Koirat kävi fyssarilla kumpikin. Neppu olikin kohtuuhyvässä kunnossa, sille annettiin vähän laseria jumipaikkoihin, ei mitään erityistä muuta kuin että lihaa sais olla luitten päällä Kaisan(kin) mielestä enemmän. Se on samanlainen pulkannaru kuin isänsä nuorena, mikään määrä ruokaa ei ehdi tarttumaan kiinni kun on niin kova meno päällä...
Kaapo puolestaan oli oikealta puolelta melkoisen jumissa ja lisäksi Kaisa huomasi, että sen oikea ranne naksuu. Tuota ei aiemmin ole ollut, joten sitä käsiteltiin myös laserilla ja tilannetta seurataan. Muutoin Kaapo sai akupunktiota, se sitten osaakin toimittaa kiltisti neulatyynyn virkaa! Voipi olla, että tuo vanhus on esim. törmännyt johonkin riehuessaan (trampoliinin jalkaa epäilen) ja kylki on siitä jumiutunut, tai sitten pahimmassa tapauksessa tuossa oikeassa ranteessa on syy jumiin. Mitään ontumista ei ole ollut, ja se on ollut ihan hämmästyttävän pirteä itse asiassa, riekkuu Nepun kanssa kuin nuori mies konsanaan. Laiha sekin taas on, Nepun juoksut ja muu härdelli (tästä ehkä lisää myöhemmin) näkyy kropassa.
Kaapolle otettiin uusi aika jo kesäkuulle tilanteen seuraamisen vuoksi, Neppu oli niin kondiksessa että mennään vasta syyskuussa, jos ei mitään ihmeellistä ilmene.
Sitten treeniasiaa. Kaapo itse asiassa ei juuri ole treenaillut, itsellä ei jotenkin enää motivaatio riitä siihen kun mitään tavoitteellisuutta ei ole. Ehkä mä alan sen kanssa vaikka rallyilemaan tulevana talvena :).
Nepun kanssa on ajettu joitakin jälkiä. Janaa olen yrittänyt tehdä niin, että koira nappaisi jäljen vähän vastatuuleen ja saataisiin suora etenemä janalla. Jälkien pituudet on olleet puolesta kilometristä kilometriin, keppejä olen laitellut aika paljon, jotta niistä pääsisi usein palkkaamaan (kun se vielä malttais palkkautua, jäljelle on ains niin kova kiire palata). Ne kepit nyt vain ei taaskaan ole sille se "juttu", mutta paremmaksi se menee koko ajan. Jälkeä tää neiti Sinni ajaa kyllä sisukkaasti, nyt olen tarkoituksella tehnyt haastavampia maastoja, koska koira yrittää esim. kierrellä suopursumättäitä ja muutenkin pahempia paikkoja. Käskyttämällä se menee, ja alan jo itse oppia lukemaan tuota koiraa, eli hoksaan käskyttää sen etenemään, jos se alkaa tähystellä vaihtoehtoisia reittejä. Keskiviikkona kurssilla lainasin Katjalta pitkää liinaa, ja se antaakin paljon paremman mahdollisuuden tarkkailla koiran työskentelyä vähän kauempaa. Täytyy hommata itsellekin kunnollinen pitkä liina, nyt oon tehny sellaisella 5m grippiliinalla kun mun oma pitkä liina tarttuu metsässä kiinni aivan joka paikkaan, materiaali on sellaista oikein liimautuvaa sorttia. Seuraava jälki pitää tehdä sitten helpoksi ja mukavaksi, niin ei mene liian vakavaksi tää touhu. Kenties viikonloppuna ehditään jäljelle taas.
Tokossa ollaan nyt hiottu alokasluokan liikkeitä koekuntoon, lähdetään jännityksellä katsomaan, miten tuo elohiiri ylipäätään koetilanteessa käyttäytyy ja tehdään sen pohjalta sitten jatkosuunnitelmat. Jännää!
Näyttelyturneekin on jo ovella, ja sen kunniaksi Neppu onkin alkanut riisumaan itseään bikinikierrosta varten kevyeeseen kesäturkkiin. Rumat ne "vaatteilla" koreilee, eiks se jotenki niin menny :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti