*: Viikonlopun treenailua

Eilen lauantaina tein nurmijäljen, noin 400m. Vahvistelin alun, tallasin kulmat (5kpl) huolellisemmin ja kylvin nameja kunnolla kulmiin, välille satunnaisesti. Päätin kokeilla myös keppejä jäljellä, niitä laitoin 4kpl (muistisääntönä "aina pihlajan oikealla puolella"). Jälki vanhenemaan.

Kovaa touhotusta jäljellä alusta loppuun saakka, tuulikin oli kyllä kohtalainen, joten ehkä haju levisi? Se menee kyllä aina ensimmäiset kulmat huti, ei malta tehdä rauhassa töitä. Kepeille pysäytin, ja taas se jäi haistelemaan maata kepin ympäriltä, onkohan noissa nyt jo liikaakin makupalan hajua... Nenä on mukavasti alhaalla kyllä, sitä tää nurmitreeni vahvistaa.

Sunnuntaina mentiin sitten metsään, tehtiin Kaapollekin pieni jälki. Nepun jäljelle tuli mittaa n. 400m. Kulmia sinne tänne, vahvistus nameilla. Jäljen vanhetessa käytiin kiertämässä meidän "normilenkki", siinä menee tunti, joten jäljet vanhenivat sen aikaa. Vettä sataa ropsautti hieman.

Nepulle laitoin alkuun taas namiruutua, jotta rauhoittuisi. Lähetin sen janalle etsimään jälkeä, ja ensin se vain villiintyi, mutta tajusi sitten, mitä tarkoitetaan ja nappasikin hajun (sekä oikean suunnankin tällä kertaa). Hyvin se ajoi tuota metsäjälkeä, mutta ilmeisesti jäljellä oli hajua niin paljon, että nenä tahtoi nousta vähän liian ylös välillä. Yhden traktoriuran kohdalla se meinasi taas lähteä sitä uraa pitkin, mutta löysi kuitenkin itse takaisin jäljelle. Olisin toivonut kyllä tarkempaa työtä. Nurmitreeniä lisää siis! Pitäis jotenkin malttia saada lisää, siltä osin tuntuu kuin oltais otettu takapakkia. Se mennä hoihottelee ihan omiaan välillä; suunta on kyllä periaatteessa oikea, mutta saattaisi kepit jäädä metsään tuolla tarkkaamattomuudella.

Kaapo ajoi jälkensä ihan ok. Tosin sillä oli kova halu vaan piehtaroida siellä metikössä. Se sille suotakoon, pääasia että kokee pääsevänsä tekemään kaikkea hauskaa.

Hoksattiin, että mustikat alkavat olla kypsiä, joten päätettiin kerätä piirakkamarjat mukaan. Marja-astiaahan meillä ei tietenkään mukana ollut, joten lainasin koirilta namikuppia ja Janne poimi vesipulloon. Koirat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja kävivät rypemässä jossain ihme suosilmäkkeessä, kun me kyykittiin mättäissä. Olipahan tiukassa se törky niiden turkeissa, kotona koettiin taas turkkikoiran omistamisen huippuhetkiä kun yritettiin saada niitä puhtaiksi...