sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

No hitto miksei?!

Tuopa se ajatus oli,  kun Kaapo rallyili itselleen huhtikuun lopussa koularin RTK2 ja ensin puolileikillään mietin, josko sen kanssa kumminkin jatkaisi vielä voittajaluokkaan. Alunperinhän tavoite Kaapolla oli "vain" RTK1, mutta sitten huomasin, että hupsista, ollaan menossa avoimen luokan kisoihin mukaan... ja nyt sitten ollaan tässä.

Eli eilen startattiin ensimmäiset kaksi voittajaluokan rataa Himangan (Kalajoen) tuplakisoissa. Treenattu oltiin noita uusia liikkeitä vähän toista kuukautta ja koiran iän vuoksi treenikerrat rajoittuivat pariin kertaan viikossa. Kaapo kuitenkin hiffasi tuon oikealla puolella seuraamisen ihan yllättävän helposti eikä asennonvaihdot sun muutkaan olleet sille vaikeita oppia -siispä kisaamaan!



Matkaan lähdettiin Kaapon kanssa ihan kaksistaan. Päivä oli todella helteinen (kentän reunalla mittari näytti parhaimmillaan/pahimmillaan +26 astetta). Niinpä annoin perilläkin koiran enimmäkseen lepäillä varjossa.

Ekalla radalla tuomarina oli mulle uusi tuttavuus Anna Klingenberg. Ratapiirros tässä:


Ihan kivan oloinen rata, ainoa mikä rataantutustumisessa mietitytti, oli kylttien lyhyet välit. Esimerkiksi kyltit 5, 7 ja 8 olivat todella lähekkäin.

Suoritukseen Kaapo lähti  _todella_ nihkeästi kuuman ilman ja ilmeisesti sen mielestä ikävän sorapohjan vuoksi. Heti kakkoskyltiltä otettiin yhteensä -4, vino ja ov. Vasurikäännös ei polkenut ei sitten yhtään... kyltillä 5 se ei ensin halunnutkaan  pyörähtää, joten uusin ja sitten tein sen ensimmäisen typerän oman virheen, nimittäin pysähdyin! Typerää ja turhaa, -10! Tästä "helposta ja varmasta" kyltistä otettiin siis yhteensä -13. Luulen, että se ensimmäinen pyörähdys ei onnistunut, koska kyltti numero 7 oli tosiaan ihan siinä kohdalla eikä koiralla ollut kunnolla tilaa tehdä liikettä. Kaapo kun ei enää mikään notkein nuorukainen ole, niin se vaatii vähän enemmän väljyyttä.

Seuraava "helppo ja varma" kyltti oli numero 8, oikealla seuruussa istu. Kaapo ajatteli mennä ihan maaten asti, joten -3 uusiminen.

Se kaikista typerin mun -10 oli kyltillä 11, askeleissa, jossa otin liian lyhyen viimeisen askeleen. Enkä edes tajunnut tätäkään virhettäni... Kyllä saa olla ylpeä itsestään taas. Jospa jatkossa muistan tehdä tuonkin "helpon" kyltin kunnolla :/.

Kyltti 13 oli taas vino -1 ja kyltillä 15 tein jonkun ohjaajavirheen -1, en tiedä mistä tuli.

Käytösruutu oli siis vieressä istu, mutta taas  Kaapo halusi heittäytyä maaten heti kohta ajan alettua, -10 tvä.

Ekalta radalta tulosta ei näin ollen saatu, mutta sen verran sisuunnuin ja kirosin itseäni, että päätin olla toiselta radalta ottamatta ainuttakaan kympin virhettä. Vähän jo tossa vaiheessa spekuloin noita Kaapon maahanmenoja kun piti istua, että ilmeisesti herra hienoperseen takapuoli ei tykännyt siitä sorasta. Annettakoon vanhukselle anteeksi tuo. Muuten  se kuitenkin teki suurinpiirtein kaiken, mitä pyysin, hitaasti mutta varmasti.

Toisella radalla tuomarina oli Tytti Lintenhofer, ratapiirros:



Taas mukavan oloinen rata. Vähän jossain välissä,  mittarin näyttäessä hurjia lämpölukemia, ehdin jo miettiä, ettei mennäkään radalle, vanhalle koiralle aika kova paikka tehdä siinä helteessä (ja se sorapohjakin :-D). Siinä kuitenkin kun huilittiin varjossa, päätin, että mennäänpä sitten kuitenkin matelemaan  tuokin rata läpi kun on kerran leikkiin ryhdytty.

Kaapo oli vielä nihkeämpi kuin ekalla radalla, musta tuntui, että se seuras mua silmät kiinni ja varmaan kirosi mut alimpaan... Kiltisti se kuitenkin teki tehtävät, ekalla kyltillä heti -1vino. Kyltillä kolme lukee paperissa: nätti!

Vitoselta otin -1 ov, mitä lie olen taas söhlännyt. Kuutoskyltillä otettiin kasa pieniä virheitä, eli taaskaan se vasuri ei polkenut: vino, tempo, tvä yht -3. Seiskalla se tempo oli edelleen hukassa, Kaapo matkalaukkuili ihan täysin palkein ja mulla piti olla varuillaan, ettei se vaihda seuruupuolta oikealle, se on alkanut harrastaa semmoista. Seiskalta -1.

Kympillä otettiin -1 tvä ja loppuradalla sitten uusin molemmat istumista vaativat kyltit (11 ja 13), molemmissa se meni taas maahan ekana.

Käytösruutu oli onneksi edessä maaten, ei tarvinnut Kaapon kärvistellä takamustaan soralla enempää. Se katsoi pahasti mua koko kaksiminuuttisen ajan, halusi kai jo varjoon ja makkaraa.

Kaikessa nihkeydessään saatiin kuitenkin tällä esityksellä ensimmäinen hyväksytty tulos voittajaluokasta ja tuomari oli kirjoittanut kommentiksi, että asennonvaihdot oli hienot!

Kotimatkalle lähdettiin loppujen lopuksi ihan iloisella mielellä, Kaapokin heltyi kun sai makkaraa ja matkan varrella vielä jätskiäkin.

Nyt taitaa  papparaisella tulla pieni luova tauko tässä rallyilyssä, ehkä katsotaan seuraava kisa vasta syksylle, ettei vaarana ole helteet ja hallikokeessa vanhuksen on mukavampi istuakin tekonurmella :).

Loppuun vielä muutama kuva ekalta radalta, kuvaaja Eva-Lotta Halonen





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laitetaanpas taasen vuosi pakettiin

Onpa jäänyt tämä blokkaaminen kokonaan tänä vuonna!  Vuotta 2022 kuvaa (koira)harrastamisen osalta varmaan parhaiten sana "rennosti&quo...