja kulmia, sekä myös polku-urien ja ojien ylityksiä. Kylläpä jänskättikin lähteä metsään, kun ei yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää!

Neppu nosti janalta jäljen hienosti (ja oikeaan suuntaan, jes!) ja lähti heti hanakasti ajamaan. Ihan kokonaisuudessaankin jäljen ajaminen oli jotenkin määrätietoisen tuntuista, ja polku-urat sekä ojat ylitettiin aivan heittämällä ja oikein. Keppien nostossa olisi ollut toivomisen varaa, se meni ekasta kepistä vaan yli. Seuraavat kepit se merkkasi, mutta ilmeisesti jäljen ajaminen oli niin houkuttelevaa, että se vain tosiaan merkkasi kepit ja aikoi jatkaa matkaa. Pyynnöstä se kuitenkin nosti. Jonkun kepin kohdalla se etsi hetken, sai siis ilmeisesti hajun siitä, mutta yritti sitten lähteä kumminkin jatkamaan jäljestystä, kun keppiä ei heti löytynyt. Jonkun kepin se nosti ihan itsekin. Kaikki kuusi keppiä löydettiin, eli koira jäljesti ihan oikein, mutta minun taskuuni Nepun nostoista päätyi neljä keppiä. Ja loppupurkista mentiin vauhdilla ohi, se ei meinaa malttaa siis lopettaa jäljestystä edes makkarapalkalle...

Täytyy nyt syksyllä ottaa oikein teemaksi keppijäljet, josko saataisiin varmuutta keppien nostoon myös "oikealla" jäljellä. Taidan kokeilla seuraavalla kerralla niin, että tehdään yksi tai muutama keppijälki ennen varsinaisen jäljen ajamista. Josko se orientoituisi nostamaan niitä keppejä sitten sieltä metsästäkin. Ja välillä pitää pyytää joku muu tekemään jälkeä meille. Toivotaan pitkää ja lämmintä syksyä, niin saadaan treenata vielä paljon ennen talvitaukoa.

maanantai 10. elokuuta 2015

Neppu 1v!

Meidän kuraprinsessa vietti tänään ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Lahja oli hankittu lasten kanssa jo hyvissä ajoin Mustista ja Mirristä. Possu (kuva alla) olikin tosi hauska lelu kaikkien muiden mielestä, paitsi Kaapon :). Se ei yleensäkään pidä mistään ääniä päästelevistä leluista, ja tuo porsas oli sille ihan liikaa. Se kävi pariin otteeseen nappaamassa lelun Nepulta pois, ja sitä ihan selvästi ällötti koko kapistus, koska se pudotti possun äkkiä lattialle. Harmi vaan että Neppu ei ymmärtänyt, miten ällöttävästä elukasta on kyse, vaan se leikki sillä ihan villinä. Kaapon ei siis auttanut muu, kuin luovuttaa ja pyrkiä mahdollisimman kauas "taistelutantereelta". Jos se olis ihminen niin se ois varmaan tukkinut vielä käsillään korvansa ettei olisi tarvinnut alentua kuuntelemaan sitä lelun vingutusta.


Kakku tehtiin maksalaatikosta ja nakeista. Pakollinen kakkuposeeraus oli pakko tehdä pöydän ääressä, muuten kakusta ei olis saatu kuvaan kuin rippeet :). Koirat jakoivat herkkupalan keskenään tasan, ja näin Kaaponkin päivä pelastui ainakin hetkeksi.


Oli tarkoitus ottaa illan päälle Nepusta vielä "erittäin virallinen yksivuotiskuva", mutta kakkukahvien jälkeen lähdettiin metsään lenkille, eikä synttärisankari ollut sen reissun jälkeen enää oikein edustuskunnossa... Sehän ui kaikki rapakot ja lammikot, mitkä vaan onnistuu lenkillä löytämään. Kuvaaminen täytyy suorittaa siis tuonnempana.

Tehtiin kuitenkin pieni tokotreeni omalla pihalla. Merkin kierto oli aika hyvä, Janne naksutteli sille sen tiiviin kierron. Ohjatussa siirrettiin namialustoja hieman enemmän takaviistoon, se oli ok myös. Vinkulelun kans tehtiin asentoja, kauheen malttamaton se oli ja kovasti vauhdissa. Tunnarissa etenin jo kahden kapulan vaiheeseen, toinen kapula valmiina maassa ja "oman" heitin siihen viereen. Ekalla yrittämällä se nappasi ensin oman, mutta vaihtoi sen siihen toiseen. Vaihdoin uuden puhtaan kapulan,  ja Neppu nosti taas ensin oman,  mutta alkoi katsella sitä toista kapulaa "sillä silmällä" taas. "Ei sitä!" riitti kuitenkin tässä kohtaa, ja loput kerrat se suoriutikin moitteettomasti "oman" hakemisesta.

Huomenna mennään taas jälkikurssille, jos/kun selviän hengissä ensimmäisestä loman jälkeisestä työpäivästä :). Tällä viikolla alkaa myös esine-etsintäkurssi, paljon on jo nyt ohjelmaa luvassa alkavalle syyslukukaudelle. 

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...

Ollaan otettu Nepun kans tokossa nyt teemaksi ohjattu nouto ja tunnari. Molemmat ovat vielä ihan alkeistasolla, saa nähdä, miten edistytään.

Ohjattua ollaan tehty Jannen avustuksella niin, että koiran jättöpisteen molemmin puolin noin 3m päässä on namialustat. Minä jätän koiran pisteelle, Janne vie äkkiä makupalan alustalle koiran ollessa häneen selin ja palaa takaisin "keskiviivalle". Näin Neppu ei siis näe, kun makupala viedään. Eilen treenattiin vasenta, tänään oikeaa puolta. En oikein osaa päättää, opetanko sanat "vasen" ja "oikea" sille, vai sanonko vain "hae", koska käsimerkkiähän se kumminkin seuraa.

Tunnarissa olen nyt tehnyt vain "oman" pitoa, ohjeita luin Virven mulle lainaamasta kirjasta (Salme Mujunen: Tie tottelevaisuusvalioksi). Kirjassa kerrotaan tarkasti vaihe vaiheelta yksi keino opettaa tunnistusnouto. Tapojahan on monia, ajattelin nyt koittaa Nepun kans tuota.

Muuten ollaan treenailtu luoksaria, liikkeestä jääviä ja ruutuun pysäytystä... Mitähän muuta? No sitä noutokapulan pitoa ainakin.

Toisin kuin viime jälkitreenin jälkeen ajattelin, päätin tänään kuitenkin mennä metsäjäljelle. Tuuli oli kohtalaisen kova, joten katsoin parhaaksi mennä metsään, jossa jäljestys on helpompaa. Jäljelle tuli pituutta 450m, kuusi keppiä, kulmia ja kaarroksia. En laittanut nameja ollenkaan jäljelle. Kulmat tamppasin, samoin keppien kohdat, jotka myös kädellä silittelin. Jälki vanheni noin tunnin.

Janalla Neppu nosti taas takajäljen, luulen että se tuuli vaikutti tuohon. Täytyy nyt jatkossa vahvistella makupaloin huolella tuo aloitus. Jäljestys oli muuten kuitenkin kerrassaan mallikasta, kulmissa se teki "piikit" mutta palasi nopeasti takaisin. Kepeistä muutaman ekan kohdalla hoksautin sitä nostamaan, ja loput kepit se nostikin itse! Parin kepin kohdalla se meni pienesti ohi, mutta pysähtyi ja palasi takaisin kepille nostamaan. Tämän jäljen jälkeen ollaan siis taas nousussa, jos viimeksi oltiinkin ainakin keppien osalta alamäessä.

Esineruutukin tehtiin metsään, viimeinen esine meinasi jäädä, mutta kun lähdin ruutuun kävelemään niin löysihän se sen sitten lopulta. Täytyy vaan jatkossa tallata ruutu paremmin, tänään Neppu huiteli yli ja ohi reunoista. Mutta kyllähän se jaksaa touhuta, ihan käsittämätöntä on tuo sen into työskennellä!

perjantai 7. elokuuta 2015

Perjantain jälki

Tein ampumaradan viereen metsään Nepulle noin puolen kilometrin pituisen jäljen. Alkuun jana, sitten kaarros, jonka jälkeen kulma ja seuraavalle suoralle ensimmäinen keppi. Sen jälkeen "hammastaen" etenemää, suorille osuuksille keppi, yhdelle pitemmälle suoralle kaksi keppiä. Maasto oli sellaista kosteaa ja liukasta sammaleikkoa suurimmaksi osaksi. Makupaloja en laittanut muuta kuin aloitukseen. Kulmat tallasin tarkemmin, samoin keppien kohdat, niitä hieroin myös kädellä vähän. Jälki vanhenemaan.

Tehtiin välissä n. puolentoista tunnin lenkki, ja sitten jäljelle. Laitoin pitemmän liinan, mutta huomasin melkein heti, ettei se materiaali (sellaista kumisen oloista muovia, tai mitä lie) ollutkaan hyvä, liina jumittui puitten ympärille jatkuvasti. Janan lähettyville muutama nami mättääseen, jotta taas kierrokset saataisiin vähän alemmaksi. Neppu nosti takajäljen, käänsin sen ja alkupätkä ekaan kulmaan asti meni (taas!) aivan hapuilemalla. Se hukkasi jäljen kulmassa ihan kunnolla, ja ilmeisesti ryhdistäytyi sitten. Keppejä se ei itse tänään nostanut, jokaisen kepin se merkkasi kyllä, mutta jatkoi matkaansa. Palautin takaisin, nostatin kepin, palkka ja jäljelle takaisin. Sen ensimmäisen kulman jälkeen itse jäljestäminen oli kyllä oikein tosi mallikasta, mutta en ehkä tajunnut kannustaa sitä tarpeeksi kepeille tultaessa, kun se selvästi merkkasi ne kuitenkin. Tässä voisi vielä apuna olla koiralle enemmän eikä vain tumput suorassa katsoa, että mitä se aikoo tehdä.

Summasummarum, lisää keppitreeniä ja jotain pitäisi keksiä nuihin aloituksiin, että lähtisi heti tarkasti töihin. Huomenna voisi olla peltojäljen vuoro.

torstai 6. elokuuta 2015

Treeniä ja lihashuoltoa -urheilijaelämää :)

Aamutuimaan mentiin tokoilemaan porukalla Tupokseen. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa toistenkin tekemistä nuorten koirien kanssa! On niissä muissakin virtaa, eli ei tää mun junnu (toivottavasti) niin toivoton tapaus olekaan kuin miltä välillä tuntuu. Itse asiassa Neppu oli yllättävänkin rauhallinen ja käyttäytyi vieraassa paikassa jo melkein kuin ihmisten koirat ;).

Tehtiin vähän ruutua. Merkit oli erilaiset kuin mun omat, mutta sepä ei haitannut onneksi. Mutta se pysäytysongelma. Sain ohjeen, että harjoittelisin pysäytystä lelun avulla. Siis stopista heti taakseheitto. Täytyy olla vaan sellanen lelu, että lentää sieltä lähetyspaikalta ruudun taakse asti. Tätä pitää alkaa treenaamaan. Sekä heittämistä (minä) että pysähdystä (Neppu) :).

Merkin kierto meni ihmeenkin hyvin, Neppu merkkasi erilaisen tötsän hyvin, eikä tehnyt sitä valtaisaa kaarrosta tällä kertaa, suoritus oli melko ok. Sitä lopun pa:ta täytyy alkaa treenata. Ylipäätään kaikissa liikkeissä.

Seuraamisessa täytyis itse luottaa siihen, että koira tulee kontaktissa mukana, nyt kumarrun sen puoleen ja kävelen sitä kohti sitten huomaamatta. Neppu on vaan niin pieni, etten näe sitä silmäkulmasta ollenkaan. Onneksi hallilla on peilit, sinne treenaamaan tätä jatkossa! Ja täytyy muista kävellä mieluummin hieman poispäin koirasta! Kun se seuraa kontaktissa niin se on ihan ok. Lyhyitä pätkiä, välillä ei saa hommata muuta tai katsella perhosia tms.

Kapulan pitoon otin kokeeksi vähän painavamman kapulan. Koira istumaan ja itse kyykkyyn viereen, nami maahan. Tämä toimi nyt paremmin kuin pikkukapulan kanssa. Lisää treeniä, paljon!

Hyppy olikin sitten se kompastuskivi tällä kertaa. Otin ekaa kertaa niin, että rima oli vähän korkeammalla. Eka hyppy meni hyvin, mutta toisella kertaa Neppu hoksasikin juosta sieltä riman alta (tätä se ei olekaan aiemmin huomannut). Ei auttanut, että laskin rimaa alemmaksi, se olikin aika taitava limboaja ja tulla vilahti alta niin, ettei rima edes tippunut. Katja laittoi sateenvarjon vielä riman alle, mutta sieltäkin se pääsi puikahtamaan välistä. Taito kait se on tuokin. Hypytin pari kertaa sitten vaan "lennosta" ja viimeinen oikea suoritus oli ok. Positiivista oli nyt se, että se malttoi odottaa käskyä.

Treenin jälkeen Katja sitten vielä hieroi Nepun, muuten koira oli melko hyvässä kunnossa, mutta oikea takareisi ja pakara olivat tiukalla. Lihaksissa tuntui myös epäsymmetrisyyttä juuri noissa kohdissa. Pehmeni hieronnalla ja laserilla, täytyy nyt venytellä ja kiinnittää huomiota tuohon asiaan (siis tarkkailla tavallistakin kriittisemmin sen liikkeitä). Neppu täyttää ensi viikolla vuoden, alan lähiaikoina varailla sille luustokuvausaikaa. Se se vasta jännää onkin...

tiistai 4. elokuuta 2015

Sehän toimii!

Tiistai, jälkikurssipäivä. Fiilikset lähtiessä olivat ehkä hieman kauhunsekaiset sunnuntaisen lintujenbongausjäljen jälkeen. Tänään oli kuitenkin tarkoitus laittaa ihan ekaa kertaa keppejä oikealle jäljelle. Olin tehnyt valmiiksi sellaisia vähän isompia keppejä (löytyvät helpommin ja minäkin hoksaan sen karvanaaman alta, jos keppi on suussa). Reseptihän menee näin: Etsitään metsästä sopivan paksuinen keppi. Usein hakkuupaikoilla on maassa "jämäpuita", oksia ym. jotka käyvät hyvin tarkoitukseen. Keppi katkotaan sopiviksi pätkiksi (omani olivat tässä tapauksessa ehkä n. 20cm pitkiä) ja niitä kuivatetaan joitakin päiviä. Tämän jälkeen keppejä hajustetaan esim. Frolicin, maksan tai nakkien kanssa samassa paketissa/pussissa. Tarjoillaan jäljellä suoraan maasta :).

Kurssimetsässä tein jäljen: alkuun pieni jana, ensimmäiselle suoralle jo keppi, muutamat kulmat ja keppejä sinne tänne (yhteensä 5kpl). Keppien löytämistä helpotin tallaamalla niiden kohdat huolella, taputtelin maata myös kädellä vähän ja merkkasin paikan pikkukrepillä. Jäljelle laitoin muutamia nakkeja sinne tänne. Sports Tracker sanoi jäljelle kertyneen pituutta puolisen kilometria. Siinä oli myös useampia ojan ylityksiä. Niitä ei oltukaan aiemmin harjoiteltu.

Jälki vanheni kenties tunnin verran, en muistanut katsoa kellosta, kun sovittiin vain, että Neppu ajaa kolmantena koirana jälkensä. Alkuun tehtiin rauhoittumisruutu, eikähän se kauaa jaksa sitä ällistellä, vaan tositoimiin lähdettiin pian. Janalla pientä harhailua, löysi jäljen, mutta otti takajäljen (lopuksi puhuttiinkin, että aika kova tuuli saattoi vaikuttaa, jälki lähti myötätuuleen, toisillakin oli haasteita tuulen kanssa). Käänsin koiran oikeaan suuntaan ja se lähti etenemään ehkä vähän levottomasti, mutta kuitenkin. Pian oltiinkin sitten jo kepillä ja Neppu merkkasi sen hienosti, ei kuitenkaan  nostanut keppiä itse. Pyysin nostoa ja nousihan se sieltä. Kehut, palkat ja takaisin töihin. Mun mielestä jäljestys vähän rauhoittui tuon ekan kepin jälkeen. Toisen kepin se merkkasi jo kaukaa, meni kepille ja pyynnöstä nosti. Matka jatkui, ja seuraavat kepit se taisikin sitten nostaa ihan itse, jonkun kepin kohdalla vain huomattiin ykskaks, että sillä on se suussa jo :). Ihan loistava suoritus pikkukoiralta, kaikki kepit löytyivät!

Muutama huomio itse jäljen ajamisesta:
1. Täytyy opetella erilaisia maastoja, esim. nuo ojat kyllä lähtevät kiskomaan koiraa mukaansa ja jälki katoaa helposti.
2. Tässä vaiheessa täytyy vielä tarkasti miettiä kepin paikka. Olin tänään laittanut yhden kepin juuri ojan etupuolelle. Keppi nousi kyllä,  mutta siitä suoraan ojan ylitys oli liian vaikea. Haakuroi pitkin ojaa sinne tänne, nousi kylläkin oikeaan suuntaan ojan toiselle puolelle ja nappasi jäljen jossain kohtaa vähän kauempana.
3. Ehkä otan nyt sen pitemmän liinan käyttöön, sotkettiin yksi kulma kun koira ajoi pitkästi yli, täytyy antaa tilaa kulmissa tehdä töitä ja löytää oikea suunta.
4. Pitäisi oikeasti pyytää joku videoimaan tuota jäljestystä, niin saisi sitten kotona rauhassa opetella lukemaan koiraa: milloin se hukkaa jäljen, milloin se haistaa kepin jne.
5. Viretila. VIRETILA! Miten saavutetaan oikea viretila? Nepullahan se tarkoittaa sellaista mielellään vähän väsähtänyttä/pitkästynyttä olemusta. Jäljen se jaksaa kyllä ajaa, mutta jos vire on "yli", niin se tietää ongelmia. Siis ainakin minulle siellä liinan toisessa päässä...

Kaikkinensa saa olla kyllä enemmän kuin tyytyväinen tämän päivän suoritukseen joka tapauksessa! Mehän ollaan vasta kaksi kuukautta ylipäätään jäljestetty, kesäkuussa lähdettiin makkarajäljestä liikkeelle. Ja tänäänhän tuo jo muistutti "oikeaa" PK-jälkeä!

Läksy: jatketaan samaan malliin, keppejä eri määriä jäljelle (Neppu varmaan oppisi nopeasti laskemaan, jos joka kerta olisi sama määrä keppejä jäljellä). 

maanantai 3. elokuuta 2015

Pientä treeniä

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja painelin koirien kanssa tokoilemaan. Tarkoitus oli mennä jäähallin parkkiskalle, mutta siellä olikin jotain ziljoona autoa, joten mentiin jäähallin vieressä olevalle kunnan ylläpitämälle koirakentälle. Sinälläänhän on hienoa, että meiltä tuommoinen aidattu sorakenttä agilityesteineen löytyy ja se on vapaasti kaikkien käytettävissä. Suurimmaksi osaksi sitä kuitenkin ilmeisesti käytetään "koirapuistona", joten siellä on todellakin paljon hajuviestejä koirille :(. Esteet on pissitty, samoin kentän reunustat. Ja tien toisella puolella kuitenkin on "oikea" koirapuistokin. MUR! 

No, mentiin siis kuitenkin siihen kentälle. Kaapon kans tein vain pari pientä juttua, koska oli tosi kuuma ja hiostava ilma. Täytyy jo armahtaa tuota papparaista, eikä rasittaa sitä turhaan.  Tehtiin ekana ruutua. Sillä on nyt mennyt noitten tötsien kanssa puurot ja vellit sekaisin, tässä se tällää itsensä aina jomman kumman etunurkkamerkin taakse. Ilmeisesti se toivoisi, että tehtäis merkille lähetystä, senhän tuo putkiaivoinen uroskoirakin oppi ja tajuaa yhden tötsän päälle (siis osaa pysähtyä sinne), mutta annas olla, kun niitä tötsiä onkin neljä! Kosketusalustan se osaa, mutta ei noteeraa sitä tässä hommassa nyt oikeastaan ollenkaan. Niinpä lähettelin sitä ihan läheltä siihen alustalle. Tein myös ruudusta melko pienen, ajatuksella, että se  merkkaisi ne kaikki kulmat ja oppisi hakeutumaan siihen keskelle. Sitten kokeilin luoksaria makuulta, ei tässä ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Vähän himmailee tullessaan, odottaa ilmeisesti pysäytyskäskyä. Lopuksi vielä vähän istu-seiso-maahan -treeniä, tuo istuminen tuottaa edelleen suuria ongelmia sille. Tarjoaa maahanmenoa tai seisomista mieluummin. 

Treenatessa Kaapoa ei nuo kentän hajut juuri haittaa, mutta välittömästi kun lopetin treenin, niin se jo mennä paineli pitkin aidanreunoja haistelemassa. Tietenkin se jätti myös omat terveisensä sinne.

Vaihdoin koiran, ja Nepun kanssa tehtiin myös ekana ruutua. Sillä on pysähtymisen ongelma, joten tein ensin muutaman kerran namialustalla, sitten vaihdoin kosketusalustaan. Ruudussa pysyi, mutta saisi kyllä käskystä pysähtyä vikkelämmin.

Tässä vaiheessa saimme kivaa lisähäiriötä, kun jäähallilla olikin ilmeisesti joku jääkiekkoleiri tms. ja joukkueellinen poikia tuli tekemään treeniä tai jotain alkuverkkaa siihen koirapuiston viereen tielle. No siitäkös Neppu intoutui tietenkin. Vapautin sen ja annoin sen käydä kerran aidalla riekkumassa, koska ei se olisi lapasessa pysynytkään varmaan kovin kauaa ja hihna oli autossa. Pian se palasikin takaisin ja treenit jatkuivat.

Tehtiin ihan ekat ohjatun noudon tapaiset. Jätin koiran merkille, kapuloiden paikoilla oli namialustat (ja ne olivat aika lähellä merkkiä, vain hieman takaviistossa koiraan nähden). Otin itsestäni katsottuna oikea suunnan tällä kertaa treenin alle. Hienosti se hoksasi tämän homman heti. Vaihdoin namialustat vinkuleluihin, pieni seuruupätkä merkille, jättö, käsky "HAE". Yhden kerran se karkasi sinne aidalle haukkumaan jäkisjätkiä (vain yhden!), mutta suoriutui muuten tästä tehtävästä hienosti. Nuo vinkulelut kyllä motivoivat sitä suuresti :). Lopuksi kokeilin kerran vielä kapuloilla, ei ongelmaa. Ja sitä palautustahan me ei olla vielä oikeastaan yhtään treenattukaan.

