Pikainen päivitys jälkitreenien menosta. Metsään uskaltaa taas mennä, muutama kipakka pakkaspäivä taisi olla hirvikärpäsille liikaa. Janne teki tänään melko pitkän jäljen metsään, ei mitattu mutta oli varmaan pisin mitä koskaan on ajettu. Vanhenemisaika reilu tunti.
Jäljestys oli ihan kammottavaa, koira kulkee kyllä koko ajan oikeaan suuntaan, mutta mulla on nyt noussut epäilys, että se luottaa itseensä jopa niin, että tohtii katsella helpommat kulkureitit? Eli menee usein jäljen vieressä, hakee uomaa, mutkittelee, välillä tarkistaa ja taas mennään. Vauhdilla. Kulmat se menee myös jotenkin "heittämällä". Ihan kauheaa menoa ainakin näinkin pedantille ohjaajalle kuin minä olen. MUTTA: kepit se nostaa, tänään huomasin, miten se sai hajun jo kaukaa ja viitsi etsiä niitä pikkukeppejä, kunnes löysi. Kaikki kepit se nosti itse. Myös loppupurkin se malttoi etsiä, taisi olla kerrankin jo vähän väsynyt pitkän jäljen lopussa.
En tiedä, mitä tuon jäljestyksen kanssa pitäisi tehdä, täytyy ainakin ensi keväänä tehdä nurmea ennen metsään siirtymistä. Ja kysyä neuvoa viisaammilta :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti