Josko pari sanaa laittaisi ylös näistä varsin mukavista kinkereistä. Rally-tokon rotumestaruudet siis ratkottiin tänä vuonna Seinäjoella, hienolla Hau Hau Champion -Areenalla.
Kuten jo aiemmasta postauksesta kävi ilmi, ilmoitin sinne jossain tilapäisessä mielenhäiriössä kaikki kolme koiraani; Ilonan alokasluokkaan, Inkerin avoimeen ja Nepun voittajaan. Kemin kisareissun jälkeen mun ainoa luokkaansa "valmis" koira oli Ilona, eikä sitäkään mm. nuoresta iästä (sehän täytti vuoden just samalla viikolla kun rotumestikset olivat) ja kokemattomudesta johtuen mitenkään voi oikeasti "kisavalmiiksi" tituleerata.
Treenattavaa sitten tosiaan riitti sen kuukauden verran, mitä ehdittiin valmistautua sen mun "ilmoitanpa kaikki koirat mukaan" -päähänpiston jälkeen: eniten hukassa olin Nepun kanssa, koska voittajassa tulee mukaan se oikealla seuraaminen kaikkine temppuineen. Yhtään ei oltu sitä aiemmin treenattu, kerran joskus jonain kesänä kokeilin ja unohdin koko ajatuksen siinä kohtaa toivottomana asiana oppia tai opettaa sille.
Mun strategia on tän rallyn suhteen muutenkin ollut aina tähän asti se, että laitetaan ilmo vetämään ja treenataan sitten sen mitä ehditään, nyt kyllä jatkossa ajattelin sitä treenata tokon ohella. Mestariluokkaan kun ei enää voi lähteä ihan päähänpistosta, vaan siellä ne >95 pisteet vaativat jo oikeasti teknistä osaamista (tää on semmoinen note to self -tekstikappale, että pidä mielessäs ja kyltit esillä :-D).
No, kisareissuun takaisin. Me lähdettiin liikenteeseen jo perjantaina asuntoautolla ja majoituttiin Tuurissa, käytiin lauantaina kyläkaupassa "säästämässä" ja jouluvalaistusta ihastelemassa. Karavaanialueella oli mukavan väljää ja pikkupakkanen piti koiratkin kohtuullisen puhtaina.
Sunnuntaina sitten kisapaikalle, jossa luokat olivat järjestyksessä MES VOI AVO ALO. Tuomarina kisoissa oli aina yhtä iloinen ja kiva Tytti Lintenhofer.
Mulla ekana tulilla siis Neppu. Sen kanssa radalla oli ihan kiva fiilis, se keskittyy aivan mukavasti myös vieraassa ympäristössä ja yrittää kyllä kovasti ja koko ajan. Mitään isoja virheitä se ei radalla tehnyt toisin kuin minä :(. Uusin peruutuskyltin, koska se oli hieman vino (jälkikäteen kuulin että olisi todennäköisesti ollut vaan -1), mutta uusiessa se meni vielä huonommin kuin ekalla kerralla. Maalikyltille mentiin oikealla puolella seuraten, ja minä tyhmä käskytin nätisti seuraavaa koiraa turhaan liikaa, jolloin se kai ajatteli, että tässä kyltillä tulee joku tehtävä, ja kun ei muutakaan keksinyt, se vaihtoi tyylipuhtaasti puolta takana. Tietysti tästä -10. No, lopputulos kuitenkin meidän osaamistasoon nähden superhienosti 84 pistettä ja tällä päästiin rotumestaruushopealle! Tuomarin kommentti pöytäkirjassa: "Makee suoritus. Lennokas kaunis seuraaminen". Oli ihan voittajafiilis jo tässä vaiheessa, ja vielä kaksi suoritusta tekemättä :).
Seuraavana oli vuorossa Inkeri ja avoin luokka. Sehän on koira, joka osaa tehdä superhienosti, mutta saattaa silmänräpäyksessä lähteä täysin lapasesta, kun keskittyminen herpaantuu. Tällä kertaa se pysyi jopa yllättävän hyvin kuulolla eikä ottanut kuin yhden kontrollivirheen, minä otin kolme virhettä ottamalla apuaskeleen yhdellä "eteen istu..."-kyltillä. Hyvä minä, saa taas taputtaa itseään oikein molemmille olkapäille. Inkerin tulos oli kuitenkin AVO96 ja rotumestaruus! Tuomari kommentoi suoritusta: "Lennokas, iloinen ratasuoritus. Oikea hyvän mielen rata."
Viimeisenä luokkana kisattiin alokasluokka. Ilona lähti ihan mukavalla draivilla liikkeelle, ja suoritteli tehtäviä ikäänsä ja kokemustasoonsa nähden oikein kelvollisesti. Takimmaisella suoralla se vähän jäi hämmästelemään hallin toisen pään näkymiä ja ääniä, mutta teki silti tehtäviä aika kivasti, miinus-ykkösiä tuli muutamalla kyltillä. Lopputulemana sille ALO96 (sama pistemäärä kuin sen ekassa kisassa Kemissä muuten) ja rotumestaruushopeaa! Tuomarin kommentti: "Iloinen persoonallinen suoritus. Ystävällinen ohjaus. Kivat maahanmenot."
Oli kyllä mukava nähdä muita schapekoirakoita, jutustella ja seurata suorituksia pitkästä aikaa! Kaikki schapet tekivät hienoja tuloksia energisillä esityksillä, saadaan kyllä taas olla rodustamme tosi ylpeitä! Otetaan ensi vuonna uusiksi!