Tein istumasta suoria luoksetuloja pari kertaa, suurin ongelma on se, ettei Neppu malta odottaa käskyä tässä. Lopun pa:ta ei olla yhtään tehty ja sen kyllä huomaa, sen keskittyminen on mun takana ja se oottaa, milloin heitän lelun sille sinne. Nyt tehtiin nakilla kaksi kertaa liike loppuun saakka. Tätä liikettä harjoiteltiin ihan siinä aidan vieressä, jonka toisella puolella pojat hyppivät ja hilluivat. Ajattelin testata, pystyykö se niin lähellä keskittymään, ja pystyihän se, kun on tarpeeksi mieluisaa tekemistä (ja Nepun kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että saa päästellä täyttä vauhtia).

Kapulan pitotreeni on ikuisuusprojekti, nyt tehtiin vain ihan pienesti sitä. Lopuksi vielä paikkamakuuta. Olin aika lähellä. Kerran se nousi, se vaikuttaa monesti näissä tilanteissa siltä, että nouseminen vain tapahtuu, se hoksaa itsekin vasta tehneensä virheen, kun on jo noussut. Jalat siis ovat aivoja nopeammat...

Summa summarum: Kaapoa haittaa hellesää, Nepulle ehkä vain parempi, kun ei ole ihan niin villinä. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että se oikeasti karkasi vain kerran sinne aidalle niitä juoksevia ja hyppiviä poikia katsomaan! Sehän ehtii joka välissä haistella niitä pissittyjä esteitä ja muuta, mutta pysyi nyt kuitenkin käskyn alla ollessaan pois niistä nenätouhuista.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Rantakylä-Iisalmi 6-0

Tänään meidän oli alunperin tarkoitus olla Iisalmessa koiranäyttelyssä. Päätettiin kuitenkin jäädä kotiin, koska Nepullakin ne tarpeelliset sertit on jo kasassa, eikä tuomari ollut sellainen, että olisi sen vuoksi kannattanut lähteä. Niinpä kävimme metsässä lenkkeilemässä ja treenaamassa.

Nepulla oli taas vaihteeksi aivan totaalisesti sokka irti jo aamusta saakka. Vajaan tunnin rypemislenkki jäljen vanhetessa ei ollut alkuunkaan riittävä, jotta se olisi rauhoittunut työskentelemään tarkasti. Se mennä höntyili jäljellä, kuunteli lintuja eikä keskittynyt hommaan kunnolla. Tällä kertaa ongelmat olivat enemmänkin suorilla osuuksilla, kulmat meni "voltaten" ja ihan mukavasti. En ollut tuohon tyytyväinen ja mietinkin, olisiko pieni tauko paikallaan tässä jälkihommassa? No, tiistaina on taas kurssipäivä, täytyy kysyä viisaampien mielipidettä siellä.

Tehtiin myös esine-etsintää. Janne piteli Neppua tiellä, joten se näki, mitä oli tulossa. Minä tallasin alueen (ehkä joku 30m•30m) ja pudottelin samalla 4 esinettä sinne. Tästä hommasta se tykkää, ja hakikin kaikki esineet suorastaan loistavasti! Se hoksaa jo käyttää nenäänsä tuossakin hommassa, jolloin esineet tietenkin löytyvät paljon helpommin. Tätä tehtiin kaksi kertaa, ainoastaan ihan viimeisen esineen kohdalla minun piti astella pari askelta metsään, jotta se irtosi etsimään. Palautukset alkavat parantua, se vaihtaa esineen makupalaan eikä jätä enää niitä tielle (ainakaan joka kerta).

Lopuksi vielä keppijälki, hääräilyksi meni sekin suurimmaksi osaksi, kaksi keppiä se nosti ihan itse, lopuille kepeille pysäytin. Tämän homman kohdalla edetään näköjään askel eteen, kaksi taakse -tyylisesti. Höh.

Laitetaanpas taasen vuosi pakettiin

Onpa jäänyt tämä blokkaaminen kokonaan tänä vuonna!  Vuotta 2022 kuvaa (koira)harrastamisen osalta varmaan parhaiten sana "rennosti&quo...