Viimeiset pari viikkoa on tällä kaksijalkaisella tokoilijalla pitänyt niin kiirettä, ettei olla Neppiksen kanssa ehditty treenata muuten kuin keskiviikkoisin valmennusryhmässä. Ja sen kyllä huomaa :/.
Tänään treenien "pohjalle" käytiin 1,5 tunnin metsälenkki upottavassa hangessa. Ajattelin, että koira saattais jopa olla treeneissä vähän vähemmän irti varrestaan, mutta turhaksi osoittautui tuo luulo. Se mennä sohaa kuuntelematta, ajattelematta, malttamatta lainkaan. Riemupalkkoja ei voi pienistä onnistumisen hetkistä suoda, koska siitä se saa tuhat volttia lisää virtaa. Onneksi tuota nyt voi komentaa ihan kunnollakin ilman, että se ottaa siitä itseensä. No, ei se myöskään välttämättä auta asiaa, vaan sooloiluksi meni tänään koko treenit.
En edes lähde erittelemään, mitä tehtiin, toteanpahan vaan että treenitauot ei oo Neppua varten. Sitä ei saa väsytettyä lenkkeilemällä, ja silloin kun siihen on kerääntynyt ylimääräistä virtaa, se on kotonakin melkoisen rasittava touhake. Se tuntuu oikein kerjäävän hankaluuksia pöllimällä hanskoja, sukkia, kyniä, tulitikkurasioita, kaikkea mahdollista. Sitten se kuljettaa ne pihalle, kun lapset avaavat sille oven eivätkä muista tehdä ovella kitatarkastusta. Meillä taitaakin keväällä löytyä takapihalta "ihan muutamat" talven aikana kadonneet tavarat...
Mutta onhan se silti kuitenkin niin rakastettava ja hupaisa tyyppi! Ja ainakin se tykkää treenata :).
Mitäs muuta meille kuuluukaan...
Kaapon verikoetulokset tulivat jo joku aika sitten. Niitä olikin monta sivullista. Kaikkinensa tulokset olivat ok, mutta kokonaisproteiini ja albumiini olivat hieman alhaalla. Lääkäri suositteli jossain vaiheessa ottamaan virtsanäytteen, jotta nähdään päästävätkö munuaiset proteiinia läpi. Pitänee kevään aikana hoitaa asia kuntoon. Muuten vanhus on ihan teräskunnossa, kunto hyvä ja painokin kohdallaan. Olen antanut sen vähän ottaa lihaa luittensa päälle nyt veteraanina, pysyy paremmin lämpimänä.
 |
| Tässä ne tärkeimmät tulokset |
Viikonloppuna tein pienen etelän reissun, kun kuskasin Juusoa Eerikkilän urheiluopistolle säbäleirille. Ehdin kyläillä koiratutuilla ja näin Kaapon ja Nepun sukua: Kaapon Penni-äidin (joka on vielä yksitoistavuotiaana hienossa kunnossa!), ja siskon Hipun, sekä lapsukaiset Hipsun ja Huiskun. Varsinaisia kaunottaria on niistäkin siskoksista kasvanut! Lisäksi menossa mukana oli Hipsun ja Huiskun enomies Herra Hakkarainen. Harmitti, kun en sattuneista syistä pystynyt ottamaan matkalle mukaan omia koiriani, Neppiksellä olis ollut niin hauskaa siskopuolien kanssa! Olipahan kyllä kuitenkin mukavaa kylästellä ja kerrankin ehtiä turinoida rauhassa! Suurkiitos vielä Anita ja Rantasen perhe!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti